Suomalainen, REHELLINEN, LUOTETTAVA, vastuun kantava, huumorintajuinen, sellanen joka ei esitä mitään, ei koita olla muiden yläpuolella/alapuolella, reipas, tyytyväinen itteensä, ei saa olla riippuvainen kenestäkään, uskaltaa katsoa peiliin.
Mun mielestä ei liian pahoja vaatimuksia toteutuakseen!
Mun mielestä ei liian pahoja vaatimuksia toteutuakseen!
Vastaukset 11
Vanhimmat
tunteensa, eikä häpeile itkeä, jos siltä tuntuu ja on oma itsensä tilanteessa kuin tilanteessa.
Luonteeltaan hän on erittäin huumorintajuinen ja syvällinen, tosikot ja pintaliitäjät kierrän kaukaa. Sellainen kujeileva, omatoiminen aikaansaava nautiskelija olisi huippuyksilö.
Sisältö on tärkeämpi kuin ulkokuori, joten sama onko tumma, vaalea vai kalju...mutta suomalainen on ykkönen!
Tunnistin noista molemmista viesteistä paljon omia piirteitä mutta kummasti on vaan saanut olla yksin...
Kyllä tuo ulkokuori taitaa vaan olla se todellinen kompastuskivi naisille! Pidän itseäni ihan normaalin näköisenä ukkelina ja olen etsinyt ihan oman tasoisia naisia niin silti sama juttu, jopa netissä.
ensin pitää olla pitkä ja komea että pääsee yleensä tutustumisasteelle.
ei se ulkokuori kaikkea merkkaa vaan sisältö.
Yleensä se on ollut niin, että ne komeet on ollu aikalailla tyhjää täynnä, joten eipä houkuttele...
Pieni ja vaatimaton peittoaa isot ja komeet :)
Tuo määritelmä vastasi varmasti montaakin suomalaista miestä, itseänikin, mutta kyllä se niin vaan on että esim. baareissakin kun tälläinen normaali suomalainen mies naisia lähestyy niin jos ei ulkonäkö(jota ei haukutukkaan koskaan ole) miellytä niin eipä sillä sisällöllä mitään merkitystä ole...joten sanonkin että tuo oli aivan blaa bla blaata koko juttu, kyllä te naiset niin ulkonäkökeskitteisiä olette kuin olla voi...
Itse olen pitkä ja komea enkä ole tyhjää täynnä. Joten eipäs yleistetä siellä. :)
niin, mitäpä tuo huumorintajuisuus oikein mahtaa tarkoittaa, kun se on sen "itseluottamuksen" ja "pilkkeen silmäkulmassa" kanssa vissiin, joka naisen vaatimuslistassa..
en tiedä onko itseluottamuksessani jotain vikaa, mutta en pidä itseäni huumorintajuisena..itse asiassa pidän vain paria tuntemaani ihmistä hiukankaan huumorintajuisena. Tarkoittaako huumorintajuisuus sitä, että tajuaa toisten (surkeat) vitsit ja nauraa niille, vai sitä, että keksii itse ne surkeat vitsit ja sitten yrittää niitä kertoa? Vai mitä tämä paljonmainostettu huumorintajuisuus oikein tarkoittaa? Mielenkiintoiseksi asian tekee vielä se, että tuota tuskin pystyy kukaan kehittämään itsessään..
itselleen, omille kömmähdyksilleenkin.
Onhan tietysti niinkin, että yksi ymmärtää ns. "kuivaa" huumoria, toiseen uppoaa kaikenlainen huumori ja kolmas taas suosii enempi ronskimpaa huumoria.
Huumorintajuinen ihminen osaa erottaa/ymmärtää vitsin, ilman että tarvitsee vääntää rautalangasta.
Luulen, että huumorintajuinen ihminen kerää ympärilleen samantasoisesta huumorista pitäviä magneetin tavoin. Eri tasolla oleva voi taas käsittää vitsit yms. väärin ja jopa loukkaavina.
Mä ainakin oon huomannut, että jotkut ei tajua mun huumorintajua. Se taitaa olla vähän pimeetä välillä! =D
Mun mielestä huumorintajunen ihminen on sellanen, joka ei ota kaikkia asioita tosissaan. Sellanen, joka tajuu jos yht äkkiä toinen sanookin jotain ihan vamppia. Sellanen ihminen on huumorintajunen joka osaa nauraa niin toisille kuin itselleen. Sellanen, joka ei loukkaannut jos sanon esim. "SIKA!", kun se on oikeessa paikassa heitetty ym. Huumorintajunen ihminen pärjää elämässä!!!! Mä en vois ainakaan kuvitella eläväni huumorintajuttoman immeisen kanssa, koska ite elän paljon tätä elämääni huumorin ja vaitsin kautta!
tunnu olevan huumorintajuisia, koska järjestään moni nainen on ottanut lämpöä heti kun mies joko minä tai joku muu on sanonut huumorilla jotain vastaavaa naisille.
Nainen saa sanoa miehelle SIKA! Mutta mies ei saa sanoa naiselle esim. IDIOOTTI! Voi tätä tasa-arvoa...
Ihannemiehini on persoonallinen, joka omaa omat mielipiteensä ja erottuu joukosta omana itsenään. Tärkeää ei ole se onko hän vitsiniekka vaan se että hän ymmärtää omaa huumorintajuani. Hyvin yksinkin toimeen tuleva ja sellainen joka antaa sopivasti tilaa. Saamattomuus on sellainen asia jota en kestä ja omista päätöksistä ja sovituista jutuista on pidettävä kiinni. Hyvä olisi myös tietää mitä haluaa ja sellainen "johtaja-asenne" on hyvinkin miellyttävä vaikka en haluakkaan että minua pistetään syrjään. Ihmisen olisi hyvä myös olla sellainen joka pitää minusta huolta ja kuuntelee minua. Olisi myös hyvä osata välillä hieman höpsötellä ja keksiä kaikkia pieniä kivoja juttuja piristämään arkea.
Ei pidä olla ylimielinen mutta pitää pitää itseään myös tärkeänä.
Ulkonäöllisesti tykkään kyllä pitkistä miehistä joiden kainaloon on mukava käpertyä.