Haluaisin erota mutta tekee muistot kipeaa., tuntuu etten jaksa elää ilman häntä mutta hänen kanssaaankaa ei voi olla., kaikkeni antanu suhteelle ja rakastan koko sydämmestäni mutta tiedän etten voi olla hänen kanss., hänellä on alkanut lääkitys joka muokkaaa hänen personnallisuutta enkä yhtään tiedä miten voi sanoa niin että ymmärtäisi., olen sanonu monta kertaa että lopettaisi lääkkeiten syömisen . hän vaan sanoo etten voi määrätä hänen lääkkeitä.
ennen lääkkeitä hän oli herkkä ja huomaavainen., olemme olleen kohta kaksi vuotta yhdessä. kunnes hän alkoi syömään mieli ala lääkkeitä ., vaikea unen vuoksi.,
tuntuu niin epä toivoiselta kun tätä on jatkunu jo monta kuukautta. yhteenki piti muuttaaa puolen vuoden päästä., ja kaikki suunitelmat taitaa valua muutenki hukkaan.
en jaksaisi elää ja voimat muutenki niin loppu.
ennen lääkkeitä hän oli herkkä ja huomaavainen., olemme olleen kohta kaksi vuotta yhdessä. kunnes hän alkoi syömään mieli ala lääkkeitä ., vaikea unen vuoksi.,
tuntuu niin epä toivoiselta kun tätä on jatkunu jo monta kuukautta. yhteenki piti muuttaaa puolen vuoden päästä., ja kaikki suunitelmat taitaa valua muutenki hukkaan.
en jaksaisi elää ja voimat muutenki niin loppu.
Vastaukset 4
Vanhimmat
,,,MUISTOT ON IHMISEN VOIMAVARA !
Huonotkin ja ikävät muistot kantaa sinua elämäsi tuulissa ja suhtaudu niihin luonnollisella tavalla ,niin sinun ero-ongelmasi häviää heti !
tuon juttusi perusteella, että rakkautesi on lähinnä siinä toisessa ja niissä menneissä hyvissä hetkissä roikkumista. Yhden neuvon annan, jota toivon sinun myös noudattavan: ÄLÄ KOSKAAN mene puuttumaan toiselle ihmiselle määrättyyn lääkitykseen!!! Varsinkaan silloin, jos ajattelet kuten nyt, eli pelkästään omaa itseäsi, etkä sitä toista. Jos et jaksa hänen rinnallaan, kun hänellä ei mene hyvin, niin silloin sinun on kai parempi lähteä, eikö?
hän on aikasemmin sanonut että haluaa lopettaa kokonaan ja aikasemasa lääkityksessä myönsi ja tunnisti käyttäytymisensä. Ja nyt on tavallaa lääkitys vieroitus oireisiin. Jotka muuttaa personallisuutta liian paljon. Satuttaa miten se kohtelee minua . Vaikka tiedän että kun se taas loppuu niin hän katuu tekemisiään. En vain jaksa enää .kun hän ei suostu sanomaan että milloin on seuraava lääkäri aika. Olen ehdottanu että söisi uni pillereitä koska hän ei saa unta. Ja toden näköisesti loppuisi raivo kohtaukset. En tiedä miten pitkään enää jaksan kun tuntuu ikuisuudelta tämä piina. Tämä on kuin painajainen jonka haluaisi loppuvan. Enkä jaksaisi elää muistojen kans. On ollut niin hyviä muistoja kaikesta.
"ÄLÄ KOSKAAN mene puuttumaan toiselle ihmiselle määrättyyn lääkitykseen!!!"
Haluaisin kirjoittaa aluksi, että en ole lääkäri tai farmaseutti enkä ole itse käyttänyt mielialalääkitystä. Jäljempänä kirjoittamani teksti ilmaisee mielipiteitäni subjektiivisesti ja kehoitan suhtautumaan siihen juuri sellaisena.
Mä näen asiat niin, että kyllä jos välittää toisesta ihmisestä, niin ei voi kuin yrittää puuttua tämän lääkitykseen. Toinen asia on, onko niillä yrityksillä mitään tulosta - luultavasti ei, koska vakuutteleminen ja painostus harvemmin tehoaa ihmisiin. Muutoksen takana on oltava yksilön OMA päätös ja ITSESTÄÄN lähtevä motivaatio. Mun mielestä yleensä kannattaa kuitenkin yrittää. Joskus siitä voi olla apuakin.
Olen itse selkeästi mielialalääkitystä vastaan, paitsi jossain ääritapauksissa, missä voidaan selkeästi osoittaa, että ihminen on vaaraksi itselleen ja/tai muille. Mutta sellaiset tapaukset ovat harvinaisia ja mielialalääkkeitä määrätään nykyään kenelle tahansa jokaiseen mahdolliseen vaivaan.
Välittömässä tuttavapiirissäni on pari tapausta, jotka sotkivat koko elämänsä mielialalääkityksellä , tuntuvat olevan jollain tavalla koukussa niihin helvetin pillereihin ja ovat kuin muuttuneet eri persooniksi lääkkeiden syömisen alkamisen jälkeen.
Olen myös kuullut epäsuorasti vastaavia tarinoita toisten läheisistä. MINUN OMASSA tähänastisessa kokemuksessani positiivista suhtautumista mielialalääkkeisiin on henkinyt ainoastaan lääketeollisuus ja ns. lääketieteen ja mielenterveystyön asiantuntijat. En epäile lääkäreiden ja asiantuntijoiden pätevyyttä, he ovat varmasti minua viisaampia omalla alallaan. Jotain hämärää mielialalääkkeissä kuitenkin on. Suuri osa lääkäreistäkin tuntuu olevan hyvin varauksellisia näiden lääkkeiden suhteen. Ja sitten nämä omakohtaiset kokemukset, jotka ovat kauttaaltaan ristiriidassa lääkefirmojen lupausten kanssa.
Jos se lääkitys ei auta vaan pikemminkin lisää ongelmia kokonaisvaltaisesti, niin kuin alkuperäisen kirjoittajan tekstistä olen ymmärtänyt, eikö ole luonnollista puuttua toisen lääkitykseen? Yrittää vaihtaa lääkäriä sellaiseen, joka ei suostu kirjoittelemaan reseptejä tosta vaan. Kyllä sellaisiakin lääkäreitä on, jotka suhtautuvat näihin lääkitysasioihin eri tavalla.
Mutta ei tietenkään voi muuttaa mitään, ilman että se ihminen itse ei halua sitä muutosta.
Tsemppii :)