Erostamme on jo hyvän aikaa(7kk), uskottomuuden hinnalla se loppui. Takana pitkä elämä yhdessä, lapset, tulevaisuuden haaveet, kaikki. Muistan vieläkin sen aamun, kun sydämeni jäätyi ja kipristyi kokoon, eikä se ole vieläkään löytänyt ulos tuosta kylmyydestä. Muistan vieläkin sen tunteen, kun kaikki mihin olin jaksanut uskoa katosi. Ystävät houkuttelevat elämään, mutta tunnen itseni täysin nollaksi, pelkäksi ylijäämäksi. Kerran uskaltauduin lähtemään ulos ystävieni kanssa ja tunsin itseni liian vanhanaikaiseksi arvoineni. Miten nelikymppisenä osaisin elää nyky-yhteiskunnan kertakulutussuhteissa, kun se sotii kaikkia arvojani vastaan? Kaipaisin turvallisuuden tunnetta, mutta nykyaikana se ei tunnu olevan enää tärkeää. Sydämeni kuoli, herääkö se enää?
Sydän kuoli
Kertakulutustavara
51179
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä itsekin etsin mielummin ihmis suhdetta joka kestää enempi kuin aamulla lähtemisen.tosin baareis en oo enää pyörinytkää muutamiin vuosiin.En sieltä usko itselleni löytyvän semmoista"turvallista"..
33v mies oon.Sisältä kans koen olevani pahasti rikki
Mutta siihen auttaa ennemmin Hyvien ystävien seura kuin nopeasti tyydytetty Rakkauden"Himon"tunne..
Ja en usko et olo on parempi jos välittömästi eron jälkeen ottaisi uuden ettei tarvitse kokea tunteita siitä että on jätetty parempi selvittä ensin omat tunteensa,ennen kuin etsii uutta ihmistä..
En ole kerta käyttöinen enkä ylijäämää vaan ihan hyvä ihminen joka haluaa elää elkämänsä omien arvojensa pohjalta,Vaikka ulkoa tuleva painostus olisi muuta.Kärsivällisyyteen pohjautuvat ratkaisut tuovat enemmän tulosta:)
Voimia sinulle!
ole kokonaan sammunut.Pieni tuli on,siksi tänne kirjoitit.Nyt sinun täytyy löytää elämästä riemua joka ruokkii pientä kynttilän tulta.!Miulla oli samantapainen tilanne joskus.Kun elämän tuli saa "steariinia"sen loimotusta ei mikään estä.Tee nyt vappana ollessa sitä mitä olet aina aiemmin haaveillut tekeväs.Jospa steariinia löytyis elämän tuleen sieltä.! Tsemppiä.!
Itsellä erosta puoli vuotta - kaatui miehen vuosia kestäneeseen sivusuhteeseen. Tunnen samoin kuin sinä - minun arvoni eivät päde tässä maailmassa. Olen itse rehellinen ja uskollinen. Jos parisuhde mättää, otan asian esiin ja yritän tehdä sille jotain. Eroan ensin ennen kuin sotken kuvioihin muita tai teen omaa erotyötäni toisen selän takana. En vaadi parisuhteelta huumaa 24/7, kestän myös arkea, sillä se on osa elämää. En itsekään jaksa sarjasuhteilua - että erotaan, mennään seuraavaan suhteeseen, erotaan taas jne. Kaipaan vanhanaikaista "vanhetaan yhdessä toisiamme kunnioittaen ja yhteiselosta nauttien" -suhdetta.Utopiaa...
haluaisin kertoa omasta elämästäni. Olin naimisissa miehen kanssa, joka joutui matkustamaan työnsä takia. Ja joka käytti näitä matkoja hyväkseen syrjähyppyjä varten.Vaatteista tippui kondomeja,tuli puheluja, hän hävisi jopa Mallorcan lomalla tiehensä. -Tänä päivänä tajuan, että suurin onneni oli avioeromme. Olin kauan yksin välillä, mutta sitten löysin uuden miehen ja elämä on saanut taas merkitystä, nyt olemme jo 15 vuotta naimisissa- ja ollaan kuin paita ja peppu.
Kyllä sitä vielä nelikymppisenä voi löytää uuden.
Olen itse yli viisikymmpinen ja aion löytää uuden.Annan miehni mennä hänkin on n. 60-vuotias mutta ollut uskoton minulle muutaman vuoden jo. Hän kulkee venäjällä ja kehuu venäläisiä naisia kuinka ne on hyvin pukeutuneita jne. käräytin hänet vuosi sitten, ja nainen jätti hänet mutta hän lähti uudelleen toisen naisen perään. Näiltä retkiltään hän tuli kotiin aina niinkuin mitään ei olisi tapahtunut.