humalatila ainoa tila minussa, mikä saa minusta romantikon esiin? Kykenenkö olemaan romanttinen ainoastaan pienessä sievoisessa? Surullista, jos se on niin. Olen tylsä ja mitäänsanomaton...
Kunhan ihmettelen,
että onko
16444
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
se ei onnistu edes kännissä.
say goodnight, i´ll say goodbye and then we must part...
olla juuri romanttinen? On niitä muitakin tyylejä ilmaista tuntojaan ja ajatuksiaan.
Se vaan tuntuu hyvältä. Kauniilta. Oikealta. Se tuntuu joltain tukahdetulta, mikä pyrkii silloin ulos. Kohde vaan puuttuu. Hullu taidan olla.
sisäinen omantikko useimmilla herätä vaan humalassa. Eli on varmaan ihan normaalia. En mä itsekään selvinpäin ole ihan niin romanttinen, kuin humalassa, mut oon aika paljon kuitenkin toisinaan.
Vaihtelee ihan mielialojen ja vuodenaikojen ja kuunkierron mukaan. Täysikuu saa aika hyvin romanttisia puolia esiin monissa.
jotain romanttista?
vaan.:) Tällä palstalla ei romantiikkaa koskaan liikaa ole.
kuitenkin ihmettelen, että pitikö mutta menköön nyt:
... cause there a strong storm breaking, in my hert that´s aching, like a restless yearning wind... I wanna dive in the fires, of your deep dark desires, to where no man´s ever been...
kauniita sanoja, kiitos.:) Multa ei taida löytyä kyllä vastinetta nyt mut ehkä multakin joskus taas sanoja löytyy. Yhteen aikaan kirjoitin paljonkin runoja, mutta se on jäänyt tosi vähiin viime aikoina. Ei vaan ole ollut mitään, mikä olisi saanut runon arvoisia ajatuksia mieleen.
heart that´s aching.
Let me in to your wild places
places you never go
Wanna run thru your open spaces
ones that you yet not know...
Take my hand, and show me where your
raging rivers flow
into your wild places
wild places with you...
mun kynästä. Mutta kun ei ole. Kaunista musaa, mitä kuuntelen juuri nyt. Ihmettelen, että harva on kuullut sitä. Tyyppi, kenelle Elviskin olisi kateellinen, jos hengissä olisi. James Intveld.
ne siltikin oli, oli kenen tekstiä tahansa. En ole tainnut kuulla kyseistä kappaletta tai ei ainakaan kuulosta tutulta.
artisti. Erityisesti hänen debyytti. James Intveldin nimetön. Pelkkä James Intveld. Lauloi esimerkiksi "Cry Babyssä" Johnny Deppin lauluosuudet.
rahinaisella. Ehkäpä se sit tosiaan johtuu jostain pikku patoutumista jotka pikku känni selvittää hetkellisesti. Toisaalta parempi ees joskus kun ei ollenkaan.
johtuu siitä, että miehillä alkoholi laskee miesten testosteroniarvoja. Tosin miksi ne sitten myös tappelee kännissä? Käännyn estojen poistumisen puoleen.
Jossain oli muuten juttu siitä, että ihmiset ovat hyvin tietoisia siitä mitä humalassa tekevät. Humalatilaa vain käytetään eri tekojen oikeutuksina. Tästä oli esimerkki siitä kun annetiin koeryhmälle alkoholin makuista ja hajuista alkoholitonta juomaa, niin kummasti rupesi porukka "humaltumaan".
It was dark in the night when we made love
on the grave of Kermit Vale
The full moon lay on clouds of cole
like a prisoner´s waiting jail
We run in to the graveyard on the wager and the dare
We both were young and crazy then and very hard to scare
That´s the night, that we made love
On the grave of Kermit Vale
We stepped on every ancient rock and
writings carved in stone
We laughed so hard, I slipped and fell
on the grave, that sat alone
I wiped away the dirt, that must have covered
up the name
It looked to be an older one
destroyed by years of rain
But I can see it plain,
The grave of Kermit Vale...
I held my girl with all my might and I didn´t
speak a word
We felt so week and helpless that
our cries were never heard
We laid our naked bodies down upon the
jagged stone
She said from this day forward
we would never be alone
That´s the night that we made love. On the grave of Kermit Vale....
I looked my loved one in the eyes
free from any shame
The passion that we felt that night
could never be the same
We were so desperately in love for
life had just begun
And so afraid that someday we
would lose the other one
That´s the night that we made love
On the grave of Kermit Vale...
And as we rose to leave, I read again
what we have seen
That mister Vale was not a man but
a boy of seventeen
And as our full moon disappear, we walked
home all the way
And thought about the teenaged boy
who lay there in the grave
That´s the night that we made love
On the grave of Kermit Vale...
Hyvää yötä kaikille.