Tiedätkö mitä tarkoittaa vastuu toisesta ihmisestä? Häh? Jokainen on vastuussa itsestään, mutta VAIN silloin kun on terve. Tiesitkö jo tutustuessa että kumppanillasi on mielenterveysongelmia, jos tiesit niin silloin on parempi kuule pitää nuppi ummessa, ja katsoa peiliin. Eikä kai ole käynyt mielessä että kuka vaan voi sairastua milloin vaan. Itse saatat olla huomenna pyörätuolissa? Kuinkas sitten suu laitetaan?
Tuo käytöksesi on juuri tätä modernia nykyajan idiotismia, kun lelu ei toimikaan enää siten kuin alussa, se hylätään?! Voi jumalauta.
Itse elän parisuhteessa ihmisen kanssa joka kärsii mielenterveydellisistä ongelmista, ja vaikeaahan se on. Hän on pettänyt, valehdellut, ja jne... mutta kun se on osa hänen sairauden kuvaansa? Hän tiedostaa ne kyllä , ja tekee parhaansa sen eteen että pysyisimme yhdessä. MINÄ en aio luovuttaa ja antaa hänen tuhota itseään, miksi? Olisiko syy siinä että välitän.
Pieni plussa sulle on annettava siitä , että tarjosit ystävyyttä, mutta loppukädessä se voi olla jopa kuluttavampaa hänelle ( jos rakastaa sinua) kuin ettei sinusta kuuluisi mitään.
Ja en voi todellakaan loppuun sanoa, että pidä ittes miehenä, kun sitä ET näköjään ole!
Tuo käytöksesi on juuri tätä modernia nykyajan idiotismia, kun lelu ei toimikaan enää siten kuin alussa, se hylätään?! Voi jumalauta.
Itse elän parisuhteessa ihmisen kanssa joka kärsii mielenterveydellisistä ongelmista, ja vaikeaahan se on. Hän on pettänyt, valehdellut, ja jne... mutta kun se on osa hänen sairauden kuvaansa? Hän tiedostaa ne kyllä , ja tekee parhaansa sen eteen että pysyisimme yhdessä. MINÄ en aio luovuttaa ja antaa hänen tuhota itseään, miksi? Olisiko syy siinä että välitän.
Pieni plussa sulle on annettava siitä , että tarjosit ystävyyttä, mutta loppukädessä se voi olla jopa kuluttavampaa hänelle ( jos rakastaa sinua) kuin ettei sinusta kuuluisi mitään.
Ja en voi todellakaan loppuun sanoa, että pidä ittes miehenä, kun sitä ET näköjään ole!
Vastaukset 29
Vanhimmat
naimisissa, niin kannattaa lähteä, kun kerran tuntee ettei se ole oikea hänelle. Toisilla sitä paitsi on enemmän voimia sairaiden kanssa kuin toisilla. Toiset saattavat saada siitä itelleen (hoitajatyypit) jotakin että hoivaavat.
Mutta ei kenenkään pidä alkaa suhdetta jatkamaan, mikäli tuntee ettei toinen selkeästi ole oikea. Ja sitten toinen asia tuo yhteenmuuttaminen. Sitä ei pitäisi edes tapahtua kuin vasta sitten kun sitoudutaan (mennään naimisiin).
mikään hoitsu ole, mutta lupaus on lupaus ja se myös pidetään. Nämä nykyajan vempulat kun pakittaa heti kun jotain ongelmia tulee. Kyse on sairaudesta, ei oma vapaa valinta. Jos ei ole varma kumppanistaan niin sitten ei pidä aloittaa mitään. Onko se niin vaikea yhtälö tietää mitä haluaa? Piste.
* Jos ei ole varma kumppanistaan niin sitten ei pidä aloittaa mitään. *
Miten ihmeessä olet varma kumppanistas, ellet tutustu yhteiseen elämään seurustelemalla? Ja sitten totea, että joko toimii tai ei.
Siis tietty pitää ensin tutustua, luitkohan nyt jotenkin aivot narikassa vai? Jos et tiedä mitä tarkoitin niin et voi tajuta kyllä parisuhteen rakentumiskaavaakaan.
Tietty ensin tutustutaan, ja bla..bla..pointti oli se että kaveria ei JÄTETÄ! Pitääkö se rautakangesta vääntää vapain käsin naamaan eteen?
Joo, tutustuminen ja yhdessäolo on antanut selkeän tunteen, että hommasta ei mitään tule, niin mitäs, kaveria ei silti jätetä?
Juuh, taidat olla koko äijä narikassa.
Tuo on oikeaa puhetta...raskasta sinulle varmaan, että tsemmpiä..
Tämä mieshän tietää mitä haluaa ja sai sen myös.
Se on nääs niin jootta asiat vierään loppuun asti.
Joka ei osaa sitoutua , niin sitten on parempi elää yksin ihan oman ittesä kanssa! Piste
Pikku korjaus. En toki toivonut että hän sairastuisi näin vakavasti, mutta se oli mahdollista ja sen tietoisena aloitin silti suhteen, ja näin ollen lupaukset pidän. Piste.
varmasti mainiosti!
Tosin nyt jakselen vähän huonommin kuin jouduin vaihtaa parisanaa sun kaltaisen luopion kanssa :)
Mää pärjään tässä ja sää pärjäät, mutta kaikista ei ole tähän. Ei vaan kerta kaikkiaan ole. Joku saa enemmän kuin mihin on sitoutunut - eivätkä kaikki osaa arvata, mitä on tulossa.
En minäkään osannut, mutta osui kohdalle kuitenkin. Täs ollaan. Elämä on ohi ennenkuin huomaankaan.
kuin että jakselemisia sulle. Mä en ole onnellinen, mutta en usko että olisin sen onnellisempi vaikka mulla ois joku toinen terveempi. Katsos se on se juttu jonka jotkut näkee, ja jotkut ei :)
hukassa? Juu, se että pystyn ymmärtämään ja jopa hyväksymään, etteivät kaikki ole ja tee kuten minä ei ehkä ole ole sille selitys.
Fanaattisuus on huolestuttavaa.
Fanaattisuus ei liity mitenkään siihen että haluaa auttaa, ja tukea toista EHDOITTA ilman vastapalvelu velvoitteita. Fanaattisuus liittyy jonkin asian, tai aatteen eteenpäin ajamiseen. Joku hemmetin Hitleri on hyvä esimerkki siitä.
Empaattisuus ei ole asia, eikä puolue, eikä aate. Se on TUNNE joka syntyy ihmisessä, jolla on sydän. Okei, voin olla fanaattinen empatian puolesta puhuja. Sitä tämä itsekeskeinen yhteiskunta tarvitsisi tonnikaupalla.
Pikkaisen kun kaikki ajattelis muutakin kuin omaa hyvinvointiaan niin asiat ois hieman toisin. Mutta eihän se uppoa kuin pahimman kautta sinne ihmisten pääkoppaan. Sitten kun itse jokainen makaa jossain täysin hyljättynä yksin, sitten saattaa empatiat tulla mieleen. Väitän että jos jokaiselta itsekeskeiseltäihmiseltä otettais näkö pois kolmeksikuukaudeksi, nekin ihmiset alkais "näkemään" asioita himpun eritavalla.
Oppisivat arvostamaan sitä että on se kiva kun joku joskus auttaa...ja osaisivat auttaa ja tukea sitten vuorostaan kun sen aika on.
Se, että haluat auttaa ja tukea toista, ei toki ole fanaattista. Se on sinulta hieno piirre.
Sen sijaan tämä asiasi toitotus ja se, että vain näin kun toimii, on oikein, kuulostaa fanaattiselta, kuten itsekin huomasi =D. Koska et voi tietää kenenkään asioiden taustoja, ei sulla ole mitään oikeutta toista syyttää ja syyllistää ratkaisuista, mitkä hän kokee oikeiksi.
Kuten jo totesin, asiat ovat mustavalkoisia ne harmaankin eri sävyt.
Joskus voi jopa tehdä kumppanille karhunpalveluksen, kun ei edes anna mahdollisuutta esim. ottaa itseään niskasta kiinni siinä vaihessa, kun on toivotonta. Ei ole syytä ottaa omaa elämäänsä hallintaansa, kun tietää, että se toinen kyllä huolehtii. Vaikka todellisuudessa saattaisi olla niin, että itselläkin elämä alkaisi uudella ja paremmalla tavalla, jos se toinen sysäis etiäpäin vaikka sitten eroa haluamalla.
Ei pidä olla niin yksioikoinen, etenkään, kun kyse on jonkun muun elämästä ja ratkaisuista.
Kyllähän se niin on että jos suhde ei vaan kertakaikkiaan toimi ja omat voimat alkaa olla finaalissa,niin turha siihen on silloin jäädä uhrautumaan ja leikkimään jotain pelastavaa enkeliä.Kyllä kai jokainen terve ihminen tunnistaa ja tietää omat voimavaransa ja elää niitten mukaan.Tukena voi ja pitääkin olla,mutta rajansa kaikella.Ei kaikkea tarvitse sietää sen takia että toisella on mielenterveysongelmia.
..omien voimavarojen mukaan. Juuri näin :)
Mutta huomaan että täällä on juuri tuo "itse ensin" ajattelu vallalla, ja se ei ole hyvä juttu se. Mitä se ajattelu luo yhteiskuntaan? Jos joka asiassa jokainen vain aina ajattelee ensin itseään, eihän täällä tule mistään mitään. Empaattisuus = toisen sijaan asettuminen, välittäminen on kai sukupuuttoon kuoleva tunne.
Itte olen iso,saatanan karumies ja en todellakaan mikään kilttipoika, mutta empatian omaan niitä ihmisiä kohtaan jotka minulle merkitsevät jotain. Ja jonkin asteisen välittämisen myös täysin tuntemattomia kohtaan. Ihminen joka ei tunne empatiaa on kyvytön luomaan pysyvää onnellista parisuhdetta. Tiedän, tää foorumi on täynnä avoimensuhteen kannattajia, ihmisiä joille arvot ja kunnia ei merkitse mitään. Voi mennä ja tulla aivan kuten itseään huvittaa, ja ei tartte välittää kenestäkään mitään. Jonkun psykopaatti-idiootin luoma psykedeelinentrendi, jota kaikki lampaan lailla kohta noudattaa. Määä...määä..
No, mä en ole lammas :) Tiedän mitä haluan, ja mun nainenkin tietää, se haluu mut, ja mä sen. Ja mä hyväksyn hänet sellaisena kun on, kunhan vaan yrittää parhaansa, ei enempää. Ja niin se tekeekin, mä tunnen sen.
Rakastan sitä :))
Etkö ole itsekin samaa mieltä, että ihan kaikkien kannalta olisi parasta jos sinut lukittaisiin pyöreään koppiin? Olet selvästi jo aivan psykoottisessa tilassa, vaarallinen ympäristölle ja niinpä sinut pitäisikin neutraloida.
Taisi kalikka kalahtaa, ja koira älähtää :)) Petteri on hyvä ja tulee neutraaliksi tekemään.. voi olla että onnistu ei :)
Ne taitaa kyllä koskettaa enemmän lähintä mielisairaalaa kuin minua.
Taidat nyt sekoittaa asioita toisiinsa.
"Tiedätkö mitä tarkoittaa vastuu toisesta ihmisestä? Häh? Jokainen on vastuussa itsestään, mutta VAIN silloin kun on terve."
Tottakai voi rakastaa toista ja välittää ja pitää toisesta huolta silloin kun hän ei ole terve, mutta hänen terveytensä ei ole sinun vastuulla.
Ketään ei voi myöskään pakottaa olemaan ihmisen kanssa jolla on mielenterveysongelmia, tiesi hän siitä alun alkaen tai ei. Tottakai voi toisesta välittää ja olla tukena jos on mielenterveydellisiä ongelmia mutta ei se tarkoita että häneen täytyy sitoutua. Voi pysyä vain ystävänä.
"Tuo käytöksesi on juuri tätä modernia nykyajan idiotismia, kun lelu ei toimikaan enää siten kuin alussa, se hylätään?! Voi jumalauta. "
Eihän se että hän haluaa muuttaa tuosta tytöstä erilleen tarkoita automaattisesti sitä etteikö hän välittäisi tytöstä? Musta ei olisi myöskään reilua tuota tyttöä kohtaan että mies jäisi suhteeseen jossa olisi onneton, ei se olisi oikein kumpaakaan kohtaan.
"Pieni plussa sulle on annettava siitä , että tarjosit ystävyyttä, mutta loppukädessä se voi olla jopa kuluttavampaa hänelle ( jos rakastaa sinua) kuin ettei sinusta kuuluisi mitään. "
Kuulostaa siltä että tuo tyttö on aikalailla pohjassa joten nimenomaan ystävää hän nyt tarvitsee, ei parisuhdetta.
Toivottavasti tämän ketjun sairasta ehdotonta asennetta ongelmien sietämiseen ei lue kukaan jolla on hankala tilanne päällä.
Itse olisin varmaan vuosia sitten saanut tästä kovastikin voimia jaksaa yrittämistä sairaan ihmisen kanssa. Onneksi tällaisia neuvoja ei kukaan minulle jakanut, pikemminkin päinvastoin.
Huomaa, kun puhutaan sairauksien voittamisesta yhdessä ja toinen toista tukien tulee yleensä melko helvetin olennaisena pointtina esille hoidon hakeminen!!! Sillon puhutaan jo ehkä pikkusen enemmän siitä, että toisesta on kannettava vastuuta ja autettava, mikäli hän siis edes itse tahtoo asiaan apua.
Mielenterveydellisiä sairauksia on monia, kuten sairauksia yleensäkin. Alkoholismi on yksi ja itsehillintään liittyvät ongelmat.
Mielipiteestäsi voisi ymmärtää, että turpaan ois pitänyt jäädä ottamaan minunkin. Onhan siinä varmasti toiselle terapiaa, kun saa heitellä pitkin seiniä... Ja kun kolme vuotta ehdittiin saman katon alla elellä ennen oireiden ilmenemistä niin perääntyä ei saa, jos toista ei tuon sairauden kanssa tue niin sitoutumiseen soveltumaton ikuinen rakkaudenetsijä haihattelijahan sitä on.
Jos pidät tätä tilannetta eri asiana, niin kerro toki minulle se miten henkinen väkivalta ja fyysinen poikkeaa toisistaan ja miksi henkinen on sallittavaa sairauden taakse kätkeytyen, mutta fyysinen ei?
"Jos pidät tätä tilannetta eri asiana, niin kerro toki minulle se miten henkinen väkivalta ja fyysinen poikkeaa toisistaan ja miksi henkinen on sallittavaa sairauden taakse kätkeytyen, mutta fyysinen ei?"
...sanonut että naisen on kestettävä miehensä iskut? En ole. Ja kun kerta kysyit perusteluja henkisen ja fyysisen väkivallan käyttöön, niin eikös suhteen lopettaminenkin ole henkistä väkivaltaa jos toinen ei sitä halua? Rangaistaanko siitä, ei. Niinhän liike-elämässäkin sopimuksen rikkojia rangaistaan.
Olen usein työnipuolesta nähnyt jos jonkinlaista juuri edellä mainitun puitteissa. Rakkauden raatelemia ihmisiä joilta on elämältä pohja poissa.
Se on vain näin. Jos vaimoni olisi vaarallinen, ja uhka terveydelleni niin totta kai lähtisin pois.
Sanoihin, pettämiseen, valehteluun ei suoranaisesti siis KUOLE, mutta jos iskee veitsellä, henki siinä menee. Riittikö?
sä olet penteleen oikeassa kyseisen asian suhteen - toistahan ei jätetä. Itselläni on ollut myös ongelmia, masennusta, joka purkautui alkoholin- ja huumeidenkäyttönä ja toisten pettämisellä. Oma mieheni sai myös osansa ilkeästä käytöksestäni täysin syyttömänä. Satutin siksi, että pelkäsin, että hän jättää minut ja on yhtä raivostuttavan vastuuton kuin aikaisemmat miehenkutaleet.
On totta, ettei kenelläkään voi olla täyttä vastuuta toisesta ihmisestä, mutta ketään ei siltikään jätetä. En mä nostaisi kytkintä, jos miehelleni tulisi ongelmia. Mieheni on tyttäreni ohella kaikkein rakkain ja tärkein minulle, ja rakkaus tarkoittaa syvän kiintymyksen ohella myös pahoja päiviä, ongelmia ja sopeutumista toiseen ihmiseen. Miten ihmeessä nämä nykyajan nilkit (suurin osa niistä) eivät sitä tajua??
"Juu kiti sul on ongelma, mitä jos menisit hoitoon?". Oon kuullu ton jo, että jos tota meinasitte sitten sanoa, niin I think I'll pass :)
Kiti, toi oli kiva kuulla. Homma toimii. Juuri tuossa kattelin että suhde on noin 1: 15 joka ajattelee samoin kun sinä ja minä. On meitä vielä. Onneksi. :))
Miksi täällä puhutte siihen malliin kuin Stefu olisi tyttöystävänsä jättämässä sen takia koska hänellä on mielenterveydellisiä ongelmia? Itse ainakin ymmärsin niin ettei hänellä enää ole tunteita tätä tyttöä kohtaan, hän mainitsi tytön myös pettäneen häntä. Ei suhteessa kannata olla jos se aiheuttaa toiselle pahaa oloa.
Olen itse samaa mieltä tuosta että kaveria ei jätetä vaikka olisikin ongelmia, JOS on vielä halua jatkaa ja yrittää, ja mielestäni siitä ei ole Stefun tilanteessa kysymys.
Stefun tilanteen ymmärsin niin ettei hän ole tyttöä mitenkään hylkäämässä, mutta hän ei vain halua enää jatkaa parisudetta hänen kanssaan.
..., mutta pakko kertoa oma tarinani. Meillä mielenterveysongelmista kärsivä mies halusi lopulta itse erota. Sanoi tekevänsä väärin minua kohtaan. Olen luvannut olla ystävä vaikka hautaan saakka, mutta on HYVIN VAIKEA olla toisen kanssa, jos se toinen ei pidä itsestään ja projisoi siihen samaan itseinhoonsa myös sen rakastavan puolison. Väkisin ei kenenkään kanssa voi olla.
Meillä ei ollut lapsia, se helpotti eroa. Ja pakko sanoa, että tunsin suurta vapautta kun ero lopulta (vuosien jahkaamisen jälkeen) toteutui. Uskon että myös exälleni tämä on kasvun paikka, kunon pakko pärjätä omillaan.
Nyt olen kyllä masentunut, Masentunut siitä, että näin "hyville" ihmisille kuin ex-mieheni on annettu tällaisia taakkoja - joille tosiaan, he eivät voi itsekään mitään. Mutta minä en ole hoitaja, ja vaikka olisinkin sellainen, en voisi koskaan olla sitä puolisolleni.
Kyllä jämpti on näin sanon minä. nykyaikana nostetaan kytkintä heti kun vähän tulee pieniä finanssiongelmia suhteessa. Kun ei haluta riskeerata sydäntään tai tunteitaan ja aina pitää miettiä ja lopulta paeta. Ei se niin mene. Kyllä mä oman mieheni rinnalla pysyisin vaikka taivas kaatuis niskaan, koska sekin pysyisi mun rinnalla. Hankaluuksista selvitään YHDESSÄ eikä jätetä toista yksin. Ikinä.
Onneksi on meitä epäitsekkäitä vielä.