Heippa vaan palstalaiset!
Olisin aloitellut keskustelua kokemuksista kotiutua uuteen maahan. Olen itse nyt asunut kolme vuotta täällä ulkomailla ja hiljalleen alkaa tuntua "kodilta".
Olimme viime kesän Suomessa koko perheen voimin, ensimmäisen kerran sitten muuton jälkeen, ja odotin sitä suurella innolla. Olin jo mielessäni luonut suuria odotuksia kesää kohtaan. Olinkin aivan ihmeissäni, kun ensimmäisen kuukauden jälkeen alkoi tuntua siltä, että kohta olisi jo kiva päästä kotiin!
Puhuttiin asiasta jälkeenpäin lasten kanssa ja heillä tuntui olevan asiaan hyvä selitys:
"Kun ollaan täällä, niin on ikävä Suomeen ja kun ollaan Suomessa, on ikävä tänne."
Mutta niinhän se taitaa olla, että missä on oma perhe, niin siellä on myös "koti"!
Olisin aloitellut keskustelua kokemuksista kotiutua uuteen maahan. Olen itse nyt asunut kolme vuotta täällä ulkomailla ja hiljalleen alkaa tuntua "kodilta".
Olimme viime kesän Suomessa koko perheen voimin, ensimmäisen kerran sitten muuton jälkeen, ja odotin sitä suurella innolla. Olin jo mielessäni luonut suuria odotuksia kesää kohtaan. Olinkin aivan ihmeissäni, kun ensimmäisen kuukauden jälkeen alkoi tuntua siltä, että kohta olisi jo kiva päästä kotiin!
Puhuttiin asiasta jälkeenpäin lasten kanssa ja heillä tuntui olevan asiaan hyvä selitys:
"Kun ollaan täällä, niin on ikävä Suomeen ja kun ollaan Suomessa, on ikävä tänne."
Mutta niinhän se taitaa olla, että missä on oma perhe, niin siellä on myös "koti"!
Vastaukset 5
Vanhimmat
hei suhina!
saako udella että missä päin maailmaa nyt sitten asustatte?
meillä on asiasta ollut viime päivinä paljon puhetta mieheni kanssa. hän haluaisi muuttaa, ja minäkin kyllä toisaalta.. mutta niin hölmö olen että heti ensimmäiseksi mietin omia vanhempianija kavereita ym. sukua että miten he osaavat olla erossa lapsestaan ja lapsenlapsestaan. meillä siis on yksi lapsi, vähän alta vuoden vanha.
me emme olisi muuttamassa edes niin hirveän kauas, euroopassa pysyttäis, ei siis ole miehenikään kotimaa.
vaikka tiedän että mikään ei olisi lopullista, ja aina pääsee takaisin, niin pelottaa uusi kieli, maan kulttuuri, kaiken vanhan ja tutun jättäminen suomeen..
olisi tosi mukavaa jos suhina67 kertoisit omista kokemuksistasi,oliko sinulla samanlaisia ajatuksia ennen muuttoa
-lilA
Asumme tällä hetkellä Tunisiassa, joka on siis mieheni kotimaa. Muuttoa olimme miettineet jo vuosikausia, rakensimme hiljalleen talonkin tänne. Tarkasta ajankohdasta ei oltu päätetty, viimeistään eläkepäiviä oli tarkoitus tulla ainakin tänne viettämään.
Kun lapset alkoivat kasvaa, tuli sitten aika tehdä lopullinen päätös muuton ajankohdasta ja me päätimme lähteä. Eiväthän sukulaiset tietenkään riemusta kioljuneet, mutta tänne on helppo tulla käymään, samoin täältä Suomeen.
Muutoinkin yhteydenpito on nykyään niin helppoa kun on Skypet jne. Kotiutumiseen kannattaa antaa itselle aikaa ja koti-ikäväkin yllätää aina silloin tällöin. Minulle ainakin oli erittäin tärkeää se, että löysin aika äkkiä töitä, se helpotti ainakin omaa sopeutumistani uuteen maahan.
Toki erilaisia vaiheita on tässä matkan varrella tullut kâytyä läpi, oikeastaan "klassiset" uuteen ympäristöön sopeutumisen vaiheet: ensin kaikki tuntui upealta ja hienolta. Sitten aloin vertaamaan kaikkea Suomeen kaikki paikallinen oli huonoa ja typerää. Nyt olen siinä vaiheessa, että mielestäni osaan katsoa molempia maita aika realistisesti ja olen ihan tyytyväinen elämääni täällä Välimeren rannalla.
Asuuko Soussessa paljon suomalaisia tai suomeapuhuvia? Käyttekö toisissanne-tapaateko?
Samanlaisella kuviolla, kuin sinulla ,olisi aikoitus minullakin toimia.
Hienoa että vielä löytyy suoraselkäisiäkin suomalaisnaisia, jotka eivät raijaa äijiään sossunluukulle vaan muuttavat itse miehensä perässä =)
Olen muuttanut opintojen ja työn mukana maasta toiseen kuusi kertaa. Eli seitsemäs "kotimaa" ja toinen maanosa menossa. Nyt on tasainen koti-ikävä joka paikkaan, missä olen tähän mennessä asunut, joten Suomea en kauheasti kaipaa.
Innostusta ja positiivista luonnetta maastamuutto kylläkin vaatii. Ei siitä mitään tule jos vain vertaa kaikkea Suomeen ja metsästää kaikista ruokakaupoista epätoivoisesti jotain ruisleivän näköistä.
Suomeen en enää muuttaisi takaisin. Koti on täällä missä työ ja aviomies ja häntä taas ei Suomeen saisi muuttamaan millään verukkeella. Suomessa viihdyn aluksi sukuloimassa, mutta muutaman päivän sisällä alan taas jo kaivata omaa elämääni ja vilkkaampaa menoa.