mutta hän ei mua mitenkään sytyttänyt. Kuitenkin sen verran mielenkiintoinen ja hauska tapaus, että ystävänä olisi aivan mahtava. Mutta tuskinpa tämä mies minua vain ystäväkseen huolii. Se halunnee musta niin paljon enemmän:/
Miten muilla tällaiset tilanteet?
Miten muilla tällaiset tilanteet?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Aika usein vaan on niin, että jos toinen ei sytytä ehdotetaan ystävyyttä vaikka se tuntuu joillekin tarkottavan samaa kuin "et ole kiinnostava, ei olla enää mielellään missään tekemisissä", tietystihän se on jotain jos sille jutulle jonkinlainen jatko kaveri/ystävä-pohjalta mahdollistuu. Eihän niitä kavereita voi koskaan olla liikaakaan. Tosin on se joskus niinkin, että vaikka olisi oikeasti toivottu ystävää kaveria toisesta jos se ei ainakaan sillä hetkellä enempää sytyttänyt, niin toinen ei haluakaan sitä koska olisi odottanut paljon enemmän.
että ajauduin tällaiseen ystävyyteen... Nainen vain sanoi alusta asti että ollaan vain kavereita. Vietettiin paljon aikaa yhdessä. Romanttisia illallisia, mökkiviikonloppuja, nukuttiin paljon yhdessä, harrastetiin seksiä, matkailtiin ja oltiin kuin pari, mutta vain kavereina naisen puolelta. Samalla meistä tuli todella läheiset toisillemme ja jaoimme kaiken ja käytiin pitkiä pitkiä jutteluita monet kerrat. Sitten hän alkoi seurustelemaan pitkän tällaisen kaveruuden jälkeen toisen kanssa ja jäin kokonaan pois kuviosta... Täydellinen yhteyden katkaisu ja ei voida kuulemma nähdä tai olla missään tekemisissä, koska oltiin vain kavereita...
Särjin itseni täysin vaikka tiesin tavallaan että näin käy. En vain osannut tai kyennyt lähteä siitä poiskaan. Nyt olen vielä vuoden jälkeen niin rikki ja en pysty innostumaan muista. Paraneminen tästä ystävyydestä vie näköjään hirveästi aikaa ja tuhlasin elämääni tähän.
Ei muuta kuin viedä sinusta kiinnostunut treffiseurasi mukanasi helvettiin, jos siltä tuntuu. Maailman yleisintä puuhaa tuntuu olevan.
Jos et ennen tiennyt, niin ystäviä ja kavereita voidaan olla vain silloin, kun kummallakaan ei ole mitään tunteita mukana. ystävyys tuntuu ihastuneesta todella pahalta, vaikka tekisittekin ainoastaan oikeita kaverijuttuja keskenänne.
ei mitenkään sytyttänyt, mutta edustaa vastakkaista sukupuolta ja mielenkiintoinen sekä hauska? Ainoa syy tähän minkä keksin on se, että et hänen ulkonäöstään pidä tarpeeksi. Osuinko?
Sun suhteen pelkkä kaveruus ei luultavasti toimi, koska hän haluaa paljon enemmän.
On todella turhauttavaa olla kaverina sellaisen kanssa, josta haluaa enemmän. Itse oli tässä onnettoman roikkujan roolissa, tultiin naisen kanssa hyvin toimeen, mutta en kai sitten ollut tarpeeksi komea, koska muulla tasolla homma toimi.
Vituttaa olla vähän pinnallinen, mutta kai se ulkonäkö ei ihan kolahtanut. Kuva näytti aika erilaiselta kuin mies luonnossa. Emmä tuntenut mitään vetovoimaa. Kai se on parempi olla ystävystymästä, jos voin toisen hajottaa rikki uudella suhteella. Kiva mies jollekkin:)
Niin on. Turhauttavaa. Olen kuitenkin tämä kahden vuoden aikana (tavattiin treffien välityksellä) vetäytynyt tietoisesti, etten enää ota häneen yhteyttä. Hän sitten soittaa, ja kyselee, että kun ei mitään kuulu... mutta siihen se taas sitten jääkin.
On ollut piinaavaa, kun toinen ei halua läheisyyttä, vaikka kylässä käykin, ei puhu tunteista, vaan on asialinjalla aina, ja itse pinnistelen tunteideni kanssa, kun en saa "lupaa" lähestyä, ja jos kosketankin, en saa vastakaikua...
Haluaisin unohtaa hänet kokonaan, mutta helpommin sanottu...
Älä itseäsi syytä, kyllä melkein jokainen ajattelee tiedostaen tai tiedostamatta toisen ulkonäköä. Se vaan tuntuu tylsältä, kun on kaikille vain kiva kaveri, eikä kukaan halua enempää.
Yritättekö te sanoa ihan tosissaan että tahdotte olla kavereita sellaisen ihmisen kanssa joka käsittelee teitä kuin ilmaa ?? Ei helvetti, siihen EI pidä ryhtyä missään nimessä, sehän on ihan sama kun möisi itsensä tuolla huuto.net:ssä naulakoksi eniten tarjoavalle.
lievä ilmaisu. Alkaa tuntua ihan oikeesti paskaakin paskemmalta olla joku tosi hyvä tyyppi ja kiva ihminen, jonka kanssa kovasti halutaan olla vain kaveri.
Sama fiilis itselläkin. Tulee mieleen että on kuin jokin televisio, olen hetken viihde, hyvää seuraa, mutta mitään enempää en. Sitten kun ohjelma tympii, niin nainen etsii mielenkiintoisempaa seuraa. Mutta asialle ei kai mitään voi, pitää muuttaa itseään komeampaan suuntaan, koska paljoa muulla ei ole merkitystä.
Itseäni ihmetyttää tyttö jonka tapasin surullisen kuuluisa läheltä riksuu oleva tapaus joka tyrkyttää itseään jokaiselle vastaantulijalle. Ensin ihastuu mukamas tulee posteja ja tekstareita. Ja sitten kun kaikki ei menekään nappiin hän kääntää kaikki hänelle sanotun olevan kettuilua tai törkeää haukkumista. Jopa vanhat jo selvitetyt otetaan puheeksi kuin uusina asioina. Ihan sairasta. Ja kun on tehnyt samaa muille niin niitä "vihamiehiäkin" luonnollisesti kertyy ympärille. Kun joku muu oli suuttuneena kuittaillut sille jostain sekin laitettiin minun piikkiin tai, että oon jonkun toisen delegoinut lähettelemään jotain. Pah. Mielikuvituskin laitetaan jopa peliin.
Mut paras lääke tälläsiin on kun takas kirjottaakin vaan ihan ystävällisesti ja hänelle mieleisiä asioita. Eli on ikäänkuin noteeraamatta niitä keksittyjä juttuja joista yrittää syyttää. Kyllä se siitä loppuu. Kun eipä taida tuokaan tietää, että se on suuri palvelus kun hänestä eroon pääsee eikä missään tapauksessa voida puhua menetyksestä millään näkökannalta. Kirjoittakoon runoja,laulunsanoja sekä muita juttujaan jollekin muulle...helpostihan siinä menee lankaan jos joku on hyvä kirjoittamaan. Mutta tavatessa paljastuukin koko kauheus. Itselläkin meni halut ku stringitkin olivat ku pyykkinarut sen päällä.
Hakee normaalia täysjärkistä viestien mukaan vaikkei itse ole lähellekään, heh heh sanon mä. On tää semmosta pelleilyä joskus.
Nojoo. En halua mitään pahaa ko. henkilölle mutta tälleen esimerkinomasesti vaan kertoa mitä vastaan voi tulla.
Se haluaako toisen seurusteluun kumppaniksi on vaikeasti selitettävä juttu.
Mulla on ollut kumppaneina tyhmää ja älykästä, rumaa ja kaunista.
Vaan toista sydämestä asti kunnioittavaa ( rakastavaa ) en ole vielä tavannut.
Itse kohtelen naista aina kunnioituksella mutta se ei toimi naisten kanssa kovin kauaa. Vúoden verran kuitenkin...kunnes he muuttuvat röyhkeiksi jos ei suostu kihloihin ja kerro haluavansa vauvaa.
Minä en halua kihloihin enkä halua vauvaakaan. Lisäksi kun nainen ensi kerran puhuu vauvoista ja tyyliin sitten kun minä olen isä....siis en halua olla isä ainakaan toistaiseksi, en tiedä haluanko sitä koskaan. Joskus 35 vuotiaana ehkä, ehkä 5 kymppisenä.
Antaa muiden nauttia isyydestä ja äitiydestä. Jos olen oikein ymmärtänyt niin se on sisältöä elämälle antavaa touhua heidän puheidensa mukaan mutta kun heitä katselee niin aika usein heillä on kireät fiilikset. Itselläni on todella rento ja vapaa olo. Ja teoriani mukaan perhe-elämä vie vapauden tehokkaasti. En halua siihen vankilaan...