Voin sanoa olevani kohtalaisen pitkäpinnainen ja huumorilla asiat ottava henkilö, mutta niskavillat nousevat kyllä pystyyn, silloin kun tietyt henkilöt hoitavat muiden asioita ja muiden puolesta, asioita jotka eivät ensinnäkään heille kuulu. Tämä "auttamishalu" kohdentuu yleensä jonkun heikomman ja huono-osaisemman henkilön kohdalle. Tavallaan kiillotetaan omaa "sädekehää" kun ihan hyvää hyvyyttään halutaan auttaa... ja samalla sekoitetaan jonkun täysin ulkopuolisen asiat tällä auttamishalulla. Vahinko siis vain kiertämään vaikka toisten tunteiden ja tarpeiden kustannuksella, kunhan oma sädekehä vain pysyy kirkkaana ja puhtoisena!
Mahdoton lähimmäinen
Sijaiskärsijä
10705
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
en siis ymmärtänyt tuosta mitään. Yritit varmasti kohdentaa juttuasi jollekin tietylle, mutta todennäköisyys sille että juuri tämä sattuisi lukijaksi on kai aika pieni. Ja tuskin asianomainenkaan tuosta voi käsittää mitään.
No purkautuminen kai pääasia...
Sisälukutaitoa kun löytyy. :)
Mielestäni tuollainen ei kirkasta kenenkään sädekehää, samentaa entisestään. Täytyy olla aika sokea - ts. "en ole hyvien tekojen puolella, vaan määriteltyjen hyvien ihmisten, siis omien kaverieni, teon laadusta riippumatta" - jos hyväksyy kaikkinaisen muiden elämän sotkemisen ja vielä heidän nimenomaista pyyntöään vastaan.
Kai tuollaisillakin joitakin kavereita on, ehkä ne on sitten niitä "hyviä" ts. heitä ihailevia ihmisiä, joihin he suhtautuvat itsekin vähän fiksummin.
Eiköhän ole niin, että ihmiset itse pyytävät muita sotkemaan elämänsä, jos todella kokevat sellaisen hienoksi teoksi.
Ei ne koskaan siitä mihinkään muutu. Eikä niillä ole persoonallisuushäiriötä, kun sekin on tietysti niillä, joiden elämää he haluavat määräillä.
Eli sinua siis on jotenkin häirinnyt, että joku on ollut sellainen ystävä toiselle, että on halunnut tätä auttaa, huolimatta siitä onko se ystävä ollut oikeassa vai väärässä?
Sellasiahan ystävät ovat. Pidetään sen puolta, joka on oma ystävä. Mitä sädekehän kiillottamista sellainen on? Se on vain ystävyyttä.
Kysymyksesi on ihastuttavan viaton. Mutta ehkä puhutkin ihan eri asiasta, ihan erilaisesta ystävyydestä.
Minulla oli kerran "auttava ystävä", joka oli luonteeltaan lisäksi sellainen, että hänelle ei ollut lupa sanoa missään asiassa vastaan. Tai sinänsä oli, jos jaksoi ottaa joka asiasta vastaan niin suuren kohtauksen, kuin hän milloinkin järjestäisi. Ihminen maalataan samassa yhteydessä varmuuden vuoksi koko muullekin maailmalle vääränlaiseksi!
Sellaisen "avun" ainoa seuraus oli, että väsyneillä hetkillä en jaksanut ottaa kohtauksia, en välittömiä verbaalisia enkä selän takana mustamaalaamisia, vastaan... vaan opin sanomaan, mitä tämä henkilö halusi kuulla. Mutta vain silloin, kun en jaksaisi puolustaa itseäni. En tuntenut hyötyväni tällaisesta "avusta", minkä ainoa tarkoitus oli minun typistämiseni?
Silloin voi puhua oman sädekehän kiillottamisesta, jos ihminen tekee tahallaan silkkaa pahaa muille, ja vieläpä kehtaa verhota sen hyväntekeväisyydeksi. !!!!!
Minunkin mielestäni auttamishalua on se, että kuuntelee toista ja yrittää vastata apuun jota hän pyytää.
Tuo mitä kuvasit ei sitten olekaan auttamishalua vaan jotain ihan muuta. Kontrollintarvetta ehkä? Kaipa sitä joku haluaa silläkin päteä, että saisi toisen selitettyä mieleisekseen, käyttäen hyväksi joitain asioita, joita hän itsestään kertoo. Paskamaista.
Niin tuota vielä kysyn, että mitä tarkoitat sillä, että sekoittaa ulkopuolisia ihmisiä asiaan?
Onko se esimerkiksi sitä, että jos minun ystäväni Jaakko vaikkapa näkee minun olevan onneton jostain jutusta, mikä on ollut minun ja kolmannen osapuolen välinen, ja menee ja sanoo suorat sanat tälle kolmannelle osapuolelle, eli pitää minun puoliani, koska vihastuu käytöksestä joka on saanut minut niin onnettomaksi? Tavallaanhan se asia ei hänelle kuulu, mutta kuitenkin hän pitää siinä minun puoliani. Jota olen jopa häneltä saattanut pyytää. Tarkoitatko tällaista vai mitä?
asioihin puuttumista. mikä ainakin asiasta loukkaantuneelle oli hänen toiveittensa mukaista. Konflikti kuitenkin syntyi jo, kun asioista ei pystytty keskustelemaan suoraan asianosaisten kesken. Avoin ja positiivishenkinen keskustelu välttäää mun mielestä "suorien sanojen" möläytykset.
Tarkoitan sellaista henkilöä, joka tavallaan juksaa hyväuskoisia ihmisiä tekemään asioita joista on itselle hyötyä. Tämä siis verhotaan hyvän tekemisen kaapuun. Autettavan pitäisi tietenkin itse hoitaa omat asiansa eikä harhautua uskomaan kaiken maailman hyväntekijöitä, jotka tekevät hyviä tekoja vain hyötyäkseen itse ja kiillottaakseen omaa sädekehäänsä.
omalla tavallani ja omiin kokemuksiini perustuen, mutta ymmärrän.
Mullakin on ollut sellaisia "auttajia". Mä ymmärrän kyllä, että he haluavat vain hyvää ja kokevat "auttamisensa" hyvänä asiana. Mutta mua sellainen harmittaa, suututtaa tosi paljon, aivan liikaa. Oma elämä vaikeutuu. Ei helpotu ollenkaan, lisää vaan pahaa oloa.
Jotenkin on niin vaikea sanoa toiselle, että "hei, musta tuo tuntuu kurjalta". Varsinkin, jos se toinen ei tule tarpeeksi lähelle kuuntelemaan sun ajatuksia ja tuntemuksia. Pitäisi kai vaan opetella. Sanomaan niin, mahdollisimman ystävällisesti. Menemään lähelle ja kuuntelemaan sitä toista, ja sanomaan, miltä itsestä tuntuu. Kehottamaan toista lopettamaan kiusaava auttaminen.
Vaikealta se tuntuu, koska toinen saattaa loukkaantua ja suuttua, kun maailma ei toimikaan, kuten hän oli ajatellut. Ja hänen "hyvää hyvyyttään" tekemänsä teot, eivät olleetkaan ihan niin hyviä.