Täällä on joskus häistäkin keskusteltu...
Mutta tiedustelisin, miten olette häänne ulkomaalaiseen järjestäneet tai haluaisitte/aiotte järjeästää.
Miten olette ajatelleet viettää häänne/olette viettäneet häänne? Suomessa vai ulkomailla? Ja onko kaikki kutsutut mahdollisesti tulossa/tulivatko?
Vai voisitteko viettää/vietittekö häitä molemmissa maassa erikseen, niin että häissä on/oli vain toisen sukulaiset?
Mutta tiedustelisin, miten olette häänne ulkomaalaiseen järjestäneet tai haluaisitte/aiotte järjeästää.
Miten olette ajatelleet viettää häänne/olette viettäneet häänne? Suomessa vai ulkomailla? Ja onko kaikki kutsutut mahdollisesti tulossa/tulivatko?
Vai voisitteko viettää/vietittekö häitä molemmissa maassa erikseen, niin että häissä on/oli vain toisen sukulaiset?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Lisäkysymyksenä vielä:
Oletteko menneet/menettekö naimisiin maistraatissa vai kirkossa vai mahdollisesti molemmissa? Oletteko ajattelleet esim. luterilais-katolilais-suhteessa, että kirkossa olisi toimitus järjestettäisiin molempien uskontojen mukaan samaan aikaan molemmilla kielillä. Niin, että kirkossa olisi kaksi pappia?
(Koska itse kuulun luterilaiseen uskontoon ja mieheni katolilaiseen, haluaisin vastauksia erityisesti näiden uskontejen osalta, mutta toki muutkin saavat kertoa kokemuksia tai aikomuksiaan.)
Menen naimisiin ensi kesänä Filippiineillä, sukulaisia tulee Suomesta 4 kappaletta ja paras kaveri myöskin.
Menemme naimisiin siviili vihkimisellä, koska itse olen eronnut aikoinaan Suomessa, joten katolilainen pappi ei sitten voi siunata meitä avioliittoon, eli vaikka olenkin Suomen ja luterilaisen lain mukaan, niin katolilaisen näkemyksen mukaan en.
Myöskään näillä näkymin emme mene naimisiin kirkossa (luterilaisessa) Suomessa, koska tällöin tuleva vaimoni eläisi synnissä. Itse siviilivihkiminen on ok, ja ei niin paha synti, kuin tämä vihkiminen luterilaisessa kirkossa.
Asiaa sen kummemin kritisoimatta, niin olisihan se kiva et katolilainen kirkkokin tulisi tälle vuosituhannelle joskus.
Itselle asia on ihan ok, mut tyttöystäväni puolesta harmittaa, kun hän olisi mielellään ne häät pitänyt kirkossa. Mut pidetään siviilivihkimiset ja juhlitaan siellä ja sitten myöhemmin Suomes. Jään nyt Filippiineille 4 kuukaudeksi asusteleen ja sit Suomeen yhdessä:)
Tuohon kahden uskontokunnan papin samanaikaiseen paikalla oloon, niin veikkaisin et se vois ehkä Suomes onnistua, mutta miehesi kotimaassa katolilainen pappi tuskin suostuu. Ja myöskin on hyvä tietää, että luterilainen pappi voi toimituksen suorittaa vain tietyissä maissa, mihin Suomen luterilainen kirkko on antanut luvan toimia.
Saksassa ainakin katolinen ja luterilainen pappi toimittavat vihkimisen yhdessä, jos toinen on toista uskontokuntaa. Luther kun ei saanut koko Saksaa reformoitua, joten keinot on keksittävä. Tosin katolinen kirkko muistaakseni pakottaa, että tulevat lapset on kasvatettava katolisiksi...
exäni, niin turha haaveilla että pysyy uskollisena, meidän suhde jatkuu edelleen... hänkin on katolinen ja minä ev. lut. kannattaa harkita. meillä on niin vahva side, ettei se katkea.
APUA! Sen täytyy olla sama mies, koska minunkin mieheni on katolilainen, mutta miksi ihmeessä hän haluaa myös minunkin kanssa naimisiin, mitäs katolilaisuus siihen sanoo???!!!
Ei mutta vakavasti ottaen, ollaan ajateltu siviilivihkimistä läeisten kesken ja myös pieni juhla miehen kotimaassa. Mut oon myös ollut kat./lut. häissä jotka vietettiin katolisessa kirkossa, luterilaine sulhanen ja muut ei katolilaiset vieraat jättivät vain ehtoollisen väliin, no problem.
Koska vaimo ei ole kristitty, kirkko ei suostunut vihkimään meitä. (Tiedetään, avioliittoon siunaaminen on lähes sama juttu seremoniallisesti.) Tästä suivaantuneena keksi välittömästi kuningasidean. Ehdotin vaimolle, että järjestetään perinteiset shintohäät Japanissa.
Niinpä sitten teimmekin ja oli oikein ikimuistoinen päivä. Vaikken mikään miespuolinen häähullu olekaan, niin yhteiset elämykset lähentävät puolisoita ja pitäähän minulla jotain muisteltavaa olla vanhana ukkona kiikustuolissa.
Itse olen uskonnoton, sulhoni on muslimi.
Ensin pelaamme paperisodan Suomi-Tunisia-Suomi. Siis vihkiminen maistraatissa tunisiassa ja hääjuhla miehen sukulaisten ja ystävien kanssa miehen kotona.Itämaista tanssia ja arabidiskoa ja Anopin järjästämät syönti pidot.
Sitten suomeen ja "ekumeeninen vihkiminen"luterilaisen maallikkosaarnaaja naisen toimesta, navetan vintillä heinä ladossa, raamattua ja koraania lainaten Suomi-Englanti-Arabia kielillä.Minun sukulaisen, ystävien ja naapureitten todistaessa. Syöminkiä ja latotanssia, perinteisesti ja itämaisesti
Kaikki muut kutsutut on tulossa paitsi sisareni joka on menettänyt yöunensa asian suhteen.
Häät vietettiin miehen kotimaassa ja mies ne myös järjesti. Onneksi en ole koskaan ollut mitenkään häähullu, nimittäin sen näköisethän ne juhlat sitten olivatkin, että oli mies asialla.. ;)
Tosiasiassa meidät vihittiin maistraattia vastaavassa paikassa ilman kummempia korulauseita, loppuun muslimit rukoilivat (mies, vihkijä ja todistajat) ja se oli siinä. Sitten kämpille tanssimaan ja syömään. Vieraita oli valtavasti, miehen sukua, ystäviä ja työkavereita ja minun äitini ja siskoni. Suomalaisille ystäville ja muille läheisille pidimme juhlat, lähinnä kahvitilaisuuden, vuotta myöhemmin eli ensimmäisenä hääpäivänä.
Mies puhuu silti edelleen, viimeksi tuossa vajaa tunti sitten, että pidettäisiin "toiset häät". Yleensä asia tulee puheeksi, kun esim. joku menee naimisiin televisiossa. Mies ehdotti alunperinkin kirkollista siunaamista, mutta en tiedä kuinka innoissaan olisi ollut, jos olisin oikeasti kiinnostunut ehdotuksesta. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että jos joskus saan päähäni haluta juhlistaa asiaa kirkossa, se on miehen puolesta mahdollista. Muutenkin miehen näkemys kristinuskosta on muuttunut paljon myönteisemmäksi Suomeen tulon jälkeen.
Pidettiin Kiinassa, ja juhlimassa olivat mieheni puolen lähimmät sukulaiset n.60 henkeä. Upea kokemus, hääpuheet pidettiin englanniksi ja kiinaksi häävieraille. Isäni ja siskoni lähettivät heidän kirjoittamat hääpuheet myös Suomesta Kiinaan. Kumarrukset puolisolle ja anopille kuuluvat kiinalaisiin häihin, sekä papaatit, jotka pitävät pahat henget loitolla. Ruokatarjoilut ovat mahtavat, eikä ruoka lopu kesken. Muistona hääjuhlista DVD ja paljon kuvia. Kertakaikkisen hieno kokemus, jota ei koskaan unohda:)
Täällä näyttää monet viettäneet häänsä niin, että vain toisen sukulaiset ovat paikalla... Eikö teitä ole haitannut se, että esim. omat sukulaiset eivät ole päässeet paikalle juhlistamaan tai että tarvitsee järjestää kahdet häät erikseen, jossa voivat kaikki osallistua?
Poikaystäväni on ihan eurooppalainen ja sinne kestää lentäen parisen tuntia. Häistä ollaan puhuttu, siis noin yleensä tulevaisuudensuunnitelmana. Itselleni on tärkeää, että häät järjestettäisiin vain kerran ja niin että kaikki voivat olla yhdessä paikalla.
Poikaystäväni äiti kuitenkin mainitsi, että jos häät järjestetään Suomessa, he eivät (perhe) pääse kyllä tulemaan... eli toisin sanoen minun perheeni ja kaverini joutuisivat siis matkustamaan, jos haluan kaikkien olevan paikalla.
En tiedä miten häät voisi järjestää, niin että vieraille ei tulisi liikaa kustannuksia... ei ilmeisesti jää kuin se vaihtoehto, että kahdet häät (ja kirkossa toinen puoli tyhjänä)...
Matkat ovat yleensä aika pitkät ja kalliit, eli suurimassa osassa varmaan kustannus kysymys, sekä jos pitkä matka, onko sitä lomaa jms.
Meillä Kosovossa häät, ja vain miehen suku, ystävät ja naapurit mukana, siis ei kukaan minun sukulaista. Suomessa sitten oli omat juhlat.
Tuossa aikaisemmassa viestissä oli kiinalaiset häät, mutta sinne on varmasti hankalampi vielä päästä. Oli kiva kuulla kiinalaisten häistä.
voi kyllä millään edellyttää et suku tulisi häihin mukaan Filippiineille.
Nyt tulee kuitenkin 4 perheenjäsentä ja kaveri, ja jo pelkät liput tuli kokonaisuudessaan maksamaan n.4000 euroa heille yhteensä, ja siihen sit hotellit, rokotukset ym menot, niin jokaisella uppoaa matkaan n. 2-3 tuhatta euroa.
Tulevan vaimon puoli nyt ei pääse kovin helpolla tänne päin vieraileen, siittä nyt pitää Suomen vieraanvarainen ja vainoharhainen ulkomaalaispolitiikka huolen, josta jo maailmalla puhutaan.
Naimisiin mennään, ja tuleehan lomamatka samalla perheenjäsenillekin:)
sillä mielellä noi sukulaiset ovat sinne lähdössäkin:)
ja ikimuistoinenhan toi matka heille on, kun ollaan kuitenkin vähän syrjemmässäkin siellä, rantaa riittää ja aurinkoakin.
Meillä suoritettiin siviilivihkiminen maistraatissa, ja häät pidettiin molemmissa maissa, joskin hyvin pienimuotoiset, joihin kutsuttiin vain molempien läheisimmät sukulaiset ja tuttavat. Eli mitään prinsessahäitä ei pidetty ihan sen takia, koska sellaiset eivät ole meidän kummankaan mieleen, ja mielestämme rahan tuhlausta, kun sen rahan voi järkevämminkin käyttää.
Itse jos saisin kutsun ulkomaille häihin, ja joutuisin hotellissa asumaan, niin en välttämättä ihan heti lähtisi, hankalaahan sen on. Ja kaikilla vierailla ei varmasti ole varaa lähteä ulkomaille häihinne, esim. isot lapsiperheet tai huonosti toimeentulevat... Itse varmaan kallistuisin pitämään häät molemmissa maissa, kuten me teimme. Toki yhdessä maassa pidettävät häät, joissa vieraita molemmista maista olisivat ikimuistoiset :-)
Me asumme ulkomailla, mutta meidät vihittiin kuitenkin Suomessa maistraatissa suomen kielellä. Minun kuului katsoa sulhasta merkitsevästi, että hän osasi sanoa tahdon oikeaan väliin ;-) Mukana oli vanhempani ja sisar ja veli perheineen. Miehen sukulaisia ei ollut paikalla sillä heillä oli kotimaassa samalla viikolla pikkusiskon häät.
Tilaisuus oli yksinkertaisuudessaan yllättävän liikuttava. Olimme myös satsanneet rahaa kauniisiin vaatteisiin ja ylelliseen ravintolaillalliseen, morsiussviittiin (poreallas, kuoharia, hedelmiä jne...), häämatkaan... Muuten meille ei ollut itse häät tärkeät vaan se naimisiinmeno. Emme halunneet mitään isoja bileitä ja järjestelystressiä. Se päivä oli lähes 100% itsekkäästi meidän päivämme :-)
Hääpäivää juhlimme nykyään shoppailemalla yhdessä kotiimme jotain yhteistä kivaa. Viimeksi ostimme kristalliviinilasit, sitä ennen posliiniastiaston jne, ensi vuonna on uuden telkkarin vuoro. Näin saamme vuosien varrella mieleisiä ja arvokkaita häälahjoja...