Olen jo syksystä asti pyöritellyt ajatusta päässäni siitä, että saisimme avomiehen kanssa lapsen. Olen itse aikaisemmin ollut jonkin verran lasten tekemistä vastaan, mutta nyt minulle on tullut todella tärkeäksi että saisimme yhteisen lapsen. On noita nuoruuden hömpötyksiäkin käyty läpi riittävästi, joten voisin omasta puolestani ryhtyä lasten hankintaan.
Olemme olleet pian 9 vuotta yhdessä ja iältämme 25 ja 26 -vuotiaat. Mielestäni tämä ikä alkaisi myös olla hyvä lapsen hankkimiselle kun on tuota "viisautta" vähän enemmän karttunut.
Mies puhuu aina silloin tällöin lapsista ja tiedän että hän niitä haluaa. En kuitenkaan saa itsestäni ulos sellaista keskustelua, että kysyisin mieheltä mitä mieltä hän olisi jos lastentekoon ryhdyttäisiin. Ehkä pelkään, että hän nyt torjuu minun halukkuuteni lapseen. Vaikka minä olen aina ollut se, että "katsotaan nyt sitä lastensaantia sitten myöhemmin" tai "ei nyt ole oikea elämäntilanne"...mutta totuushan on, että sellaista OIKEAA ELÄMÄNTILANNETTA ei koskaan tulekaan.
Miten teillä muilla on nämä lapsihommat suhteessa keskusteltu ja päätetty? :)
kiitos asiallisista vastauksista.
Olemme olleet pian 9 vuotta yhdessä ja iältämme 25 ja 26 -vuotiaat. Mielestäni tämä ikä alkaisi myös olla hyvä lapsen hankkimiselle kun on tuota "viisautta" vähän enemmän karttunut.
Mies puhuu aina silloin tällöin lapsista ja tiedän että hän niitä haluaa. En kuitenkaan saa itsestäni ulos sellaista keskustelua, että kysyisin mieheltä mitä mieltä hän olisi jos lastentekoon ryhdyttäisiin. Ehkä pelkään, että hän nyt torjuu minun halukkuuteni lapseen. Vaikka minä olen aina ollut se, että "katsotaan nyt sitä lastensaantia sitten myöhemmin" tai "ei nyt ole oikea elämäntilanne"...mutta totuushan on, että sellaista OIKEAA ELÄMÄNTILANNETTA ei koskaan tulekaan.
Miten teillä muilla on nämä lapsihommat suhteessa keskusteltu ja päätetty? :)
kiitos asiallisista vastauksista.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kerro ihmeessä miehellesi haluistasi saada lapsi. Mikä sinua estää? Miehesi on ilmaissut perheen perustamishalunsa jo aiemmin, joten mitä pelkäät? Jos parisuhteenne mielestäsi tuntuuu hyvältä niin antakaa palaa!!
Itse sain lapseni "vasta" 32v. koska aiemmin ei sopivaa miestä löytynyt. Nykyisen miehen kanssa otin heti selville mahdolliset lapsen hankkimishalut ja papin aamenen jälkeen jätettiin ehkäisy pois. Nyt alettiin hommaamaan toista.
Eli minun mielipiteeni asiasta on, että näitä asioita ei saa liikaa suunnitella, esim. elämäntilanteen takia, vaan antaa luonnon hoitaa hommansa. Jos odotatte "turhaan", niin voi vaikeuksia tulla eteen. Voi toki tulla muutenkin, mutta iän karttuessa lapsen saannin mahdollisuus pienenee.
En itse ole koskaan ollut lapsirakas, mutta kyllä tuo oma on uskomattoman ihana! Eli antakaa palaa ja olkaa onnellisia!!!!
Eli kun ekaa lasta ruvettiin yrittämään, niin sanoin suoraan miehelleni, että minulla on hirmunen vauvakuume :) Aluksi hän lähes nauroi asialle "että miten se nyt silleen" Sanoin hänelle että en ole rupeamassa hankkimaan lasta jos hän ei sitä halua ja pari päivää mietittyään niin mies sanoi kanssa haluavansa lapsen. Nyt kun toista rupesimme yrittämään, niin se oli mies joka ehdotti asiaa. Minä olin ensin asiaa vähän vastaan, mutta päivän mietittyäni, nii hirvee vauvakuumehan se taas iski ;)
Haluat hankkia lapsen, mutta olet kuitenkin avosuhteessa miehen kanssa jonka kanssa et edes 'uskalla', 'kykene', 'osaa' yms... puhua ???
En tiedä olenko ainut jonka mielestä tämä on outoa??? Itse en edes miettisi lapsen tekoa jos en voisi KAIKISTA asioista puhua TÄYSIN avoimesti mieheni kanssa ............ ???
oltiin n. puoli vuotta ennen "yrityksen aloitusta" suunnittelemassa kaukomatkaa seuraavalle talvelle. Molemmilla olisi jo ollut vauvakuume, mutta päätettiin vielä lykätä että saadaan tehtyä unelmamatka kahdestaan ja ilman riskejä raskaudessa. Siis n. 3kk ennen reissua jätettiin sitten ehkäisy pois, ja viimeiset menkat ennen raskautta kärsin juuri paluumatkalla. Summa summarum, meille sopi tuollainen sulatteluaika, ei hetken mielijohteesta asiaan tarttuminen...molemmat sai miettiä eikä kumpikaan ollut painostuksen alla.Nyt on tehty jo eka etelänreissu yhdessäkin reilun vuoden ikäisen tytönnaperomme kanssa.
Itse vain sanoin miehelleni, että haluaisin lapsen ja, että vaikka heti. Mies siihen, että ei vielä... Silloin tällöin sanoin, että olisipa sellanen vauva ihana jos vaika tv:ssä oli. Yksi ilta mies vaan ilmoitti, että ok, yritetään lasta! Minä tietysti pillittämään, että ihanaa! Nyt meillä on 9kk poika.
meillä esikoinen tulla tupsahti ehkäisystä huolimatta ja molemmille selvää heti että tämä pidetään ja kuopuksen kohdalla sain miestä vähän taivutella mutta ei tarvinnut kauaa kun suostui, tais olla vaan kiusaamisen makua=) ja nyt olemme molemmat niiiiiin onnellisia kahdesta pojastamme pienillä ikäeroilaa.