hei vaan hei teille kaikille...

En mä kerhoos oo, (vielä) mutta yksinääsiä ollahan. Voishan sitä sellaasehen kerhoonkin kuulua mihinä oliis sitten kaikki muukki yksinääsiä. Tierä vaikka löytääsi sieltä kaverin niin ei sitten oliiskaan enää yksin.
Ei yksin oo aina kivaa, kaipaa toista ihimistä vierellensä. Kyllähän ne nua päivät menöö työhommiis ja tualla pajaas käy nuita ukkoja jotta ei pöly tiellä ennätä laskemahan. Illat vaan on useen niin pitkäpiimääsiä. Onhan täs ny Tiitu pikkuunen kaverina ja hyvä kaveri onkin. Tiitu kulta on tähän aikahan jo kylläki nukkumas ja lähäreen tästä minäkin justihin. Väsyttää, ollu pitkä ja työntäyteenen päivä. Se kerho yksinäästen syränten oliis jo jotaan ja puolustaasi paikkaansa muiren joukoos. Tätä mieltä mä liioon olisin.
terv. haukotteleva seppä ja nukkuva pieni kultaanen Tiitu-kani täältä yöksi vaihtuneelta lakeurelta.

noita yksinäisten syrämmien klupeja oikein onkaan perustettu :-) veikkaanpas että paljon. Ei sillä, etteikö yksi lisää mahtuisi joukkoon. Me kun ollaan vähän väliä yksinäisiä ja joku ei meitä ymmärrä. Paska juttu sinänsä. En vittuillut joten toivon hartaasi hyväksyntää klupiin. Vaikken virallisesti olekaan yksinäinen mutta kun tuntuu sille.........

sellaiset, en minäkään mitään V-tyyliä... ;)

Ihan tässä yksin ja tokihan sitä välillä tuntee itsensä yksinäiseksikin.

Kerhoa vaan perustamaan!

Kyllä ne ystävyyssuhteet usein ajan saatossa muuttuu, ei siitä mihinkään pääse.

myönteisessä mielessä alotettu ketju tänä viikonloppuna,tuolla kun lueskelin noita muita aiheita,ajattelin,että sieltä vasta yksinäisiä löytyy kun ei ole kelle muulle kiukutella kuin täällä palstoilla.Kaikkihan me olemme omalla tavallamme yksin,parisuhteessa tai ei.(Yksin oot sinä ihminen kaiken keskellä yksin.Yksin syntyvä oot yksin lähtevä oot jne.)kertoili aikoinaan Eino Leino(muistaakseni)Ihminen kun on sellainen outo epeli,että kaipaa sitä mitä ei ole,parisuhdetta tai yksinoloa!Molemmat saattavat ahdistaa!Mutta ystävät ovat elämän suola,tuttavia on paljon,mutta ystävät ovat asia erikseen,ne erottuvat mielestäni elämänkokemusten myötä.Tosiasia kyllä on kun ihminen vanhenee,sen vaikeampi on löytää ystäviä,siis oikeita sellaisia.Meitä kun tässä iässä on jo elämä koulinut,katkeroittanut yms.Yrittämisestä ei kannata lakata,siis ystävien löytymisessä!Tämä on ymmärtääkseni hyvä foorumi siihen,jyvät erottuvat kyllä akanoista ajan kanssa.Nyt kissa ystäväni tekee kaikkensa saadakseen huomioni(kuljettaa lankakerääni)joten hyvää yötä ystävät!

ainoa kirjoitti:

myönteisessä mielessä alotettu ketju tänä viikonloppuna,tuolla kun lueskelin noita muita aiheita,ajattelin,että sieltä vasta yksinäisiä löytyy kun ei ole kelle muulle kiukutella kuin täällä palstoilla.Kaikkihan me olemme omalla tavallamme yksin,parisuhteessa tai ei.(Yksin oot sinä ihminen kaiken keskellä yksin.Yksin syntyvä oot yksin lähtevä oot jne.)kertoili aikoinaan Eino Leino(muistaakseni)Ihminen kun on sellainen outo epeli,että kaipaa sitä mitä ei ole,parisuhdetta tai yksinoloa!Molemmat saattavat ahdistaa!Mutta ystävät ovat elämän suola,tuttavia on paljon,mutta ystävät ovat asia erikseen,ne erottuvat mielestäni elämänkokemusten myötä.Tosiasia kyllä on kun ihminen vanhenee,sen vaikeampi on löytää ystäviä,siis oikeita sellaisia.Meitä kun tässä iässä on jo elämä koulinut,katkeroittanut yms.Yrittämisestä ei kannata lakata,siis ystävien löytymisessä!Tämä on ymmärtääkseni hyvä foorumi siihen,jyvät erottuvat kyllä akanoista ajan kanssa.Nyt kissa ystäväni tekee kaikkensa saadakseen huomioni(kuljettaa lankakerääni)joten hyvää yötä ystävät!

Lue lisää

Tosi hauskasti kirjoitettu, tulipas iloinen mieli heti aamusta. Ja ihan itsekin ajattelen vakavissani alkaa kaivaa neuleohjeita jostain. Mun on tehnyt jo pitemmän aikaa mieli alkaa neulomaan itselle tosi monimutkaista kirjavaa norjanneuletta, mutta vaikka olen hakenut malleja netistä ja kirjastosta en ole löytänyt mieleistä vielä.

Niistä ystävistä. Kannattaa olla avoin erilaisillekin ja eri-ikäisille ystävyyssuhteille. Ei kannata ajatella että se mukava seura löytyisi vain omanikäisistä ja samanlaisessa elämäntilanteessa olevista. Kannattaa tutustua ihan uusiin ympyröihin ja erilaisiin ihmisiin. Yllättävistäkin paikoista voi löytää ystäviä.

Minulla on esim. uusimpia yllättävimpiä hyviä ystäviä anoppi ja anopin sisko. Ja sitten on ystäviä nuoremmissa lapsiperheissä, nuoria äitejä, isiä ja lapset tietysti.

Ja sitten myös mieheni kautta kesäisin rakennustyömailla ahvenanmaan saaristossa olen ystävystynyt saaristossa eläviin eri-ikäisiin miehiin, eläkeläisiin ja apupoikiin. Naiset ovat siellä varauksellisia. Ja omanikäisiä naisia yleensäkin tunnen hyvin vähän ja useinkaan en tunne oloani kotoisaksi heidän seurassaan, tiedä häntä sitten mistä sellainenkin johtuu.

Mitä muuten neulot?