Anteeksi kun itken täällä, mutta en enää halua puhua kenenkään kanssa livenä siksi netissä.
Olen 13 vuotias tyttö. Seurustelen 15 vuotiaan pojan kanssa. Musta tuntuu että oon tulossa hulluksi. Mietin joka päivä sitä että "millaista elämä olisi ilman hätä" pelkään että hän jättää minut. Pelkkä ajatuskin saa minut itkemään. Hän kohtelee minua ihan hyvin, ostelee lahjoja ym. Mutta esim ei vastaa yleensä viesteihin. Yleensä se on aina minä joka sanoo "rakastan sua" ym. Mutta kyllä sekin joskus sanoo, mutta ei mielestäni tarpeeksi usein. Joka ilta, jos pienikin asia häiritsee siitä itken itseni uneen. Kokoajan pelottaa ja tulee ajatus että mitä jos se jättää mut. En tiiä oikeesti mitä tekisin, elämä ois ihan hirveetä. Kyllä meillä muuten ihan hyvin menee, nähdään aika usein ja ym. Mutta ikävöin niitä aikoja kun tutustuin häneen, se oli erilainen silloin. Tiedän että sinä joka luet tätä, et ehkä ymmärrä tai pidä tätä minkään laisena ja ehkä heti tuomitset "just olet 13, ei 13 vuotias voi rakastaa, se on vain tuota ikää" Tuota saan jatkuvasti kuulla aikuisilta ihmisiltä jolle olen yrittänyt puhua tästä. Saattaa toi olla totta mutta mulla on oikeesti tosi paha olo. Jos joku voisi auttaa ?
Jos jollain ei ole muuta sanottavaa ku valittaa ni älä laita mitään kiitos
Olen 13 vuotias tyttö. Seurustelen 15 vuotiaan pojan kanssa. Musta tuntuu että oon tulossa hulluksi. Mietin joka päivä sitä että "millaista elämä olisi ilman hätä" pelkään että hän jättää minut. Pelkkä ajatuskin saa minut itkemään. Hän kohtelee minua ihan hyvin, ostelee lahjoja ym. Mutta esim ei vastaa yleensä viesteihin. Yleensä se on aina minä joka sanoo "rakastan sua" ym. Mutta kyllä sekin joskus sanoo, mutta ei mielestäni tarpeeksi usein. Joka ilta, jos pienikin asia häiritsee siitä itken itseni uneen. Kokoajan pelottaa ja tulee ajatus että mitä jos se jättää mut. En tiiä oikeesti mitä tekisin, elämä ois ihan hirveetä. Kyllä meillä muuten ihan hyvin menee, nähdään aika usein ja ym. Mutta ikävöin niitä aikoja kun tutustuin häneen, se oli erilainen silloin. Tiedän että sinä joka luet tätä, et ehkä ymmärrä tai pidä tätä minkään laisena ja ehkä heti tuomitset "just olet 13, ei 13 vuotias voi rakastaa, se on vain tuota ikää" Tuota saan jatkuvasti kuulla aikuisilta ihmisiltä jolle olen yrittänyt puhua tästä. Saattaa toi olla totta mutta mulla on oikeesti tosi paha olo. Jos joku voisi auttaa ?
Jos jollain ei ole muuta sanottavaa ku valittaa ni älä laita mitään kiitos
Vastaukset 4
Vanhimmat
tuskin kukaan edes vastaa tähän
Nuorena, ja myöskin vanhempana.
Älä ihmeessä mieti tuollaisia asioita etukäteen, se syö energiaa ilolta ja onnelta, älä mieti tulevaa, vaan nauti tästä hetkestä.
Yritä ihan tosissaan olla ajattelematta negatiivisia asioita, tulet huomaamaan kohta, etteivät ne enää valloita mieltäsi jatkuvasti.
Nauti hetkestä, älä elä tulevaa, siinä sekoaa...
Olet vielä nuori ja sinulla on koko elämä edessäsi,joten älä stressaa siitä että poikaystäväsi jättää sinut.. Tiedän että ajatus tuntuu kauhealta ja jos niin tapahtuu niin se sattuu ja paljon.En väitä etteikö ikäisesi voisi olla rakastunut jollain tavalla koska jokainen ihminen rakastaa eri tavalla ja siksi rakkautta on vaikea määritellä kenenkään. Jos teillä kerta menee hyvin niin älä mieti mitään entäpä jos.. Jos sinulla on syytä epäillä niin kysy häneltä.. Kokemuksesta voin sanoa että jokainen suhde on erilainen ja ero tekee aina kipeää vaikka tietäisi että se on ainoa mahdollinen keino siinä tilanteessa. Itse jouduin ex-poikaystäväni kanssa eroamaan,koska huomasimme että emme olleet onnellisia sillä lailla kun parin pitäisi olla.. Se sattui ja kesti jonkin aikaa ennen kuin pääsin yli,mutta nyt kun olen ajatellut asiaa olen huomannut että teimme oikein silloin ja enkä kadu sitä.. Tällä hetkellä seurustelen ja olen onnellinen enkä voisi elää ilman häntä.. Riitelemme toisinaan ja olemme meinanneet erota jo muutaman kerran sillä hänen mielestään en ole riittävän hyvä hänelleja ansaitsen parempaa,mutta emme ole eronneet koska rakastamme toisiamme niin paljon ja tiedämme että kukaan ei ole täydellinen.. Tiedän että tämä voi kuullostaa typerältä mutta totuus on se että jos toista riittävästi rakastaa osaa päästää myös tarvittaessa irti.. Esim. Jos rakastat jotakuta ja hän sanoo ettet ole varma enää tunteistaan niin annat hänen mennä,vaikka se sattuisi.. En tiedä oliko tästä yhtään apua sinulle mutta toivon että sait edes jotakin mietittävää tästä..
Tosi ikävä kuulla, että sulla on paha olo. Olin itse aika samanlaisessa tilanteessa joskus vähän nuorempana (nyt oon 26). Voin kokemuksesta sanoa, että jos koko ajan pelkää, että suhde loppuu, niin se voi kaatua juuri siihen. Se on vähän niinkuin itsensä toteuttava ennustus. Se on nimittäin erittäin raskasta sille toiselle osapuolelle, jos aistii sellasen epävarmuuden. Siitä saa samalla myös helposti sellaisen kuvan, että oot liian riippuvainen ja se käy todella ahdistavaksi sille toiselle osapuolelle. Eli jos pystyt niin koita rauhoittua vähän ja usko enemmän itseesi ja teidän suhteeseen. Se, että ootte yhdessä kertoo sen, että se poika haluaa olla just sun kanssa, se on itse sut valinnut. Mutta jos käyttäydyt liian takertuvasti ja annat epävarmuutes näkyä, niin se voi ahdistua ja perääntyä pelkästään sen takia. Näin on tapahtunut mulle, toivottavasti tästä oli jotain apua. Jaksamista sulle! :)