Tällä palstalla keskustellaan usein sävellyksistä. Aina jää kuitenkin mainitsematta, kenen levyttäminä ne kannattaa hankkia. Itse olen kuitenkin huomannut, ettei toiseksi paras tulkinta parhaaseen verrattuna kuulosta yhtään miltään. Siksi toivoisin suosituksia ihmisiltä, jotka ovat perehtyneet useampiin levytyksiin jostain hienosta sävellyksestä. Mikä on paras levytys, johon olette tutustuneet? Vain yhteen tulkintaan tietystä sävellyksestä tutustuneiden kannattaa ehkä säästää ylistyksensä toiseen yhteyteen.
Aloitan itse suosittelemalla Manuel de Fallan sävellystä Öitä Espanjan puutarhoissa: pianistina Alicia de Larrocha, kapellimestarina Rafael Frühbeck de Burgos, orkesterina Lontoon Filharmoninen. Tulkinnassa kaikki osuu kohdalleen, ja tuloksena on hämmästyttävää kauneutta. Manuel de Fallan Öitä Espanjan puutarhoissa on käytännössä pianokonsertto, vaikka ilmeisesti tuota termiä ei virallisesti käytetäkään. Teos ei valitettavasti ole niin tunnettu kuin se ansaitsisi. Omissa papereissani Öitä Espanjan puutarhoissa päihittää selvästi esimerkiksi Rahmaninovin kolmannen painokonserton.
Aloitan itse suosittelemalla Manuel de Fallan sävellystä Öitä Espanjan puutarhoissa: pianistina Alicia de Larrocha, kapellimestarina Rafael Frühbeck de Burgos, orkesterina Lontoon Filharmoninen. Tulkinnassa kaikki osuu kohdalleen, ja tuloksena on hämmästyttävää kauneutta. Manuel de Fallan Öitä Espanjan puutarhoissa on käytännössä pianokonsertto, vaikka ilmeisesti tuota termiä ei virallisesti käytetäkään. Teos ei valitettavasti ole niin tunnettu kuin se ansaitsisi. Omissa papereissani Öitä Espanjan puutarhoissa päihittää selvästi esimerkiksi Rahmaninovin kolmannen painokonserton.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen samaa mieltä Fallan kappaleesta. Espanjalaisesta kitaramusiikista puheen ollen itse pidän parhaina levytyksinä Andres Segovian soittamia. Olikohan liian itsestään selvä valinta ? Muutamat muutkin kitaristit soittavat hyvin, mutta Segovian esityksissä on se kaikki!
Onko sinuun tehnyt erityisen vaikutuksen joku tietty Segovian soittama sävellys? Ketkä ovat parhaita kitaramusiikin säveltäjiä?
Klassisessa kitaramusiikissa on sitä jotain mystistä, kun sitä kuunelee niin rentoutuu kuuntelemaan, mutta kun ei vielä tunne säveltäjiä ja Hyviä esittäjiä, koska ns.huonot pillaa tunnelman. Itse olen harrastanut n.5 vuotta laulua ja Kitarassa on laulun lisäksi sitä jotain!? Kertokaapa minulle hyviä esittäjiä ja säveltäjiä esim.tunnelma musiikin saralla! Kiitos jo etukäteen!
Kun en ole alkuunkaan kitara-alan ammattilaisia
uskallan esittää omia mielipiteitäni "kitara-
maailmasta" - niille pantakoon painoa sen mukaisesti.
Kitarahan on soittimena siitä erikoinen, että se sopii melkein kaikenlaisen musiikin esittämiseen
erilaisissa yhteyksissä - erilaisissa soitinkokoonpanoissa.
Kitaransoittajista haluan mainita: Ferdinando
Carulli, Fernando Sor, Francisco Tárrega, Manuel
de Falla, Emilio Pujol, Andrés Segovia, Django
Reinhard, Julian Bream, John Williams ja Pepe
Romero. Näistä monet ovat tai ovat olleet myös
loistavia kitaramusiikin säveltäjiä, joista
haluaisin mainita lisäksi: Carl Maria von Weber,
Joaquín Turina, F.M.Torroba, Joaquín Rodrigo,
Heitor Villa-lobos, Mario Castelnuovo-Tedesco,
Toru Takemitsu ja Antonio Vivaldi.
Kuunneltavaksi suosittelen aluksi vaikkapa:
Francisco Tárrega: Recuerdos de la Alhambra/
Muistoja Alhambrasta
Joaquín Rodrigo: Fantasia para un Gentilhombre/
Fantasia herrasmiehelle; omistettu Andrés Segovialle
Joaquín Rodrigo: Concierto de Aranjuez
Antonio Vivaldi: Kitarakonsertto D-duuri (sävelletty alunperin luutulle). Tämä on viimeisin
"kitaraihastukseni".
Siitä vain musiikkikirjastoja kiusaamaan ja nauttimaan.
PS. Francis Goya´han on sitten asia erikseen. Hän
ei kuulemma ole hyvä kitaristi - minun mielestäni
hän soittaa hyvää musiikkia minua miellyttävästi,
mutta sehän onkin sitten jo toinen juttu.
Suosittelija kirjoitti mielenkiintoisen viestin. Täytynee itsekin tutustua ainakin joihinkin noista säveltäjistä ja soittajista.
Manuel de Fallasta täytyy kyllä sanoa sen verran, etten ole koskaan kuullut hänen esiintyneen kitaristina. Falla oli kyllä loistava säveltäjä, muttei säveltänyt kitaralle kuin yhden teoksen, joten ei ehkä kitaristina kannata mainita. Toki monia Fallan sävellyksiä on sovitettu kitaralle. Itse en kuitenkaan usko, että ne olisivat parantuneet instrumentin muuttuessa, joten suosin alkuperäisiä versioita.
Joaquín Rodrigon Concierto de Aranjueziin olen pintapuolisesti tutustunutkin, enkä kyllä teosta suosittele. Teos on hyvin klassistinen - siis tasainen, harmoninen ja tyylikäs, vailla intohimoa, vailla romantiikkaa. Toisen osan teema on ikimuistoisen kaunis, mutta säveltäjä ei ole osannut hyödyntää hyvää ideaa millään tavalla, vaan sävellys jää junnaamaan saman sävelkulun variointiin. Aranjuez-konsertosta voi pitää, jos yleensäkin arvostaa selkeyttä, täsmällisyyttä ja tasaisuutta enemmän kuin intohimoa, yllätyksellisyyttä ja riskien ottoa. Minä en tällaisiin ihmisiin kuulu. Vivaldin kitarakonserttoon en ole tutustunut, mutta voisin arvata sen olevan varsin samanhenkinen (siis tylsä) kuin Rodrigon Aranjuez-konserttokin.
Mitä siis itse voisin suositella? Mieleen tulee vain yksi levy,jota sitäkään en ole voinut kuunnella vuosiin, joten en voi taata edes, että itse yhä siitä pitäisin. Siitä huolimatta kyseisessä levyssä oli jotain tenhoavaa. Musiikin säveltäjä on Augustin Barrios, ja sitä soittaa John Williams albumilla The Great Paraguayan. Paraguaylainen Barrios ei ole saanut läheskään ansaitsemaansa mainetta. Hänen musiikissaan on läsnä kitaramusiikin pehmeä tunnelmallisuus parhaimmillaan. Silti Barriosin musiikki ei sorru sievistelyyn, vaan tarjoaa kuulijalle purtavaa - ihan oikeita oikeita tunne-elämyksiä.
Kiinnostaisiko sinua lähteä mukaan ideoimaan ja toteuttamaan jonkinlaista klassisen musiikin liikettä (jos vain satut olemaan pääkaupunkiseudun läheisyydestä)? Jätän oman viestini tälle palstalle ihan tuota pikaa. Sieltä voit lukea lisätietoja.