Tässä on itselläni harvineisen kinkkinen paikka!
Olemme kaverin kanssa tunteneet 20 vuotta... Molemmilla puutteelliset suhteet, lapsia edellisistä liitoista jne.. Eli ne perinteiset kaavat.
Nyt minä avioliitossa toista kertaa, erittäin pitkä suhde. Hänellä pari vuotta takana avokin kanssa, jossa omat hankalat kuviot jne... Yksi avioero takana. Molemmilla idyllit murtunut!
Tapaamme silloin tällöin, tekstaamme ja soittelemme usein ja viimeksi eilen kävimme keskustelua siitä, kuinka kumpikin haluasin mennä pidemmälle kuin pusututtelu. MUTTA....
Tässä nyt se kysymys tulee, johon haluasin kannanottoja: Voiko kaveruussuhde loppua, jos menemme kielletyille vesille? Itse en voisi kuvitella, että 20 vuoden ystävyys loppuisi seksiin. Jäisikin sitten vain yhteen kertaan tai sitten ei. Tässä kohtaa en tarvitse moraalisaarnoja vieraissa käymisistä.
Kertokaa oletteko kokeneet samaa? Miten ystävyys on muuttunut vai onko? Onko se syventänyt suhdetta toiseen? Lähentänyt? Hänen edessään olen sulaa vahaa, tähän asti hän se "järjen ääni", jolla ihailtavaa selkärankaisuutta.
Henkinen yhteys on sellaista, mitä ei ole kenenkään muun kanssa koskaan ollut.
Luottamusta, kunnioitusta, arvostusta...
Omassa miehessä kun ei ole kuin rippeet jäljellä eikä seksiä tullut kuukausiin...
Tämä on minulle uusi tilanne, tukahdetut tunteet ja halut ovat nousseet haudasta, koska hän on ne tunteet minussa herättänyt tässä viimeisen parin vuoden aikana. Katson itseäni peilistä ihan eritavalla, olen sittenkin haluttava ja kaunis nainen, joka ei sittenkään ole tunnevammainen.
Ja nyt kun kyseessä ei ole mikään yhden illan tuttavuus, joka lepertelisi vain saadakseen pillua.
Kyllä hän olisi sen jo tehnyt jo kyse olisi vain siitä.
Tässä on aika monta asiaa joutunut käsittelemään itsensä kanssa ja tutkimusmatka on vielä kesken, loppuuko koskaan...
Olemme kaverin kanssa tunteneet 20 vuotta... Molemmilla puutteelliset suhteet, lapsia edellisistä liitoista jne.. Eli ne perinteiset kaavat.
Nyt minä avioliitossa toista kertaa, erittäin pitkä suhde. Hänellä pari vuotta takana avokin kanssa, jossa omat hankalat kuviot jne... Yksi avioero takana. Molemmilla idyllit murtunut!
Tapaamme silloin tällöin, tekstaamme ja soittelemme usein ja viimeksi eilen kävimme keskustelua siitä, kuinka kumpikin haluasin mennä pidemmälle kuin pusututtelu. MUTTA....
Tässä nyt se kysymys tulee, johon haluasin kannanottoja: Voiko kaveruussuhde loppua, jos menemme kielletyille vesille? Itse en voisi kuvitella, että 20 vuoden ystävyys loppuisi seksiin. Jäisikin sitten vain yhteen kertaan tai sitten ei. Tässä kohtaa en tarvitse moraalisaarnoja vieraissa käymisistä.
Kertokaa oletteko kokeneet samaa? Miten ystävyys on muuttunut vai onko? Onko se syventänyt suhdetta toiseen? Lähentänyt? Hänen edessään olen sulaa vahaa, tähän asti hän se "järjen ääni", jolla ihailtavaa selkärankaisuutta.
Henkinen yhteys on sellaista, mitä ei ole kenenkään muun kanssa koskaan ollut.
Luottamusta, kunnioitusta, arvostusta...
Omassa miehessä kun ei ole kuin rippeet jäljellä eikä seksiä tullut kuukausiin...
Tämä on minulle uusi tilanne, tukahdetut tunteet ja halut ovat nousseet haudasta, koska hän on ne tunteet minussa herättänyt tässä viimeisen parin vuoden aikana. Katson itseäni peilistä ihan eritavalla, olen sittenkin haluttava ja kaunis nainen, joka ei sittenkään ole tunnevammainen.
Ja nyt kun kyseessä ei ole mikään yhden illan tuttavuus, joka lepertelisi vain saadakseen pillua.
Kyllä hän olisi sen jo tehnyt jo kyse olisi vain siitä.
Tässä on aika monta asiaa joutunut käsittelemään itsensä kanssa ja tutkimusmatka on vielä kesken, loppuuko koskaan...
Vastaukset 47
Vanhimmat
suosittele kuiteskaan ..kaverisuhde on aina kaverisuhde..pitäs lopettaa entiset suhteet ja lähte puhtaalta pöydältä..on eri asia asua toisen kans koko ajan kuin tavata vain sillon tällön:)...ps rakkaus on myös arkea...eikä pelkkää halujen tydyttämistä..et vain kermat latkitaan päältä.:)..noh jokainen tekee omat ratkaisunsa...
20 vuoden ystävyys? Useampi liitto molemmilla
takana.Lapsia.
Etkä vielä tiedä, että ystävät eivät mene sänkyyn ja harrasta seksiä.EI myöskään PUSUTELLA!
Luottamus, kunnioitus, arvostus, niistä sinun ei kannata puhua mitään.
Et yhtään osaa ajatella mikä on syynä miehesi tilanteeseen ja seksin puutteeseen?SINÄ.
Et tarvitse moraalisaarnoja..voi jeesus sentään..
Miksi ihmeessä et ole avioitunut tämän ystäväsi kanssa?
Miten suhtautuisit jos miehesi toimisi niinkuin
sinä?
Mutta kaikkihan on tietysti hänen syytään.
Kannattaa myös miettiä millaisen mallin annat
lapsillesi.
lapset nyt kuuluu aikuisten välisiin asioihin???
Minähän kysyin, onko kaveruus mahdollista sen jälkeen kun on menty astetta pidemmälle.
Tässä on kumpaakin elämä vienyt ympäri maailmaa ja vihdoin ollaan samalla leveysasteella.
Asiathan ei ole niin yksikertaisia tai mustavalkoisia.
Kysymys ei ole siitä mitä tiedän... Tiedän paljon!
Mitä sinä tiedät miehestäni? Yksityiskohtiin en tässä mene, lista olisi liian pitkä!
Elämä avioliitossani on fakkiutunutta paskaa, enkä pysty yksin sitä kantamaan! Vaikka ostaisin miehelleni kerrostalon kokoisen peilin, hän ei näkisi siinä itseään... Hän ei kykene näkemään metsää puilta.
Sitä en tiedä mitä huominen tuo, enkä sitä mihin se johtaa... Mikä on oikein ja mikä väärin?? Kuka on oikeutettu tuomitsemaan ketään?
ja mitähän helvettiä sinä kirjoitat tänne tuollaista paskaa ja sitten kun joku sanoo mielipiteensä,hyökkäät silmille!! hä??
totta hitossa jos sinulla on lapsia ne kuuluu KAIKKEEN.
aika hyvä..tiedät paljon!! mutta et sitä nussiako kaverin kanssa vai ei!! sitä pitää kysellä nettipalstalta.vähän on ristiriitaa,ihan vähän.
paskasta pääsee kyllä eroon,kai sen jo tiedät.
en ole tuo jolle vastasit,mutta vituttaa tällaiset akat jotka ensin kertovat tällaista
paskaa ja sitten kun joku uskaltaa sanoa jotain,
hyökätään silmille.
tuomitsemaan..mietihän vähän noita omia kirjoituksiasi tai lue ne uudelleen.
Nämä on valintoja mitä ihminen elämässään tekee, ne voi osoittautua vääriksi tai sitten oikeiksi, sen huomaa vasta kun valinnan on tehnyt.
Pettämiseen sen kummemmin puuttumatta, niin sinun on vain päätettävä mitä haluat tehdä. Mitään oikeata kaavaa ei ole. Moralisointi tässä siitä teetkö oikein miestäsi kohtaan vai et, on sinänsä aika turhaa. Omapahan on elämäsi.
Ystävyyssuhteeseen sekoittuu helposti muunkinlaiset tunteet, ja pohjana ihmissuhteelle sehän on mitä mainioin, vierelläsi on silloin joku joka jo tuntee sinut, rakastaa sellaisenaan. Ainut että kovilla panoksilla pelataan: saatat saada elämäsi rakkauden, toisaalta saatat menettää parhaan ystäväsi.
Valintoja, ystäväiseni, valintoja.
tapauksessa se seksi syventää ystävyyttä entisestään. Tai itse ainakin olen kokenut niin että sen seksin jälkeen vasta pystyimme puhumaan paljon enemmän ja kaikista muistakin asioista kuin ennen seksiä. Positiivinen kokemus siis ainakin itselläni ja nainen olen. Teillä nyt on eri asia kun olette jo noin monta vuotta olleet ystäviä. Olen ihan varma, että 20 vuoden ystävyys kestää yhteisen seksin, kun meillä kesti muutaman vuoden ystävyyskin.
varattuja.
Pettäminen on ihan yhtä pahaa tekee sen sitten kännissä baarireissulla tai kaverin kanssa. Itseasiassa pahempaa se varmasti kumppania ajatellen on kaverin kanssa.
tuota halusinkin kuulla, että onko se mahdollista?!
Ja jos niin miten.... Valtava tunteiden kamppailu, ristiriitaista, silti olen onnellinen, että elämääni kuuluu mies, joka hyväksyy minut sellaisena kuin olen. Oma mieheni on yrittänyt muokata minua mieleisekseen vuosi kausia, tajuamatta sitä, että suhteeseen tarvitaan kaksi. Olemme kämppäkavereita.
Välitän miehestäni, mutta rakkaus on muuttanut muotoaan. Hän on lasteni isä, hyvä sellainen, mutta siihen se sitten jääkin. Olen aina rakastanut ystävääni, intohimoista rakkautta, joka välillä jäänyt taka-alalle... Mutta onko tälläinen tunteiden tukahduttaminen tervettä?
Tässä avioliitossa on niin paljon kuluttavia elementtejä. Ja mitä lapsiin tulee, he eivät ole tyhmiä!
Kun ystäväni kanssa ollan samoja asioita koettu, jaettu, tietää mitä toinen niistä asioista ajattelee ja miten niitä käsittelee. Tässä on nyt lähinnä kyse käytännön asioista ja miten ne järjestetään. Aikaa se vaatii, eikä hyvää suhdetta rakenneta viikossa tai vuodessa.
Varsinkaa silloin kun se koskettaa monia ihmisiä ympärillä.
Mutta avioliitto, jossa toinen on niin taukki, että jos kahteen viikkoon ei olla riidelty, tarkoittaisi että kaikki on hyvin, kun toinen vaikenee, jotta ei antaisi ärsykkeiden aihetta. Henkinen väkivalta on mahtava voima!!!
No meni jo asian sivusta, toki kaikki vaikuttaa kaikkeen... Mutta mitä minä mistään tiedän, kun akka pahanen vain olen...
ystävääsi..eipä siltä kuulosta.
ettei kuulosta siltä kuin rakastaisin...
Onko sinulla sellaista rakkautta elmässäsi, menneessä tai nykyisessä elämässäsi, ihmistä joka vaikuttanut sinuun niin paljon, ettei sitä koskaan unohda. Henkilö, jonka mielipiteet ja sanomiset, tekemiset vaikuttavat vieläkin, vuosien ja vuosien jälkeen?? Kunhan kysyn...
jos koko ikänsä yhtä rakastaa miksi avioituu
monen MUUN kanssa..
Johan tuolla mainitsin, etä ollaan vihdoin samalla leveysasteella... Näihin vuosiin mahtuu molemmille niin paljon asioita, olosuhteiden pakkoa, hetkeksi elämä vei eri suuntiin, tai se kesti pari vuotta.. Molemmat tehneet vääriä valintoja, siitä kovan hinnan maksaneena. Onko se elämä nyt tosiaan noin vitun helppoa, vai olenko käsittänyt aivan väärin???
täällä poraat hoida asiasi niinkuin jokainen muukin tekee...
oikein täällä märiset,itsehän olet ratkaisusi
tehnyt..jos on tehnyt vääriä valintoja niin sitten on.katso peiliin.
mitä ihmeen lällyttelyä sä täältä itelles haet.
mene hoitaan niitä vitun asioitas sinne oikeeseen elämään,vois auttaa paljon enemmän.
On muuten ihailtava piirre, osata asettaa itsensä toisen asemaan...
vai..miettiä kenen kans nussii..ei moni halua.
pelkästään vain sitä??? Tässähän on kyse paljon muusta...
otsikossasi..
Oletko tyhjäpää vetyperoksidi blondi? Vaikutat sille.
siltä että sä oot menny aivan väärän ihmisen kanssa naimisiin. Sun ois pitäny naida tää ystäväsi.
Lapset ihan oikeasti kuuluu välillä vanhempien välisiin asioihin.. Lapset joutuvat usein kuuntelemaan sivusta kaiken maailman paskat mitä aikuiset toisilleen syytää, eivätkä lapset osaa aina niitä käsitellä. Että nyt toisen kerran miettien et miten ne lapset kuuluu sit omaan elämään..
Ja toisekseen, todellakin jos tämä sun kaveruussuhde etenee seksiin ja siitä johonkin muualle, se todellakin vaikuttaa lapsiisi jos he sen saavat tietää..
ystävyyteen ei enää seksin harrastamisen jälkeen ole (negatiivisessa merkityksessä). Näin se vaan on.
Sitä ei kyllä teksteistäsi huomaa missään kohtaa.
Kun kerran miehesi on täysi paska,mikset eroa,
mitä sitä netissä toitotat.Itse hänet olet ottanut,vai..?
Jotakin on pahasti vialla kun tällaisia pitää kysellä täällä.
Hanki elämä!
tarkoitti ap:tä.!!!
pitää kysellä netissä kenen kanssa nussia.
vaan sitä, onko jollain kokemuksia tästä aiheesta. Onko vuosien ystävyys muuttanut olomuotoaan ja miten?? Kertokaa omia rakkaustarinoitanne.. Ehkä tarvitsen itselleni vain ponnahduslautaa alleni!
käytännössä tarkoittaa, mitä hän sanoi.
nussita.Perheen olet itsellesi hankkinut, turha
kysellä kenenkään rakkauskertomuksia.
Jokainen tekee omat ratkaisunsa itse.
Miksi et tarvitse moraalisaarnoja,oletko niiden yläpuolella.
siksi, että yleinen tuomiohan on tuomitseminen.
Mitäs sitten, jos meidät on tarkoitettu kuuluvan yhteen. Uskon että jokaiselle ihmiselle on se puuttuva puolisko olemassa. Mahdollista, että se on ollut elämässäsi jo vuosia, mutta se tajutaan ehkä liian myöhään?! Vai onko liian myöhäistä? En ole kenenkään yläpuolella, mutta en halua vajotakaan enempää. Olen kai oikeutettu onneen, kuten kuka tahansa muukin. Mitä moraalisaarnat tässä sinun mielestäsi sitten auttavat???
no mene tekeen ne ratkaisusi..äläkä jokaiselle pillitä samaa litaniaa
ainut nainen tässä universumissa, jolle tapahtuu näin.. kyllä on jumalauta yksinäinen olotila....
asiansa hieman hienotunteisemmin ja miestään täällä haukkumatta.
ei ole tarvetta revitellä netissä.
vähintääkin kultaisen renkaan pääsi ylle...
Ei tässä mitään revitellä!!! Paukuttelenko henkseleitä jollain tavalla.
Miksi teillä tuomitsijoilla kova tarve vastailla???
jokainen mielipiteensä kirjoittaa.odotitko
muuta?säälittelyä,päänsilitystä?
ihan itsehän sinä olet asiasi tuohon malliin hoitanut ja nyt tällainen poru täällä kenen kanssa nussia ja kenen ei.
mietihän vähän.
oliko jollakin kokemuksia ystävyydestä joka syvenee johonkin muuhun???
Tiedätkö akka, just noin, ihmisellä on oikeus onnellisuuteen.. ja koskaan ei ole liian myöhäistä!!
Kaveruus tuskin kärsii seksistä, ei ainakaan mun kohdallani. Kaveruus tai ystävyys sai ihan uusia kuvioita. Meillä tosin rakkaus ei ollu kuvioissa, himo vaan.
Ehkä kuitenkin ensin kannattais miettiä sitä miten se vaikuttaa teidän muuhun elämään, muihin suhteisiin. Ootteko valmiita luopumaan muusta jos seksi viekin kaveruuden sinne rakkaus-osastolle? Mitäs jos se onkin just "se"- mihin ootte valmiita sit? Jos susta tuntuu, että oot rakastunut ja sekin on, oisko ero mahdoton ajatus ja suhde tämän kaverin kanssa se mitä haluaisitte molemmat? Pystytkö elämään pettämisen kanssa? (tosin pusuttelu luienee jo kertonut sen)..
Harkitse, mutta jos kaikki palaset loksahtaa kohdalleen, niin onnellisuus on ihanaa.. ja siihen on jokaisella oikeus! Ja jos silti jäätte kaveruuden asteelle, niin tää voi tuoda ihan uutta syvyyttä siihenkin.
Ja kaikki ne nihilistit ketkä nyt haluaa haukkua mut mielipiteestäni- go ahead, I can take it
asioille paljon hyödyllisempää hoidella niitäsiellä paikan päällä kuin täällä.
siihen ei ole mahdollisuutta, mutta voit olla varma, ettei tämä tähän jää. Olo on kieltämättä kuin mestauslavalla... no, kuka heittääkään sen ensimmäisen kiven..
ole oikea paikka kaikenlaisten asioiden hoitoon.
suuren virheen teinkin! Ei täällä kukaan mitään asioita hoidakkaan. Ja ajatella, että tähänkään ketjuun osallistui vain ja ainoastaan ne, joita asia ei koskettanut millään lailla.... tai sitten kosketti ja osui arkaan paikkaan.. Toivotan teille kaikille onnea rakkauteenne, oli se sitten lähellä tai kaukana...
on samantyyppisessä tilanteessa...tosin en ole edennyt voimakasta syleilyä pidemmälle ja sekin tapahtui vahingossa tunteikkaassa tilanteessa,molemmat olivat ihmeissään ja puhuimme asian läpi....(meillä ei kummallakaan lapsia eikä naimisissa.)
sun kannattaa vaan rehellisesti puhua asiasta ystäväsi kanssa ja teidän kannattaa miettiä yhdessä, että mitä sitten teettekin niin mitä mahdollisia seurauksia asialla on ja jos teette jotain,niin kannatte myös molemmat asiasta sitten vastuun. ehkä se auttaa ratkaisemaan,kannattaako mennä pusuttelua pidemmälle. Teidän tapauksessa vaaravyöhykkeellä ei ole ainoastaan teidän ystävyys, vaan myös kumppaninne ja lapsenne.
ÄÄLIÖ! Voi luoja, mikä juntti olet..
Itsellä jonkin verran kokemusta kaverisuhteiden päätymisestä (mutta ei päättymisestä) seksiin. Jos on ollut tarpeeksi hyvä kaveri niin ei ole tullut ongelmia. Yksi tapaus oli, jossa molemmat huomasi kerta kokeilun jälkeen ettei seksi yhdessä toimi, ja siitä on tullut sellanen kahdenkeksinen vitsi. Lisäksi löytyy kaveri, jonka kanssa meillä on seksisuhde aina silloin kun molemmat on sinkkuja, ja ollaan hyvät kaverit myös silloin kun seurustellaan. Jos teillä on noinkin pitkä aika takana kuin 20 vuotta ja luottamusta ja arvostusta toiseen niin ei muuta kuin kimppuun vaan! (Pakko sanoo et pettämistä en hyväksy, mut en sen enempää moraalisaarnaa, toivottavasti löydät onnen, kaikkea hyvää teille!)
muna suuhun , ja kyllä se siitää turhat kaveruudet karisee ;)) ...plop..plop..
Mistä näitä sikiää...?
on niin paljon muustakin kuin siitä, vaikka tällä hetkellä kieltämättä en muuta ajattele kuin sitä itseään... Mutta, katsotaan mitä tässä tapahtuu... yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa...