Nyt saatte sitten kerrankin tuulettaa :DD
Miks sinä olet mielestäsi kaikista tuhansista sinkuista
se kaikkein onnettomin ja säälittävin tapaus???
Vastaan aluks itte.. olen 25 vee nainen enkä
ole k*o*s*k*a*a*n seurustellut kenenkään kanssa…
http://www.youtube.com/watch?v=ELpmmeT69cE
Miks sinä olet mielestäsi kaikista tuhansista sinkuista
se kaikkein onnettomin ja säälittävin tapaus???
Vastaan aluks itte.. olen 25 vee nainen enkä
ole k*o*s*k*a*a*n seurustellut kenenkään kanssa…
http://www.youtube.com/watch?v=ELpmmeT69cE
Vastaukset 30
Vanhimmat
saisi pidettyä jonkun pidemmän aikaa.. Se on mahdotonta kun olen niin vapaa sielu ja jatkuvasti kaipaan vaihtelua ;-)Kyllästyn helposti ja sitoutuminen on kammottava ajatus.. Ei ole kukaan vienyt kirjaimellisesti "jalkoja alta".. :-(
kukaan jalkoja alta viedä. Rakkaus ei ole semmoista.
Mä olen samanikäinen mies enkä ole ikinä seurustellut, arvaa haittaako?
Onhan se 25v seurustelemattomuus jo aika surkea saavutus naiselle. Itsehän olen 26v mies enkä myöskään KOSKAAN seurustellut kenenkään kanssa, eikä näillänäkymin asia tule kovinkaan pian muuttumaan.
Sinä olet kuitenkin varmasti naisena liihotellut pedistä toiseen ja harrastanut taivaallista seksiä, vaikket olekaan seurustellut. No, pääsinhän minäkin kerran nusuttelemaan, vaikkei mitään päätähuimaavaa ollut. Suorituspaineet ja kaikki, en edes "tullut" kun oli pikkujorma ihan tunnoton (vaikkakin jäykkä), joten luovutin kun tuntui että olis saanut pökkiä vaikka koko yön tuloksetta.
Niin ja tässä toissapäivänä jäätyi auton ovikin niin etten saanut sitä kiinni. Perkeleen perkele.
voi köyttää ns. mustekalalla kiinni. Lenkki oven sisäkahvaan ja toinen pää jonnekin vastakkaiselle puolelle.
Tuo nyt mikään ongelma ole, näillä keleillä, varmaan sulanut jo, se lukko.
jossei autossa olis myös itsestään syttyviä sisävaloja aina kun oven avaa, eikä tietookaan missä sulake (ei löytynyt sulakeboksista). Siinäpä valuis akku kivasti tyhjäksi kun ovi ei suostu sulkeutumaan... No, onneksi ainakin SE ongelma oli lyhytkestoinen.
mulla oli ennen mazdassa tuo vika. Ihan oikeesti tuli itku monta kertaa silmään kun yritti lähteä ja koko hiivatin rakkine ei inahtanutkaan.
Ja yhtä vähän kuin miestä, ei mulla tietenkään ollut käynnistyskaapeleita, eikä sen puoleen ketään keltä olisi virtaa saanut; asuin kerrostalossa, jossa en tuntenut ketään, ja liikuin aina eri aikaan kuin ns. tavalliset ihmiset.
Peemäistä.
Vaihdoin auton.
Mä ihmettelinkin yks ilta kun olin risteyksessä ja yks auto hurahti ohi. Siellä oli sisävalo päällä ja mietin, että mahdollisuudet ovat:
- Siellä "näkymätön" vänkäri puuhastelee jotakin, johon tarvitsee valoa
- Kuski ei näe ajaa ilman valoa :)
- Ovi on jäätynyt auki
- Jokin muu sähkövika
.. ai.. mä ihan ajattelin, että sä kerrot, että ohihurauttaneesta autosta rempsahti ovi kesken matkateon auki. Kurvissa ajaessa on näinkin käynyt. Se vaan pitää ennakoida, ja napata tosinopeesti ovenkahvasta kiinni (ellei ole sitten sitonut sillä mustekalalla) ettei ihan tykkänään lennähdä koriolisvoiman takia apposen ammolleen.
Tuo sisävalojuttu on helppo,ainakin omalla kohdallani. Mulla tenavat joskus takapenkillä käyttävät valoa ajonaikana, kun esimerkiksi lukevat.
Ei siinä autossa näkynyt muuta kuin kuski... Niin, mahallaankin voi lukea takapenkillä :D Oli aika myöhä jo, kun se auto ohi pelmahti.
Mutta kun kuulee tämän niin alkaa taas elämä kukoistaan, tässä yksi versio:
http://www.youtube.com/watch?v=fEVd2uoKPFc
Minäpäs olen 30 v, mies, yhtä pitkällä kuin sinäkin. Joka jumalan kerta kun olen kiinnostunut jostain naisesta (tutustun uusiin ihmisiin aika harvoin ja uusiin naisiin todella harvoin), pelissä on ollut mukana joku toinen äijä kilvoittelemassa ja poikkeuksetta nainen on sitten mennyt sen toisen matkaan.
Naispuolisia ystäviä kyllä on ja tulen vastakkaisen sukupuolen kanssa toimeen oikein mainiosti. Sitä kautta tuntuu vaan olevan turha yrittää aloittaa seurustelusuhdetta, koska hyvää ystävyyssuhdetta ei kuulemma uskalleta riskeerata. Naiset, arvaanko oikein että tuo on vain diplomaattinen tapa sanoa: "ystäväksi kelpaat, mutta poikaystäväksi sinusta ei ole."
Voitinko?
"Naispuolisia ystäviä kyllä on ja tulen vastakkaisen sukupuolen kanssa toimeen oikein mainiosti. Sitä kautta tuntuu vaan olevan turha yrittää aloittaa seurustelusuhdetta, koska hyvää ystävyyssuhdetta ei kuulemma uskalleta riskeerata. Naiset, arvaanko oikein että tuo on vain diplomaattinen tapa sanoa: "ystäväksi kelpaat, mutta poikaystäväksi sinusta ei ole.""
No sitäpä juuri.
Miksi muuten kuvittelet, että kaltaisemme taviksen näköiset "kiltit miehet" kelpaavat naisille vain kavereina? Kaikki muut komeet&raavaat uroot kyllä löytävät tyttöystävänsä kavereiden ja kavereidenkavereiden joukosta, minä en löydä muita kuin... kavereita, koska kerran ollaan vain kavereita niin ei muka viitsi alkaa mitään sen kummempaa. ON SE VAAN KUMMA.
Voitit ainakin mut, sillä olen vuoden nuorempi. Muuten aivan samanlaisia kokemuksia, silloin harvoin kun pääsen jonkun naisen kanssa alkua pidemmälle juttelussa, tulee joku toinen äijä tyyliin "mulla oli vähän juttu kesken tän naisen kans" tai "tiedätkö että sä yrität iskee mun kaverin muijaa" tms. Mä en ole mikään kukkoilijatyyppi, mutta ehkä pitäisi opetella sekin puoli, ettei jäisi aina kakkoseksi.
Niin se kai on, että kunnollinen ja tasapainoinen aikuinen mies ei ole riittävän jännittävä, vaikka tietysti aina tarvittaessa olkapääksi tai parisuhdeneuvojaksi kelpuutetaankin. Tuolta perheväkivalta-palstalta voi sitten käydä katselemassa, millaiset miehet onnistuvat nappaamaan ne kaikki naiset itselleen.
Ja mikäs siinä. En minä aio kenenkään mieliksi ryhtyä hipiksi tai prätkäjätkäksi vaikka ne kuinka olisivat ihkuja. Jos en omana itsenäni kelpaa niin olkoot ilman. Tietystihän olisi hienoa saada tehdä joku toinen onnelliseksi, mutta voin aivan mukisematta satsata koko rahalla itseenikin...
...Sellaisella reunahuomautuksella toki, että seuraavan kerran kun joku noista naispuolisista kamuista tulee pillittämään, että se ihku poikakaveri vetää aineita tai läpsii tai käy vieraissa, niin en taidakaan jaksaa enää piitata. Mitäs meni panostamaan niillä korteilla, se lakkasi olemasta minun ongelmani sen "ollaan vaan kavereita" -puheen kohdalla.
(Kylläpä helpotti. Kiitos ja anteeksi.)
Ei me naiset mitään tohvelisankareita haluta. Jollet miellytä kavereitasi seksuaalisella tavalla, teistä tuskin tulee mitään. Koska miksi oikeasti lähtis väkisin pilaamaan kaverisuhdetta, jos ei varsinaisesti tunne mitään halua toista kohtaan? Sillä kyllä maailmassa näitä miehiä riittää ketkä vievät naisten jalat alta.
Taidat olla sellainen ikuinen kakkonen,rannalla ruikuttaja.
"Taidat olla sellainen ikuinen kakkonen,rannalla ruikuttaja."
Jaadi jaadi jaa.
Helppo teidän ämmien puhua ruikuttelusta kun ei ole miestarjonnasta pulaa. Varmasti itsekin ruikuttelisitte jos valtaosa miehistä yhtäkkiä muuttuisi samanlaisiksi kylmiksi aloitekyvyttömiksi silakoiksi kuin te naiset.
Nainen 25 v. enkä ole seurustellut. Onhan niitä jotain kuukauden juttuja ollut pari, mutta ei niitä voi laskea. Ja yhden yön juttuja en harrasta, joten siitä voi vetää omat johtopäätöksenä meikäläisen seksielämästä. Ahdistaa, kun udellaan poikaystävästä. Sitä nyt ei vaan ole. "Miksi?" Voi h*tti, sen kun tietäisin. Olen kaikinpuolin girl friend material, mutta ei kun ei. En voi ymmärtää, missä on vika. "Koita nyt vaan nauttia siitä sinkkuudestas". Yök. Ällöttää koko sana. Ja mistä tuon sanojat voivat tietää, että tämä olotila tulee koskaan päättymään? Yritetty on, believe me. "Voi kunpa minäkin olisin vapaa...". Vaihdetaanko heti osia? Mulle kelpais kyllä, mutta kuinkahan kauan SINÄ voisit olla minun sijassani. Veikkaanpa, että tulisi sitä omaa kultaa ikävä aikas pian.
Kun nyt on itsesäälin kanssa päästy vauhtiin, niin mun seksielämästä saa vetää ihan samat johtopäätökset kuin sunkin ja ihan samoista syistä. Ikää vaan on viisi vuotta enemmän.
"Mitä väliä sillä sitten on?" on tiedusteltu monta kertaa. No, kun haluaisi hypoteettiselta seurustelusuhteeltaan jonkinlaista tasa-arvoisuutta, niin ei paljon naurata kun suurin osa seuraa etsivistä naisista on jo ollut kertaalleen naimisissa, tai siltä ainakin vaikuttaa. Kuinka moni nainen edes jaksaisi katsella suhteessa semmoista miestä, joka yrittää vasta opetella yhdessäoloa?
Joten sinulle, Ahdistunut: asemassasi olevia miehiäkin on (jotkut meistä paljon sinua vanhempiakin) ja vaikken voikaan kenenkään muun puolesta puhua, niin itselleni olisi kyllä kaikkein helpointa aloitella seurustelu-ura jonkun kaltaisesi ("kohtalotoverin") kanssa. Omalla tavallaanhan voisi olla hauskaakin ottaa muita kiinni kokemuksessa ja olla rakastunut samalla, kun kaverit ympärillä ovat jo tympääntyneet siihen saavuttamaansa rutiiniin.
(Pep talk ends.)
Olen 28v nainen enkä ole seurustellut, enkä myöskään harrasta irtosuhteita.
Poikalapsi ja 26 vuotta kertynyt ikää mittariin. Kertaakaan en ole seurustellut ja epämääräisetkin suhteet ovat jääneet minimiin. Enkä enää edes kaipaa suhdetta tai "säätöä" tms. Joskus halusin ja yritin, mutta oma markkina-arvo tuli hyvinkin selväksi ja totesin että parempi olla yksin.
Täällä on sama tilanne kuin ap:lla seurustelun suhteen, tosin ikää on tällä vanhallapojalla jo 33 vee. Melko pateettista siis.
Tämähän on varsin terapeuttista.
seurustelu ole niin oleellista, kunhan on seksiä harrastanut. Tai näin olen ymmärtänyt.
Olenpa siis 43v. mies, ja ollut seurustelematta 43v. Irtosuhteetkin alkoivat tulla mukaan kuvaan vasta muutama vuosi sitten (aiemmin ei ollut tarjokkaita..)
En enää osaisi elää toisenlaista elämää.
tuli; enää en osaisikaan elää toisenlaista elämää. Elikä, jos vaikka joku joskus kiinnostuisi vakavissaan, te tilanteeseenne jähmettyneet ikisinkut torjutte ja tuupitte kiinnostuneen niin kauas, ettei mielenkiinto yllä sotkemaan teidän loistaviksi hioutuneita kuvioitanne.
Ei kantsis valittaa, jos on osansa valinnut.
Minua oikeastaan kyllästyttää jo koko aihe eikä surkuttelulla voita mitään. Tiedän sen, mutta en silti osaa tehdä muutakaan. Lisättäköön listaan siis minunkin saldoni: kohta 27-vuotias nainen, en ole koskaan seurustellut enkä harrastanut seksiä. Paska juttu, mutta silti se on ollut ainoa mahdollinen tapa minulle elää. Yhden yön jutut eivät oikein inspiroi enkä myöskään ymmärrä, miksi pitäisi leikkiä seurustelua jonkun itselleen aika yhdentekevän tai "ihan kivan" miehen kanssa.
Tietysti on ympäristöpaineita ja biologisia paineita, mutta pahinta on, kun itse lakkaa uskomasta rakkauden löytymiseen. Emmekö me itse ylläpidä ympäristön "paheksuntaa" seurustelemattomia kohtaan säälimällä itseämme ja nostamalla seurustelun itsetarkoitukselliseen asemaan? Meillä on seurustelemattomuuteen ja/tai seksittömyyteen omat syymme, aivan kuten seurustelevilla ja yhden yön juttujen -harrastajilla omansa.
En ajatellut aikaisemmin niin, mutta pitkällisen itsetutkiskelun tuloksena voin sanoa aidosti uskovani, että asiat tapahtuvat kyllä sitten kun on niiden aika. Minulle, muille tämän ketjun kirjoittajille ja monille muille se aika ei vain ole tullut vielä.
Minun ainakin on täytynyt kypsyttää itseäni (sanan eri merkityksissä). En minä välttämättä siitä enää niin välittäisi, ja joskus (tai aika usein) ajattelen, että eikö vähän vähempikin kypsyttäminen olisi riittänyt. Ja nyt pelkää, että on oppinut jo vähän liiankin itsenäiseksi eikä siksi kykene parisuhteeseen.
Aika yleinen käsitys tuntuu olevan, että ihmiset, jotka eivät ole aiemmin seurustelleet, olisivat automaattisesti huonoja seurustelukumppaneita. Sillä käsityksellä seurustelemattoman on myös helppo ruokkia lisää omaa itsesääliään. Myönnän minäkin siihen syyllistyneeni. Eiköhän parisuhteen onnistuminen kuitenkin ole ensisijaisesti kiinni ihan muista asioista, esim. yhteensopivista luonteista, elämänkokemuksesta, molemmin puolisesta luottamuksesta, yhteisistä tavoitteista, komprossintekokyvysta jne.
Kyllä sitä kuitenkin on aivan kuten muutkin ja haluaisi läheisyyttä, seksiä, arjen jakamista, kaikkea sitä mitä se nyt onkaan se, jota seurusteluksi kutsutaan.
Pahoittelen, tämä vuodatus olisi ehkä sopinut paremmin johonkin toiseen ketjuun...
Ehkä en sittenkään ole vielä kyllästynyt aiheeseen, koska tästä riittäisi näköjään juttua loputtomiin. Sen verran on tullut asiaa pohdittua. Ja siinä ehkä onkin kaiken pahan alku ja juuri...:)
Mäkin kuvittelin, etten koskaan löytäisi ketään elämääni, olinkin jo (muistaakseni) 32 -vuotias, kun tämä hetkellinen juttu sattui. No, en kuitenkaan jaksanut olla hänen kanssaan... Miksi olla miehen kanssa, jolle kelpaa sellainenkin, jonka kanssa ei ajatukset mene yhtään yksiin.
Olen kovasti miettinyt, että jos minäkin saisin lapsen, lapsen kun olisi pakko minua rakastaa :D ja ikääkin alkaa olla sen verran, että olisi viimeiset hetket sille asialle. Kuitenkaan en tahtoisi lasta yksin, mutta kun en ole kovin viehättävä ulkokuoreltani, niin yksin sitä elellään.
Olen kyllä miettinyt paljon asioita, kun ei ole näitä häiritseviä asioita elämässä, niin sellaistakin ehtii tekemään. Olen vertaillut elämääni siskoni elämään ja täytyy sanoa, että olen hyvin tyytyväinen elämääni. Tulen itsekseni toimeen tilanteessa kuin tilanteessa, on pakko tulla. Mutta jos siskollani on autossa bensa loppu, niin hän ei osaa edes autoa tankata... *huoks*
Olen ajatellut ihan samalla tavalla kuin sinä jo vuosia. On hienoa, että olet pitänyt pääsi, etkä ole sortunut kumppaniin joka ei sytytä, ja jonka kanssa ollaan, koska muillakin on sellainen.
Muutenkin käsittelet asiaa todella fiksusti kirjoituksessasi. Yhteiskunnan paineet ovat valtavat, niitä pystyy vastustamaan vain jos on hyvä itsetunto.
Olen niin monen tuttavaparin elämää katsellessa ajatellut, etten ikinä ole toisen kanssa pelkästä tottumuksesta. Tuntuu joskus, kuin kumppani olisi kuin auto pihassa, jota naapurit voivat katsella. "Katsohan naapurin autoa, silläkin on tuollainen, minäkin haluan"
Monet tuttavistani sanovat ihan suoraan, etteivät enää edes pystyisi elämään yksin. Sinkkuus on kauhistus. Minusta tuntuu, etteivät he edes uskaltaisi, saatikka osaisi olla yksin.
Itse 31 v eikä suhteita/seksiä. Treffejä ja tapaamisia on ollut jonkun verran, mutta kukaan ei vaan ole kolahtanut. On sitä muutakin elämää.
Yksin on hyvä olla siihen saakka jos/kun jonkun oikeanlaisen ihmisen kohtaan.
30 ja ei edelleenkään seurustellut...
Ja tuskin toteutuukaan.
Laitan heti paremmaksi. Olen 34 v mies, enkä ole koskaan päässyt treffejä pidemmälle. Siis seurustellut, muusta nyt puhumattakaan.