Haluan kuolla ja suren sitä. Apua hätääni ei ole.
Joten älkää kirjoittako, että hae apua, please.
Joten älkää kirjoittako, että hae apua, please.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
minä tapan itseni.haluan kuolla,mutta pelkään sitä.pelkään tosi paljon.lääkepurkki kädessä joka ilta minä kysyn miks just minä?miks ei ees vittu välillä joku toinen?mä oon väsyny aamu yön tunteihin jotka ilkkuu mulle,tee se,tee se...oo ees kerranrohkee välittämättä muista,tee se.auttakaa...AUTTAKAA MINUA!!!!
sitä kukaan ei voi sinulle antaa.
Jos sinulla on lääkkeitä, joku on luultavasti määrännyt ne käytettäväksesi - kannattaisi puhua hänelle!
Sinun on itse haettava apua!
Minkä ikäinen olet? Ja miksi haluat tappaa itsesi?
Tutkikaas vähän faktaa, esim. http://www.itsemurhantehneidenlaheiset.net/
mihin kriisiin ajatte läheisenne: ystävät, sukulaiset, työ ym. kaverit ...
Vai onko nimenomaan tarkoitus kostaa, tyyliin: "sitte näätte, kun mua ei enää oo".
Hyvä ystäväni päätti päivänsä muutama vuosi sitten. Hän oli omasta mielestään täysin umpikujassa, eikä ollut muuta vaihtoehtoa. Hän ei kuitenkaan puhunut asiasta muille, vain aviomies ja poika tiesivät kahdesta edellisestä yrityksestä. Sinä, joka tänne kirjoitit, olet siinä mielessä paremmassa asemassa, että olet saanut kerrottua tuskasi ääneen täällä. Ihmisille, joista suurin osa välittää.
Silloin, kun kaiken lopettaminen tuntuu ainoalta vaihtoehdolta, ollaan jo ehkä LIIAN pitkällä. Siinä vaiheessa, kun pahat ajatukset ikäänkuin tanssivat silmien edessä houkuttelevana ja ainoana vaihtoehtona, on vaikea enää perääntyä. Ja kun lopullinen päätös on tehty, ihminen ikäänkuin helpottuu. Mutta: Sinä itse voit vielä siinäkin vaiheessa sanoa KIITos EI! Jos nyt kuitenkin katson tämän elämän loppuun asti, tarjotkoon mitä tarjoo. Ja kun yhden oven sitten sulkee, niin elämässä käy niin, että toinen aukeaa!
erittäin tuttu tunne. oon itekkin ajatellu niin monesti että ois vaan helpompaa heittää kaikki menemään ja kuolla kun yrittää kokoajan ja sitten ne samat asiat kaatuu niskaan uudelleen. perheessämmekin vaan riidellään. eikä näytä loppua tulevan ja tätä on jatkunut jo kolme vuotta. tuntuu että luhistun sen alle. :/ voimia ja tiedän että jokupäivä tulee milloin se aurinko paistaa sinunkin risukasaan