ystävä/kaveri??

Hyvä oli runo. Mutta, kukaan ei ole täydellinen.

myös kaksinaamaisuutta. Maailma ja ihmiset ei oo täydellisiä, niinkuin toinenkin vastaaja tuossa kommentoi. Luulen kansinaamaisuuden johtuvan siitä, että ihmiset eivät ymmärrä toistensa taustoja, ympäristöjä, joista ne tulee, periaatteita ja ajatuksia, joiden mukaan ne elää, ajattelee ja toimii.

Usein, kun ajan myötä aletaan ymmärtää sitä toista ihmistä paremmin (jos ystävyyteen ehditään panostamaan), kaksinaamaisuus saattaa hävitä, ja juoruaminen muuttuu ystäväpiirin sisäiseksi välittämiseksi ja aiemmin itselle uusien ja outojen asioiden ymmärtämiseksi, hyväksymiseksi, ehkä niistä nauttimiseksikin. Erot pitävät mielen virkeänä, niistä voi ammentaa uutta voimaa. :)

Voisin analysoida ystävyyksiä myös tasoittain. Kaikkien kavereiden kanssa ei ehdi olla niin paljon, kaikista ei tiedä niin paljon. Lähimmistä ystävistä tietää enemmän, tietää niiden ajatuksia, tunteita, tapahtumia niiden elämässä. Silloin niitä voi ottaa myös huomioon, eikä tahattomia loukkauksia tule ja synny niin helposti. Kaukaisempien ystävien tuntemuksia voi olla vaikeampi arvioida, niin silloin ihmiset saattavat reagoida ja toimia tavalla, joka harmittaa toista ihmistä, tai saa aikaan ns. blokin. Juuri siihen negatiivisempaan juoruamiseen perustuvan vääristyneen todellisuuden, joka voi haitata elämää.

MOI tuttu tunne........siksi ei ole ystäviä paljoon.......kun puhuivat kaikkee takana...ja keksivät jopa lisää....

Moi.
Se sellainen ystävyys jossa kumpikin luottaa ja tukee syntyy pitkällä aika välillä. Toista ei voi pakottaa mihinkään.
Mulla on vain yksi ihminen jota voin todella kutsua ystäväksi. Olemme tunteneet nyt kolme vuotta eikä taival ole ollut kaunista. Nyt vasta olemme alkaneet puhua kaikesta, tukemaan toisiamme tilanteessa kuin tilanteessa.
Mutta ne tälläiset ystävät ovat harvassa.
Itsekkin kaipaisin myös toista tälläistä juttelukaveria.