Nyt tarttis saada vinkkiä mahdollisen eron takia. Lähinnä omaisuuden jaosta tarvitsisin neuvoja.
Ollaan oltu naimisissa 5,5 vuotta ja meillä on kaksi lasta. Yhteistä (isompaa)omaisuutta ei ole, asuntona on mun vanhempien ostama reilu kaksio, josta isän kuoltua perin 1/6. Auton on täysin minun maksama ja kaikki autoon liittyvät kulut maksan minä. Lähes kaikki huonekalut on myös yksin minun ostamiani, koska tykkään sisustaa enkä jaksa tapella siitä onko jokin uusi hylly tarpeellinen vai ei.
Lasten menot menee oikeastaan kaikki meikäläisen pussista. Miehen mielestä lapsilisä kun kattaa vaatteet, vaipat yms. kulut. Lapsien ja omat vakuutukset on pyritty maksamaan puoliksi, samoin kuin sähkö, sekä ruokamenot.
Mies sijoittaa omat rahansa lähinnä musiikkiin, elokuviin, urheiluun ja ryyppämiseen. Tosin koska hän on jo toista vuotta kuntoutustuella, ei sitä hurjia määriä kuussa jää tuhlattavaksikaan. Kuitenkin itse olen pystynyt säästämään hoitovapaallakin ollessani säästötille, ideana kun olisi joskus päästä isompaan asuntoon.
Ongelma onkin siis siinä, että meillä ei ole avioehtoa. Sillon naimisiin mennessä kun kummallakaan ei ollut omaisuutta, eikä sitä uskottu perintöjäkään 20 vuoteen tulevan. Minun omaisuuteni karttui kun perin isäni ja olen ahkerasti säästänyt. Ja koska olen melko säästäväistä sorttia, on minula huomattavasti paljon enemmän rahaa pankissa kun miehelläni. ASP-tilikin siirreettiin molempien nimiin, kun nelisen vuotta sitten oli tarkoitus ostaa oma asunto. Mies ei sinne ole laittanut senttiäkään! Lisäksi on mökki yms. äidin ja sisarusten kanssa yhteisessä omistuksessa oleva peritty omaisuus. Eikö ilman avioehtoa eron tullessa osa näistäkin kuuluisi miehelleni?
Mies olisi (ehkä, luultavimmin) valmis tekemään avioehdon vielä nytkin. Eroasiaa kun ollaan pohdittu jo pidemmän aikaa, eikä hänellä ainakaan aikaisemmin ole ollut halua minun omaisuuttani ottaa. (tai sitten ei oikeasti ole edes tiennyt että on siihen oikeutettu) Vai onnistuisiko omaisuuden jako tehdä niin, että jos sovussa mennään, kumpikin pitää oman omaisuutensa? Kuitenkaan tätä avioelämää ei ole niin hirveän montaa vuotta takana. Vai tuleeko siitä jotain vero yms. sanktioita? Lähinnä lahjaveroa ajattelin.
Joka tapauksessa tässä on nyt soudettu ja huovattu niin pitkään, että paha olo alkaa olla jo fyysistä. Ja luultavammin lapsetkin siitä kärsii. Itsestä tuntuu että tässä olis 3 lasta kasvatettavana. Olen naimisiin mennyt sillä asenteella, että niin myötä kuin vastamäessä, mutta nyt on sitä vastamäkeä ollut jo kohta toista vuotta, eikä helpostusta näy. Ja kun avioliittoa pitäsi kuitenkin hoitaa yhdessä! Eihän se riitä että yksin yrittää, ja toinen antaa jatkuvasti periks ja vetää pään täyteen kun taas niin ahistaa...
Et jos joku täällä osais antaa neuvoa, tai edes ohjetta mistä lähteä sitä apua hakemaan! Kiitos!
Ollaan oltu naimisissa 5,5 vuotta ja meillä on kaksi lasta. Yhteistä (isompaa)omaisuutta ei ole, asuntona on mun vanhempien ostama reilu kaksio, josta isän kuoltua perin 1/6. Auton on täysin minun maksama ja kaikki autoon liittyvät kulut maksan minä. Lähes kaikki huonekalut on myös yksin minun ostamiani, koska tykkään sisustaa enkä jaksa tapella siitä onko jokin uusi hylly tarpeellinen vai ei.
Lasten menot menee oikeastaan kaikki meikäläisen pussista. Miehen mielestä lapsilisä kun kattaa vaatteet, vaipat yms. kulut. Lapsien ja omat vakuutukset on pyritty maksamaan puoliksi, samoin kuin sähkö, sekä ruokamenot.
Mies sijoittaa omat rahansa lähinnä musiikkiin, elokuviin, urheiluun ja ryyppämiseen. Tosin koska hän on jo toista vuotta kuntoutustuella, ei sitä hurjia määriä kuussa jää tuhlattavaksikaan. Kuitenkin itse olen pystynyt säästämään hoitovapaallakin ollessani säästötille, ideana kun olisi joskus päästä isompaan asuntoon.
Ongelma onkin siis siinä, että meillä ei ole avioehtoa. Sillon naimisiin mennessä kun kummallakaan ei ollut omaisuutta, eikä sitä uskottu perintöjäkään 20 vuoteen tulevan. Minun omaisuuteni karttui kun perin isäni ja olen ahkerasti säästänyt. Ja koska olen melko säästäväistä sorttia, on minula huomattavasti paljon enemmän rahaa pankissa kun miehelläni. ASP-tilikin siirreettiin molempien nimiin, kun nelisen vuotta sitten oli tarkoitus ostaa oma asunto. Mies ei sinne ole laittanut senttiäkään! Lisäksi on mökki yms. äidin ja sisarusten kanssa yhteisessä omistuksessa oleva peritty omaisuus. Eikö ilman avioehtoa eron tullessa osa näistäkin kuuluisi miehelleni?
Mies olisi (ehkä, luultavimmin) valmis tekemään avioehdon vielä nytkin. Eroasiaa kun ollaan pohdittu jo pidemmän aikaa, eikä hänellä ainakaan aikaisemmin ole ollut halua minun omaisuuttani ottaa. (tai sitten ei oikeasti ole edes tiennyt että on siihen oikeutettu) Vai onnistuisiko omaisuuden jako tehdä niin, että jos sovussa mennään, kumpikin pitää oman omaisuutensa? Kuitenkaan tätä avioelämää ei ole niin hirveän montaa vuotta takana. Vai tuleeko siitä jotain vero yms. sanktioita? Lähinnä lahjaveroa ajattelin.
Joka tapauksessa tässä on nyt soudettu ja huovattu niin pitkään, että paha olo alkaa olla jo fyysistä. Ja luultavammin lapsetkin siitä kärsii. Itsestä tuntuu että tässä olis 3 lasta kasvatettavana. Olen naimisiin mennyt sillä asenteella, että niin myötä kuin vastamäessä, mutta nyt on sitä vastamäkeä ollut jo kohta toista vuotta, eikä helpostusta näy. Ja kun avioliittoa pitäsi kuitenkin hoitaa yhdessä! Eihän se riitä että yksin yrittää, ja toinen antaa jatkuvasti periks ja vetää pään täyteen kun taas niin ahistaa...
Et jos joku täällä osais antaa neuvoa, tai edes ohjetta mistä lähteä sitä apua hakemaan! Kiitos!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itsellä oli vähän sama tilanne. Isä kuollut ja perinnöksi se 1/6. Ei avioehtoa, naimisissa ollut silloin 7 vuotta.
Mies ei suostunut enää avioehtoon ja kiristi perinnöllä. Vetosin, että koska hänen puolelta ei ole tullut mitään perintöä, ei ole reilua. Lopulta suostui antamaan rahan erossa. Kuvitteli, että sillä vielä suostun palaamaan.
Yritä avioehtoa. Pimitä rahat,joita aolet säästänyt, mahdollismman paljon. Itse säästin jonkin verran sukanvarteen niin eivät näkyneet tilillä. Ihan säästin kampaajista ym.,joten olin ne vain siten saanut kokoon.
Tsemppiä!
>
Teillä on avio-oikeus toistenne omaisuuksiin. sitä ei kannata sekoittaa omistusoikeuteen, koska se on eriasia. Eli, avio-oikeuesta huolimatta "mikä on sinun on sinun" MUTTA omaisuutesi vaikuttaa tasinkoon.
Osituksessa ei katsota "peruutuspeiliin", lavea selvityksesi perheenne rahankäytöstä ja taloudesta on osituksen kannalta mermityksetön. Jos olet maksanut arkimenoistanne enemmän, voidaan sen katsoa perustuvan avioliittolain 46 pykälään (puolisoilla on avioliitossa elatusvelvollisuus toisistaan).
Osituksessa katsotaan mitä omaisuutta teillä on ollut ositusperusteen syntyessä, se on "yksi hetki ajassa" (kun I-vaiheen avioerohakemus saapunut käräjäoikeuden kansliaan), ja hintalappu sille omaisuudelle laitetaan kun osituksenne joskus suoritetaan (mutta mm. pankkitilien saldot katsotaan ositusperusteen syntymisen ajalta).
Koska teille ei ole avioehtoa, osituksessa "rikkaampi" maksaa "köyhemmälle" niin paljon tasinkoa, että nettovarallisuutenne saadaan yhtä suuriksi.
Nettovarallisuustesi (ja hänen) lasketaan näin:
oma omaisuus (esim. auto, säästöt, tms.)
puolet yhteisestä (esim. asunto)
- omat velat (esim. opintovelat)
- puolet yhteisistä veloista (esim. asuntovelka)
================================================
XXX.XXX EUR
Voitte aivan vapaasti sovitella tasinkoa, siihen oikeutettu voi tasingostaan luopua ... mutta vaadittaessa lähtökohtaisesti se on maksettava.
>
Et ole ainoa ... avioehtopalstalla samoin ajattelevia riittää...
>
Kaikki ovat korottamassa nettovarallisuuttasi (ASP tili tosin kummankin), ja siis vaikuttamassa tasinkoon. Tasingon maksaja saa päättää millä omaisuudellaan sen suorittaa, eikä avio-oikeus tarkoita että exästä vastoin tahtoasi tulisi esim. "osakas" kesämökkiinne.
>
Juridisesti tälle ei ole esteitä. Kunhan muotoseikat oikein ja rekisteröidään maistraatissa.
>
Kyllä tuo on mahdollista. Oman omaisuutesi voit pitää joka tapauksessa, mutta voitte vapaasti sopia mitä omaisuuksia ei otetakaan nettovarallisuuden laskentaan (tai velkoja) ... tai sopia ettei tasinkoa maksetakaan (siis, miehesi ei vaadi sitä). Silloin erittäin tärkeätä laatia ositussopimus asianmukaisesti ja lakimiehen toimesta (ettei jälkikäteen tuli "mutinoita").
>
Aivan riittävästi, sen perusteella ositustanne ei oikeuden määräämä pesänjakaja enää "pakkosovittelisi", jos niin huolella aiheesta päätyisitte riitelemään...
>
Ei tule. Jos sovittelette tai kohtuullistatte ositustanne, ei se aiheuta veroseuraamuksia. Eli, vaikka tavallaan saisitkin etua jos miehesi ei tasinkoaan vaadi... ei se ole lahja (tilanne kuten avioehdollisessa osituksessa). MUTTA, jos mielenhäiriössä tahtoisit maksaa enemmän tasinkoa kuin yo. laskelma osoittaisi, TAI miehesi joka olisi saamassa tasinkoa sitä tahtoisikin maksaa... silloin kyse luonnollisesti on lahjasta jota verotettaisiin.
>
Eiköhän tässä neuvoja tullutkin, mutta jos eroprosessi tosiaan alkaa ei olisi huono idea poiketa "live juristin" pakeilla.
Yllä ollut neuvo omaisuuden piilottamisesta ei ollut hyvä, se on rikos josta voi seurata sen mukaiset seuraamukset.
Kiitoksia vastauksista. Huijaamaan en ole ajatellut lähteä, valheilla kun on tapana tulla ennemmin tai myöhemmin ilmi.
Luultavimmin koitan vielä hetken kestää ja jatkaa miehen "kasvatusta" perinteisillä uhkailu, kiristys, lahjonta metodeilla. Ja tehdä / teettää sen avioehdon. Avioehto ihan senkin takia, että jos tuntuu että aallonpohja on ylitetty ja tästä sitä isompaa asuntoa ostaisi, niin omistaisin siitä suurimman osan. Ja jos silloin eroaisi, veisi ero lapsilta kodin.
Mitään velkaa meillä ei kummallakaan tällä hetkellä ole, eikä luultavimmin ole hetkeen tulossakaan, mikä normaalissa elämäntilanteessa olisikin ihan huippu juttu. Mutta just tämä velattomuus, halpa asuminen ja kaikki muu mikä olisi normaalisti voimavara ylläpitää hyvää parisuhdetta, tuntuukin nyt olevan taakka. Tuntuu että mies pääsee liian helpolla. Voi olla kaikki päivät kotona ja "sairastaa" kun rahat riittää myös ylimäärääseen eikä vaan peruselämiseen.
Mutta, tässä herräkin toinen kysymys, joka luultavasti kuuluisi tonne avioehto palstalle: Eli onko kokemusta netin kautta tilattavista avioehdoista? Kyllähän niiden teossa ilmeisesti käydään myös puhelinkeskusteluja yms. Vai olisiko paras sitten maksaa ihan siitä "live" lakimiehestä, joka sen paperin vääntäisi? Ja ilmeisestihän sen voi tehdä myös itse, ihan kuten perunkirjankin?
Älä unohda tehokkainta... eli uhkaa lopettaa lahjonta....
>
Niinpä, kuten tiedät se on teidän välinen sopimus.
Ei ole pakkoa teettää juristilla avioehtoa, mutta mielestäni se on viisainta... siitä mielenrauhasta että sopimus juuri sellainen kuin ajateltu ja että se on oikein laadittu, mielestäni satanen tai kaksi on pieni hinta.
Avoehtoja on erilaisia, esim. onko voimassa vain avioeron varalta vai myös puolison kuollessa? Eli, poiketkaapa "live" lakimiehellä...
Kyllä meidän tilanteessa ainoa oikea vaihtoehto on ihan totaali avioehto, myös kuoleman sattuessa voimassa oleva. Valitettavasti. Jos minä tästä sattuisin kuolemaan, olisi ainoa mahdollinen lohtu se, että lapset perisi koko omaisuuteni. Miehen puolelta taas sitä perittävää ei oikeastaan ole, eikä myöskään ole tulossa. Sen verran erilaisista taustoista ollaan lähtöisin...
Sitä tässä vaan jaksaa ihmetellä, että miten sitä osasikaan olla niin tyhmä ja naiivi, kun meni niin erilaisista oloista olevan miehen kanssa perhettä perustamaan. Monesti sitä kyllä jo ennen kihloihinkaan menoa mietin ja pähkäilin, mutta tulin aina siihen lopputulokseen, että sen miehenhän minä olen naimassa enkä sitä sukua. Ja kuinkas sitten kävikään.
Se on vaan niin väärin, että jos se "unelma elämä" mitä on omalta elämältään toivonut ja odottanut, on ihan tavallista perus arkea, eikä edes sitä saa, niin mitä sitä on tullut tehneeksi vääriin? Tällä hetkellä ainoa lohtu on se, että ehkä semmoistakin elämää vielä joskus pääsee elämään. Jos ei tämän miehen, niin sitten jonkun toisen kanssa. Tai edes yh-äitinä.
Mutta pakko myöntää, että tulee kyllä todella kiero olo, vaikka suunnittelee omaa parastaan. Taitaa jo itselläkin vissiin olla päässä vikaa...