Olen menossa pian leikkaukseen ja haluaisin tietää vähän siitä leikkaustilanteesta. Siis että mitä leikkaussalissa tapahtuu. Saako omat vaatteet pitää päälla vai laitetaanko joku sairaalan leikkauspaita? Sattuuko puudutus? Laitetaanko jotain puuduttavia silmätippoja ettei silmiä voi räpytellä leikkauksen aikana?
Kiitos jos vastaatte, olisi mielenkiintoista tietää näistä!
Kiitos jos vastaatte, olisi mielenkiintoista tietää näistä!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minä kävin KL-sairaalan Helsingin toimipisteessä, eikä voida puhua leikkaussalista. Operaatio tehtiin vastaanottohuoneessa, omissa vaatteissa. Minut käärittiin tarkasti suojapeitteisiin kasvoja lukuunottamatta.
Ennen yläluomien puudutusta laitettiin puuduttavaa voidetta ja kun se vaikutti laitettiin puudutuspiikit. Silmiin jotain tippoja, eikä ollut mitään tarvetta räpytellä tuon lyhyen leikkauksen aikana. Leikkaus kävi nopeasti radiotaajuusveitsellä, eikä verenvuotoakaan ollut paljon. Riitti että hoitaja puhdisti märällä pyyhkeellä kasvot leikkauksen jälkeen.
Leikkauksen jälkeen kävelin itse takahuoneeseen lepotuoliin, jossa taisin olla tunnin verran puolimakaavassa asennossa kylmää silmillä. Siitä sitten julkisilla kulkuvälineillä kotiin.
Hienoa jälkeä tuli, mustelmia ei lainkaan. Turvotusta oli muutaman päivän. Nyt noin 6 viikkoa leikkauksesta arpia ei enää näy kovin paljon. Sivulliset eivät huomaa lainkaan, koska arvet piiloutuu luomivakoon.
Minut leikattiin leikkaussalissa joka mielestäni on hyvä asia. Alla sai olla omat vaatteet ja päällä oli sairaalan housut ja aamutakki. Pää kiedottiin tosi tiukkaan pakettiin. Silmiin laitettiin jotakin tippoja ennen puudutusta. Olisivat antaneet rauhottavia, mutta kieltäydyin ja lääkäri sanoi, että jos pystyn olemaan räpyttelemättä silmiä ei tarvitse antaa rauhoittavia ja pystyinhän minä. Olin sairaalassa leikkauksen jälkeen 3 tuntia silmillä kylmäpussit. Leikkaus tehtiin veitsellä.
Ennen leikkausta mieluusti ei alkoholia, tupakkaa eikä särkylääkkeitä vähintään viikkoon. En ottanut myöskään Omegaa.
Leikkaus tehtiin erillisessä toimenpidehuoneessa. Lääkäri oli hyvin rauhallinen ja ymmärsi ihmisten myös jännittävän. Omat väljät, lämpimähköt vaatteet oli päällä, kengät otettiin pois. Rauhoittava lääkitys pistoksena, sitten puudus luomiin, jota ei enää tuntenutkaan. Omat vaatteet peitettiin, samoin hiukset, kasvot. Ei sattunut lainkaan, joten ei tarvitse yhtään jännittää. Jossain vaiheessa tunsin jotain ikäänkuin "kaavittavan" ja luulisin sen olleen tuo rasvanpoiston vaihe.
Sitten lepäämään kylmien kääreiden alle erilliseen lepuohuoneeseen, jossa lääkäri kävi välillä katsomassa. Olin kyllä pirteä koko lepäämisen ajan. Kylmä kääre aiheutti hiukan otsan jomotusta. Kaiken kaikkiaan aikaa kului vajaa neljä tuntia.
Kotiin meni omin neuvoin aurinkolasit silmillä. Turvotusta on, mutta se on laskee nopeasti. Punerrusta luomissa ja hiukan tummaa valuu silmien alle. Kylmällä haudon silloin tällöin ja eka yön nukuin puolipystyssä. Ei alkoholia eka iltana, vaikka lasi viiniä olisi houlutellut.
Sain myös lääkitystä jäkihoidoksi. Mutta särkyä ele ollut enkä olisi särkylääkkeitä ottanutkaan, lisäävät mustelmien riskiä.
Olo on oikein hyvä, näen hyvin, ei mitään särkyä, mutta Panda-karhu tulee kasvoista kyllä mieleen. Lopputulema näkyi kuitenkin alusta alkaen, luomet näkee turvotuksenkin keskeltä.
Älä suotta pelkää, käsittääkseni kyseiset leikkaukset ovat jo rutiinia. Onnea matkaan!
Kävin samassa paikassa leikkauttamassa kuin nimimerkki "olen..". Ihan samaa kaavaa se meni, paitsi...
Otin siellä odotushuoneessa ennaltasovitun Diapamin ja se oli varmaan aivan turhaa.
Minä en muista ollenkaan, että olisin saanut ennen puudusta puudutusvoiteita, mutta sekin olisi ollut turhaa.
Pehmeä musiikki soi leikkauksen aikana taustalla ja siitä annoin heti positiivista palautetta. Melkein tuli upeita rantalomafiiliksiä leikkauksen aikana.
Kaksi vuotta on kulunut ja valkoiset arvet näkyvät selvästi, vaikka käytin aina ulos mennessäni aurinkolaseja aina, siis varjoisillakin säillä. (Leikkausaika oli maaliskuu.) Samoin toisen silmän ripsien ja arven välinen raja on yhä lila.
Nämä asia ovat kuitenkin niin vähäisiä ja helposti peitettävissä. Muutaman vuoden kuluttua niitä ei näy ollenkaan.
Täysi tunto silmäluomiin palautui kahdessa vuodessa. Ilmeisesti poikkeuksellisen pitkä aika.
Silti kaikki on ollut positiivista ja haluan tällä viestilläni viestittää, että pitkänkin toipumisajan aikana voi jo suoraan ja melko välittömästi nauttia tuloksista.
Ja varsinainen leikkaus oli lääkärin mukaan täysin minua hemmotteleva. Ei yhtään mustelmaa eikä silmin havaittavaa turvotusta.
Tsemppiä leikkaukseen!
Jos leikkauksen tekee osaava kirurgi, jolla on muutakin kuin julkisuusarvoa, niin ongelmia ei melko varmasti tule. Harkitsin ja tein oman valintani itse päättelemällä.
Päivän kuluttua leikkauksesta kävin ulkona oluella, mutta aurinkolaseissa. Ok.
Yksi päivä leikkauksesta eikä ongelmia.
Arvostkaa kokemusta.
Minä en käyttänyt aurinkolaseja missään vaiheessa. Eikä niitä käskettykään käyttää. Arvethan piiloutuvat muutenkin luomivakoon. Leikkauksesta lähtiessä ne kapeat tavalliset haavateipit eivät näkyneet tavallisten silmälasien alta häiritsevästi, joten kotiinkin menin bussilla mieluummin ilman aurinkolaseja, jotka olisi kiinnittänyt enemmän huomiota pilvisenä päivänä.
Seuraavana päivänä en edes harkinnut ulos lähtemistä, sen verran oli turvotusta että olisi näkynyt aurinkolasien ulkopuolellekin. Alkoholia en edes ajatellut viikkoon leikkauksen jälkeen, koska lopetin jo hyvissä ajoin ennen leikkausta kaikki muutkin veren ohenemista aiheuttavat lääkkeet. Kun annoin lääkärille ennen leikkausta luettelon lääkityksistäni ja sinne oli merkitty hormonien, E-vitamiinien ym. lääkityskeskeytys, hän oli hyvin tyytyväinen. Mutta eipä sitten tullut mustelmiakaan.
Hyvien kokemusten perusteella minäkin valitsin Salmen.
Laserleikkauksista en tiedä, mutta ihmettelen, jos joku veitsellä leikatuista on selvinnyt operaatiosta täysin ilman mustelmia. Se on upea suoritus.
Itselleni tuli tummat rinkulat silmien alle, jotka tosin vaalenivat nopeasti. Noudatin mielestäni kaikkia ohjeita mustelmien estämiseksi, mutta eihän sikeästi nukkuessaan ole voinut olla täysin varma jatkuvasta pystyasennosta.
Aurinkolaseja olen käyttänyt - ne ovat vaaleanruskeat, joten eivät herätä suurta huomiota - ja siten olen pystynyt liikkumaan apteekkiin ja kauppaan ihan mukavasti. Käytän samoja laseja joskus muulloinkin, kun esim. kylmä tuuli on liikaa aroille silmilleni. Olen mielestäni myös lukenut, että arpikudosta tulisi suojata auringolta - kesää ajatellen.
Itse olen tyytyväinen luomiini, jotka leikkauksesta asti - turvotuksen keskelläkin - ovat näkyneet selvästi. Lääkäräi sanoi, ettei viikon kuluttua leikkauksesta huomaa minun leikkauksessa käyneenkään. Siltä alkaa jo tuntua.
Suosittelen operaatiota, joka kaikkia varmaan ensin hiukan hirvittää. Esteettistä haittaa on muutaman päivän tai jopa viikon, mutta sen jälkeen onkin pirteämpi ilme oman itsen ja muiden iloksi.
Eri ihmisillä tuo mustelmaherkkyys ym. lienee erilainen. Ehkäpä leikkaustekniikkakin ja jälkihoito vaikuttaa. Minulle ei tullut lainkaan mustelmia radiotaajuusveitsellä leikkauksen jälkeen. Pidin pari päivää kahden tunnin välein 10 minuuttia kylmägeelisilmikkoa. Myöhemmin harvemmin turvotuksen laskemiseksi. Nukkuessa pääpuolessa patjan alla oli iso tyyny, sen pystymmässä en nukkunut. Vältin kumartelua, kuten annettiin ohjeeksi. Turvotusta kyllä tuli, mutta se hävisi muutamassa päivässä täysin. Lääkäri ei käskenyt käyttää aurinkolaseja, vaikuttikohan leikkausaika (joulukuu). Olkoon mikä tahansa leikkausarpi, se on herkkä auringon valolle jonkun aikaa. Ehkäpä keväämmällä pistän varmuuden vuoksi aurinkosuojavoidetta luomille.
Pieni mustelma tuli toiseen silmään, nyt näyttäisi valuvan alaspäin. Molemmat silmät ovat turvoksissa ja todella hellät. Ripsiraja on kirkuvan punainen, silmät sameat (olisiko rähmää silmissä, mitään ei tosin valu). Mutta odotin pahempaa, joten ihan ok. Toinen luomi näyttäisi yhä roikkuvan, toivottavasti johtuu turvotuksesta! Liikkuvaa osaa molemmista luomista näkyy jo, edistystä tämäkin.
Henk. koht. en ihan heppoisista syistä suosittelisi menemään leikkaukseen, oma kokemus oli sen verran epämiellyttävä. Mutta tämä siis vain minun mielipiteeni, täälläkin näyttää olevan paljon positiivisempia kokemuksia. Hyvä niin!
Mitä tuohon mustelmien estoon muuten on suositeltu? Ei kumartelua, kylmää haudetta, ei särkylääkettä (varmaankaan siis aspiriiniä tai disperiiniä?), nukkumista pää ylöspäin, oliko muuta?
Valitettavasti lienee niin, että lähes kaikilla noita mustelmia tulee eli vähitellen valuu alaspäin. Itselläni tummimmat silmänaluset oli kolmen päivän jälkeen, sitten alkoivat vaaleta. Luomissa oli alussa kirkasta punakirjavaa - aika raisu luomiväri - samoin silmäkulmissa. Kipuja ei kuitenkaan ollut. Kulmakarvojen nostelu aiheutti lievää kipua. Silmiin sain antibioottivoidetta. Luomet minulla näkyivät heti turvotuksesta huolimatta.
Myös minä näin ekä päivinä silmät ja luomet eri kokoisina. Nyt on tasoittunut, joten tuo luomen putoaminen - tai vaikutelma siitä - voi johtua teipistä/turvotuksesta.
Minulta tikit poistettiin vajaan neljän vuorokauden kuluttua ja jälki oli siistiä. Silmät näyttivät jokseenkin symmetrisiltä ja tikkien jäljet punoittivat hiukan, mutta olivat luomivaon yläosassa. En tuolloin ollut enää juurikaan turvoksissa, vain noita mustia silmänalusia sai peittää todella huolella ja laseilla piiloon loppua.
Nukuin ensimmäiset yöt pystyasennossa, haudoin kylmällä ja vältin voimakkaita liikkeitä, etenkin alaspäin. Mutta mustelmat tulivat.
Toivottavasti näet leikkauksen tuloksen paranevan päivä päivältä. Ja jos on aihetta, jälkitarkastuksessa voi ottaa asian esiin ja vaatia korjausta.
Minullakin tuli oikein kunnon turvotus. Kahtena ekana päivänä en nähnyt edes lukea, kun teksti oli epäselvä sekä lehdissä että TV:ssä. En oikein voinut muuta kuin yrittää saada ajan kulumaan puoli-istuvassa asennossa sängyssä. Naamaa myös jomotti puudutteiden haihduttua. Otin siihen kyllä särkylääkkeen. Lisäksi minulla onneksi sattui olemaan pari unilääkettä jemmassa, ja otin päivälläkin puolikkaan noina parina päivänä, jotta aika meni etupäässä nukkuessa istualtaan tuon hirveän alun.
En kumarrellut eteenpäin ollenkaan ja pidin jääpussiakin silmillä välillä.
Ekan viikon nukuin yöt puoli-istuvassa asennossa, koska nukun normaalisti mahallani ja se olisi ollut katastrofi tässä tilanteessa. Nyt en päässyt kääntymään mahalleni.
Lopputulokseen olen oikein tyytyväinen ja minut leikkasi arvostettu plastiikkakirurgi. Minulla on verenvuototaipumusta ja se ehkä pahensi turvotusta.