Kristillisen liikkeen äärisiivet pyrkivät oikeuttamaan homoseksuaalien syrjinnän vetoamalla uskonvapauteen, sananvapauteen ja mielipiteen ilmaisuvapauteen. Toisaalta, jopa ns. valtionkirkko eli evankelisluterilainen kirkko syyllistyy homoseksuaalien syrjintään kieltäessään virkoja uskovaisilta homoseksuaaleilta homoseksuaalisuuden perusteella.
Ongelma ei ole vain pienissä äärisiivissä, vaan myös yleisissä käytännöissä. Kirkko ei ole tunnustanut homoseksuaalisuutta luonnolliseksi asiaksi (vaan kiertelee ja kaartelee kuumeisesti kannanotoissaan homoseksuaalisuudesta, eikä tunnusta edes psykologian yleisesti hyväksyttyjä käsityksiä homoseksuaalisuudesta) ja hyväksyy homoseksuaalit keskuutensa vain sillä edellytyksellä, että homoseksuaalit sopeutuvat kirkon asettamiin rajoihin: seksistä ja rakkaussuhteesta tulee pidättäytyä.
Kirkon kielteisellä asennoitumisella seksuaalisuuteen on pitkä traditio. Keskiajalla kirkon ollessa vahvimmillaan kirkko käytännössä päätti ihmisten seksielämästä ja käytti synti- käsitettä kontrolloimaan ihmisten käyttäytymistä. Tätäkin asiaa analysoi Michel Foucault kirjassaan Seksuaalisuuden historia. Synti on luokitteleva käsite, voimakas käsite, kirkon vallankäytön väline. Kuinka oikeutettua on iskeä se homoseksuaaleihin ja tukahduttaa homoseksuaalien tunne- elämä?
Syrjintä oikeutetaan ulkoistamisen avulla: on olemassa kaikkien ihmisten yläpuolella oleva olento, joka tuomitsee homoseksuaalisuuden syntinä. Uskovaiset eivät tietenkään syrji ketään, vaan he pyrkivät vain pelastamaan ihmiskunnan Saatanalta levittäen Jumalan Sanaa. Ja näin ollen on oikein rajoittaa homoseksuaalien perusoikeuksia.
Ei kuitenkaan saa unohtaa, että juuri ihmiset ovat kirjoittaneet Raamatun ja juuri ihmiset tekevät Raamatun sisällöstä tulkintoja, jotka ovat enemmän tai vähemmän perusteltuja suhteessa sisällön kirjoittajien tarkoitusperien kanssa. On selvää, että Raamatun kirjoittajien käsitykset homoseksuaalisuudesta ovat nurinkuriset. Homoseksuaalisuus ei ole tietoinen valinta, jonka ihminen tekee. Eikä maailmaa luotu seitsemässä päivässä, kuten Genesis niin väittää.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun syrjiviä käytäntöjä perustellaan humanistisilla syillä ja seurauksilla: natsit halusivat yhtälailla ihmisten parasta ja pyrkivät pelastamaan ainakin Euroopan uhkaavalta ihmiskunnan rappiotilalta. Näitä esimerkkejä riittää, mutta natsi- Saksa on yksi tunnetuimpia, koska se kietoutuu länsimaiseen historiaan.
Kuinka jaloa! Natsien pelko rodullisesta rappeutumisesta on suoraan verrattavissa joidenkin ääriuskovaisten käsityksiin, joita vaalitaan myös yleisissä asenteissa, homoseksuaalisuuden moraalia rappeuttavasta voimasta, joka uhkaa murentaa koko yhteiskunnan moraalin selkärangan.
Uskonnolliset siivet tuottavat homoseksuaaleja koskevaa materiaalia, jossa pyritään todistelemaan, että homoseksuaalit elävät lyhyempään homoseksuaalisuuden vuoksi, homoseksuaaleilla on muuta väestöä enemmän sukupuolitauteja (johtuu tietenkin homoseksuaalisuudesta, eikä niinkään seksikäyttäytymisestä, johon voidaan vaikuttaa valistuksella; seksistä ei tietenkään voida puhua kun seksi kuuluu naisen ja miehen välille avioliittoon), homoseksuaalit ovat yleisemmin pedofiileja kuin heteroseksuaalit ynnä muuta vastaavaa propagandaa, jolla ei kuitenkaan ole todellisuuspohjaa tai havainnot voidaan selittää uskottavammin toisella tavalla. Yksi hupaisimmista lukemistani väitteistä oli, että homoseksuaaleja ei voi syrjiä, koska homoseksuaalisuus ei ole biologinen ominaisuus.
Jos tällaista toimintaa suvaitaan, niin samalla hyväksytään homoseksuaaliseen yhteisöön kohdistuva vaino ja homoseksuaalisen yhteisön vahingoittaminen. Tällaiset seuraukset kertovat toiminnasta, joka on ristiriidassa uskonvapauden, sananvapauden ja mielipiteenvapauden kanssa; ristiriidassa demokratian ja ihmisoikeuksien kannalta.
Uskonnollisten yhteisöjen toimintaan tulee puuttua yhä tiukemmin, jos uskonnolliset yhteisöt eivät kykene uudistamaan keskiaikaista mentaliteettiansa. Homokysymys näyttää olevan yhtä punainen vaate kuin evoluutioteoriakin. Tämä ongelma on viime kädessä uskonnollisten yhteisöjen sisäinen. Suomessa on otettava käyttöön Ruotsin malli, joka rankaisee homoseksuaaleihin kohdistuvasta julkisuudessa esitetystä vihasta. Jos ei vapaaehtoisesti muuteta asennoitumista, niin sitten on pakotettava muutos.
Ongelma ei ole vain pienissä äärisiivissä, vaan myös yleisissä käytännöissä. Kirkko ei ole tunnustanut homoseksuaalisuutta luonnolliseksi asiaksi (vaan kiertelee ja kaartelee kuumeisesti kannanotoissaan homoseksuaalisuudesta, eikä tunnusta edes psykologian yleisesti hyväksyttyjä käsityksiä homoseksuaalisuudesta) ja hyväksyy homoseksuaalit keskuutensa vain sillä edellytyksellä, että homoseksuaalit sopeutuvat kirkon asettamiin rajoihin: seksistä ja rakkaussuhteesta tulee pidättäytyä.
Kirkon kielteisellä asennoitumisella seksuaalisuuteen on pitkä traditio. Keskiajalla kirkon ollessa vahvimmillaan kirkko käytännössä päätti ihmisten seksielämästä ja käytti synti- käsitettä kontrolloimaan ihmisten käyttäytymistä. Tätäkin asiaa analysoi Michel Foucault kirjassaan Seksuaalisuuden historia. Synti on luokitteleva käsite, voimakas käsite, kirkon vallankäytön väline. Kuinka oikeutettua on iskeä se homoseksuaaleihin ja tukahduttaa homoseksuaalien tunne- elämä?
Syrjintä oikeutetaan ulkoistamisen avulla: on olemassa kaikkien ihmisten yläpuolella oleva olento, joka tuomitsee homoseksuaalisuuden syntinä. Uskovaiset eivät tietenkään syrji ketään, vaan he pyrkivät vain pelastamaan ihmiskunnan Saatanalta levittäen Jumalan Sanaa. Ja näin ollen on oikein rajoittaa homoseksuaalien perusoikeuksia.
Ei kuitenkaan saa unohtaa, että juuri ihmiset ovat kirjoittaneet Raamatun ja juuri ihmiset tekevät Raamatun sisällöstä tulkintoja, jotka ovat enemmän tai vähemmän perusteltuja suhteessa sisällön kirjoittajien tarkoitusperien kanssa. On selvää, että Raamatun kirjoittajien käsitykset homoseksuaalisuudesta ovat nurinkuriset. Homoseksuaalisuus ei ole tietoinen valinta, jonka ihminen tekee. Eikä maailmaa luotu seitsemässä päivässä, kuten Genesis niin väittää.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun syrjiviä käytäntöjä perustellaan humanistisilla syillä ja seurauksilla: natsit halusivat yhtälailla ihmisten parasta ja pyrkivät pelastamaan ainakin Euroopan uhkaavalta ihmiskunnan rappiotilalta. Näitä esimerkkejä riittää, mutta natsi- Saksa on yksi tunnetuimpia, koska se kietoutuu länsimaiseen historiaan.
Kuinka jaloa! Natsien pelko rodullisesta rappeutumisesta on suoraan verrattavissa joidenkin ääriuskovaisten käsityksiin, joita vaalitaan myös yleisissä asenteissa, homoseksuaalisuuden moraalia rappeuttavasta voimasta, joka uhkaa murentaa koko yhteiskunnan moraalin selkärangan.
Uskonnolliset siivet tuottavat homoseksuaaleja koskevaa materiaalia, jossa pyritään todistelemaan, että homoseksuaalit elävät lyhyempään homoseksuaalisuuden vuoksi, homoseksuaaleilla on muuta väestöä enemmän sukupuolitauteja (johtuu tietenkin homoseksuaalisuudesta, eikä niinkään seksikäyttäytymisestä, johon voidaan vaikuttaa valistuksella; seksistä ei tietenkään voida puhua kun seksi kuuluu naisen ja miehen välille avioliittoon), homoseksuaalit ovat yleisemmin pedofiileja kuin heteroseksuaalit ynnä muuta vastaavaa propagandaa, jolla ei kuitenkaan ole todellisuuspohjaa tai havainnot voidaan selittää uskottavammin toisella tavalla. Yksi hupaisimmista lukemistani väitteistä oli, että homoseksuaaleja ei voi syrjiä, koska homoseksuaalisuus ei ole biologinen ominaisuus.
Jos tällaista toimintaa suvaitaan, niin samalla hyväksytään homoseksuaaliseen yhteisöön kohdistuva vaino ja homoseksuaalisen yhteisön vahingoittaminen. Tällaiset seuraukset kertovat toiminnasta, joka on ristiriidassa uskonvapauden, sananvapauden ja mielipiteenvapauden kanssa; ristiriidassa demokratian ja ihmisoikeuksien kannalta.
Uskonnollisten yhteisöjen toimintaan tulee puuttua yhä tiukemmin, jos uskonnolliset yhteisöt eivät kykene uudistamaan keskiaikaista mentaliteettiansa. Homokysymys näyttää olevan yhtä punainen vaate kuin evoluutioteoriakin. Tämä ongelma on viime kädessä uskonnollisten yhteisöjen sisäinen. Suomessa on otettava käyttöön Ruotsin malli, joka rankaisee homoseksuaaleihin kohdistuvasta julkisuudessa esitetystä vihasta. Jos ei vapaaehtoisesti muuteta asennoitumista, niin sitten on pakotettava muutos.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Siinä (G.ay) asiaa, joskin pitkästi. Räyhäkirstillisyys taas parhaimmillaan, nyt siis homoja vastaan. Jokainen on olevinaan toisen tuomari. Alkaa maistua skeidalle (ja natsismille) koko räyhäkirstillisyys raamattuineen ja käskijöineen. Ksenofobiaa ja heikkoa egoa, ihmisraukat. Onko teitä räyhiä homot joskus häirinneet? Minulla on paljon kivoja homo- ja lesbokavereita vaikka olen itse hetero. Ei haittaa! Koittakaa itse!
Pakotetaan kaikki maailman ihmiset homomyönteisiksi sananvapauden ja demokratian nimissä pakotetaan :) Ymmärrätkö mikä ongelma tuossa ajattelussa on?
Maailmassa puututaan myös valtion sisäisiin asioihin silloin kun valtio rikkoo perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia. Tiettyyn valtioon voidaan jopa hyökätä, jos valtion toiminta on ristiriidassa demokratian ja ihmisoikeuksien kanssa.
Tämä on ihan kiinni uskonnollisten yhteisöjen omista asenteista. On vakava asia syrjiä homoseksuaaleja.
Kuusi viestiä, joista näen vain kolme. Testaan vain, että tuleeko läpi ja näkyvätkö viestit tämän jälkeen.
on myös suomessa laissa kielletty seksuaalivähemmistöihin kohdistunut syrjiminen ja rasismi, myös täällä on mahdollista haastaa oikeuteen ja saada tekijälle rangaistus sekä korvauksia, mm. herjaavista kirjoituksista, haukkumisesta,työpaikkasyrjimisestä yms. Sen nämä täällä usein mellastavat unohtavat, että syyllistyvät usein herjaavissa kirjoituksissaan rikokseen; esimerkiksi homoseksuaalin sairaaksi leimaaminen on herjaus, josta on mahdollista nostaa herjaussyyte. Tiedän,koska olen tehnyt niin ja saanut tekijältä loppujen lopuksi korvaukset,sekä tekijälle sakkorangaistuksen. Myös "vain" täällä netissä käytäviä keskusteluja ei ihan kaikkia ole pakko sietää,silloin kun ne ylittävät tietyn rajan; itse tein tutkinta pyynnön sivujen ylläpitäjien kautta erään henkilön viesteistä, joissa mm ilmoitettiin,että homon saa tappaa. Viestin lähettäjä tiedetään, joten tuollaiset sanomiset voivat loppujenlopuksi tulla hyvinkin kalliiksi.
Käsittääkseni kirkolla ei oikein ole yhtenäistä kantaa tässä homoasiassa, vaan osa hyväksyy ihan jees ja osa ei. Kyse ei siis ole mistään kirkon ongelmasta, vaan ihmisen.
Suomessa on niin vähän väkeä, että täällä ei homoihin pääse turtumaan. Paitsi ehkä suurimmissa kaupungeissa. Siksi se jää kaukaiseksi ja pelottavaksi asiaksi suurella osalle väestöä. Niinkuin ulkomaalaiset (heitä on tosin varmasti enemmän, joten suhtautuminenkin on tervempää suuressa osassa maata).
Lahkoilla hellarit yms.on erittäin selvä kanta.Uskon,että valtionkirkko tulee tulevaisuudessa hajoamaan.
Mitään ei näy.
On umpimielisiä heppuja jotka ei vaan voi hyväksyä muita. Mutta musta on hyvä että on homoja, riittää enemmän naisia meille heteroille. ;)
..sen yhden:)
Kas kun lesbojakin on, niin, että eivät ne kaikki homoilta "käyttämättä" jäävät naiset ole heteromiesten käytössä.
Eiköhän suurimmalle osalle kuitenkin jotain säpinää aina löydy ja riitä oli seksuaalinen suuntautuneisuus mikä vaan...