Tieteellisen tiedon arvo on sen luotettavuudessa. Olen viime aikoina miettinyt paljon miksi Kirkon tutkimuslaitos haluaa tuloksiksi kuvauksia toiveista ei todellisuudesta. (Tulee tällaisesta mieleen eräs jos toinenkin puhumattakaan kolmannesta valtakunnasta) En epäile, että heidän tuloksensa on varsinaisesti vääriä, mutta jotain vikaa on kysymyksenasettelussa, otannassa tai tiedonkäsittelyssä kun tulokset eivät kerro todellisuutta.
Muistaakseni heillä on kyselytutkimus ihmisten joulukäyttäytymisestä. Kun verrataan niitä, jotka kertovat käyvänsä joulukirkossa kirkon laskemiin käviämääriin, löydämme paljon haamumailereita. Tällaisia kahden totuuden tuloksia on heillä paljon. Ainoa järkevä suhtautuminen olisi tutkimusmenetelmien parantaminen ei todellisten lukujen unohtaminen.
Kirkontutkimuslaitoksella on käytännön monopoli uskonnollisen ilmapiirin karkoittamiseen. "Kirkon työhön suhtaudutaan myönteisesti. Suomalaisten luottamus kirkkoon on tutkimusten mukaan korkeimmillaan neljännesvuosisataan" -tyyliset tulokset kertovat enemmän tutkijoista kuin tutkittavista. Toisaalta "Kahdelle kolmesta kirkosta eronneesta nuoresta aikuisesta uskolla ei ole mitään tai juuri mitään merkitystä. Heillä kirkosta eroaminen vaatii usein jonkin ulkoisen kimmokkeen, kuten ärtymyksen kirkon kannanottoon" -tyyliset lausahdukset kertovat äskeisen kanssa samasta totuudesta. "17 prosenttia suomalaisista on joskus ajatellut kirkosta eroamista, mutta on aina päätynyt siihen, ettei se tule kysymykseen" on mielenkiintoinen lausahdus, kun kohta väestä 17 % on jo kirkosta eronneita!
Tämän valituksen syynä on Meidän kirkossa ollut kaavio Kirkkoon kuuluvien osuus ikäryhmittäin vuosina 1990, 1995, 2000 ja 2006. Muutin vuoden 2006 kirkkoonkuuluneiden määrän numeroiksi ja kerroin niillä luvuilla Tilastollisesta vuosikirjasta saadut ikäluokkien suuruudet ja tuloksessi tuli, että suomalaisista alle 80 % kuuluisi kirkkoon. Uskon, että kuvaajia ei ole laskettu kaikkien seurakuntien luvuista vaan suurimpien seurakuntien luvuista (mahdollisesti, jotta se olisi vertailukerpoinen vuoden 1990 kuvaajan kanssa). Älyllistä rehellisyyttä olisi kertoa miten luvut ja kuvaajat saadaan.
Jori ehdotti yksinkertaisen kirkosta eroamismallin kehittämistä erilaisten jos...niin -tapausten tutkimiseen. Tämä kaavio ei anna siihen riittäviä tietoja. Tietääkö kukaan taulukoituna kirkon jäsenmäärän suhteellisenosuutta iän funktiona?
Muistaakseni heillä on kyselytutkimus ihmisten joulukäyttäytymisestä. Kun verrataan niitä, jotka kertovat käyvänsä joulukirkossa kirkon laskemiin käviämääriin, löydämme paljon haamumailereita. Tällaisia kahden totuuden tuloksia on heillä paljon. Ainoa järkevä suhtautuminen olisi tutkimusmenetelmien parantaminen ei todellisten lukujen unohtaminen.
Kirkontutkimuslaitoksella on käytännön monopoli uskonnollisen ilmapiirin karkoittamiseen. "Kirkon työhön suhtaudutaan myönteisesti. Suomalaisten luottamus kirkkoon on tutkimusten mukaan korkeimmillaan neljännesvuosisataan" -tyyliset tulokset kertovat enemmän tutkijoista kuin tutkittavista. Toisaalta "Kahdelle kolmesta kirkosta eronneesta nuoresta aikuisesta uskolla ei ole mitään tai juuri mitään merkitystä. Heillä kirkosta eroaminen vaatii usein jonkin ulkoisen kimmokkeen, kuten ärtymyksen kirkon kannanottoon" -tyyliset lausahdukset kertovat äskeisen kanssa samasta totuudesta. "17 prosenttia suomalaisista on joskus ajatellut kirkosta eroamista, mutta on aina päätynyt siihen, ettei se tule kysymykseen" on mielenkiintoinen lausahdus, kun kohta väestä 17 % on jo kirkosta eronneita!
Tämän valituksen syynä on Meidän kirkossa ollut kaavio Kirkkoon kuuluvien osuus ikäryhmittäin vuosina 1990, 1995, 2000 ja 2006. Muutin vuoden 2006 kirkkoonkuuluneiden määrän numeroiksi ja kerroin niillä luvuilla Tilastollisesta vuosikirjasta saadut ikäluokkien suuruudet ja tuloksessi tuli, että suomalaisista alle 80 % kuuluisi kirkkoon. Uskon, että kuvaajia ei ole laskettu kaikkien seurakuntien luvuista vaan suurimpien seurakuntien luvuista (mahdollisesti, jotta se olisi vertailukerpoinen vuoden 1990 kuvaajan kanssa). Älyllistä rehellisyyttä olisi kertoa miten luvut ja kuvaajat saadaan.
Jori ehdotti yksinkertaisen kirkosta eroamismallin kehittämistä erilaisten jos...niin -tapausten tutkimiseen. Tämä kaavio ei anna siihen riittäviä tietoja. Tietääkö kukaan taulukoituna kirkon jäsenmäärän suhteellisenosuutta iän funktiona?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ihan samaa voisin kysyä, missä kyselykaavakkeet jaetaan ja montako niistä palautetaan? Jos menet jakamaan kyselylomakkeita jonnekin seurakunnan tapahtumaan, oletan että vastausprosentti on kovempi kuin että lomakkeita jaettaisiin satunnaisesti kadulla ihmisille. Varmaan tulos on myös kirkon kannalta myönteisempi jos kyselyt jaetaan seurakunnan väelle jossain tapahtumassa tai jumalanpalveluksen jälkeen. En tiedä, miten kyselyt toteutetaan joten menetelmät kiinnostaisivat minuakin.
Minustakin näyttää siltä että tutkimustuloksissa on joko tiedostaen tai tiedostamattaan pyritty maksajaa mielyttäviin tuloksiin.
Sopivin vastausvaihtoehdoin saadaan kauniimpia tuloksia, samoin kysymysten rytmityksellä. Kolmen kyllä - vastauksen jälkeen neljänteenkin vastataan herkästi kyllä.
Saattaahan olla että epäilyni on aiheeton mutta viimeistään tulosten uutisoinnissa on kyllä valittu hyvin tarkasti mitä kerrotaan ja vielä tarkemmin mitä jätetään pois.
Kaiken edellä mainitun on mahdollistanut eri medioiden toimittajien laiskuus, kirkon lähettämät lehdistötiedotteen on julkaistu toimituksellisena aineistona sellaisenaan, ilman häivähdystäkään tutkivasta journalismista.
Merkit ilmapiirin muuttumisesta ovat tuossakin suhteessa nähtävissä, kuten olemme viime viikkoina saaneet huomata kirkosta eroamislukujen uutisoinnissa.
Mä en ole ikinä luottanut kirkon toimintaan. Koko kristinusko on yhtä suurta huijausta.
"Kirkontutkimuslaitoksella on käytännön monopoli uskonnollisen ilmapiirin karkoittamiseen."
Niin, kyllähän uskontotieteen piirissä voitaisiin periaatteessa tehdä riippumattomampaa tutkimusta, ainakin teologisen tiedekunnan ulkopuolella. Akatemia voisi rahoittaa...
Nuorisotutkimusverkoston ja ministeriön teettämässä/tilaamassa Nuorisobarometrissa oli tekovaiheesa ja julkistamisvaiheessa ilmeisen kiinteä yhteys kirkon kanssa. Kysymykissä oli kyseenalaisuutta!
Mielestäni esim. esittämällä nuorille (16-29 v.) vastausvaihtoehdoksi "vakaumuksellinen ateisti" on saatettu pyrkiä saamaan ateistien määrä näyttämään pieneltä. Kysymällä toisella tavalla saataisiin katsomuksellisten ateistien määrä suuremmaksi.
On siis vaadittava aidosti riippumatonta tutkimusta.
Uskonnollista elämää kartoitetaan luotettavimmin yliopistojen uskontotieteen laitoksella, jolla ei ole mitään tekemistä teologisen opetuksen tai tutkimuksen kanssa. Uskontotiede on kulttuurintutkimusta ja kaikki uskomukset ovat samalla lähtöviivalla, mukaan lukien kristinusko. Laitoksella tutkitaan kaikkea mahdollista inhimillisen toiminnan alueelta, joka liittyy uskomuksiin. Onkin parempi, jos tutkija ja tutkimusryhmä itse ei edusta mitään uskomusjärjestelmää. Mahdollinen vilppi on tarkistettavissa jälkeen päin.
Tutkimuksissa pitää ilmoittaa, miten otanta on tehty ja millainen poiminta on. Esimerkiksi jos joku kysely tehdään vain kirkossa kävijöiden keskuudessa, niin onhan selvä, ettei tulos ole mitenkään yleistettävissä ja tulos on täysin vääristynyt, reliabiliteetti ja validiteetti heikot. Nämähän ovat perusasioita. Lomake pitäisi lähettää satunnaisotannan perusteella koteihin tutkimatta ennakkoon lainkaan mihin uskontokuntaan henkilö kuuluu.
Uskontotiede saattaa hyvinkin olla periaatteessa arvovapaata tutkimusta, mutta käytännöstä en ole erikoisen vakuuttunut. Käsittääkseni Joensuun yliopistossa sama ihminen opettaa uskontotiedettä molemmissa teologissa tiedekunnissa (kuinka yliopistossa voi olla kaksi samaa tiedettä tutkivaa ja opettavaa tiedekuntaa?), mutta onko heillä _kaikki_ kurssit omia. Käytännössä uskontotieteilijöiden tutkimukset eivät ylitä julkaisukynnystä vaan Kirkon tutkimuslaitos kertoo kansalle mihin uskomme. Onko kukaan koskaan tutkinut Kirkon tutkimuslaitoksen luotettavuutta? Kyse ei ole niinkään siitä, mitä kerrotaan vaan miten kerrotaan ja mitä jätetään kertomatta. Esimerkiksi tutkitaan mielellään kuinka ihmisten mielestä papit osaavat käyttäytyä hyvin ristiäisissä, mutta onko tutkittu seurakuntalaisten suhtautumista kahden regimentin oppiin, pitäisikö jäsenistön mielestä naispappeuden vastustajat karkottaa kirkosta… Korkein hallinto-oikeus on päättänyt, että Kokemäen kirkkoherranvirkaa hakenut naispappeuden vastustaja, ei ollut kelvollinen. Nyt olisi loistava tilaisuus tutkia Kokemäellä, kokevatko seurakuntalaiset tuomion oikeudenmukaiseksi. Tällaisia asioita ei tutkita, sillä kukaan ei halua tulokseksi seurakuntalaisten tietämättömyyttä oman kirkon opeista tai erimielisyyksien esille nostamista. Minusta on alkanut yhä enemmän tuntua siltä, että Kirkon tutkimuslaitos on pikemmin tieteellisyyden kaapuun pukeutunut mainostoimisto kuin vakavasti otettava uskontotiedettä tutkiva laitos.
"Lomake pitäisi lähettää satunnaisotannan perusteella koteihin tutkimatta ennakkoon lainkaan mihin uskontokuntaan henkilö kuuluu."
Minun tilastomaitikan opinnot ovat teknillisestä korkeakoulusta, mutta juuri näin ei pidä tehdä. Jotta voitaisiin maksimoida luotettavuus, otanta pitää valita siten, että se kuvaa mahdollisimman hyvin tutkittavaa joukkoa. Tutkimuksessa pitää ottaa huomioon alueellisen ja ikäjakauman lisäksi tässä yhteydessä myös uskonnolliset taustamuuttujat. Saaduista vastauksista pitäisi tutkia paitsi vastausprosentti myös kuinka hyvin erilaisen taustan omaavat ovat osallistuneet. Uskon, että vakaumukselliset ateistit vastaavat harvemmin Kirkon tutkimuslaitoksen kyselyyn kuin kristityt, mutta asian tutkinen perinteisellä kyselyllä on mahdotonta (Et voi kysyä, miksi et vastaa kyselyihin :-)
Omassa opinahjossani olen itsekin aineopintojen verran uskontotiedettä lukenut ja pääaineeni on yht.tdk:ssa, jossa toimin väitöskirjatutkijana. Opinahjossamme ei ole lainkaan teologista tiedekuntaa, ja uskontotieteen opettajat ovat kulttuurin ja kansatieteen tutkijoita ja asiantuntijoita. Ositettua otantaa voi tietysti käyttää, mutta tässä on aina ja ikuisesti tuo ongelma, kertooko tutkimus koko totuutta ja kertooko tulos koko populaation totuudesta kertovia yleistyksiä, uskonnollista käyttäytymistä ja uskomuksia. Ainahan on ihmisiä, jotka eivät vastaa kyselyihin, mutta katoa voidaan ehkäistä monella tavalla. Myös triangulaatiota käyttämällä voidaan saada luotettavampi ja kattavampi ja syvempi tulos, eikä siltikään koko totuutta saada - ikinä. Yhteiskuntatutkimus ei ole luonnontiedettä, eikä ihmisiä voida pakottaa laboratorioon uskonnollista aivotutkimusta varten. Vastaamattomuus kertoo sekin jotain asiasta ja on tulos sinällään.
Täytyy ratkaista varmaan tämä uskottavuusongelma sillä, että meidän uskontojen ulkopuolella olevien tutkijoiden täytyy tehdä jokin suuri verrokkitutkimus tästä aiheesta ja esittää tulokset näkyvästi. Ateistit ovat saavutettavissa muita kanavia pitkin kuin kirkon piiristä etsimällä, aika turhaa on hakea ateisteja jumalanpalveluksista. Esimerkiksi täällä olevilta ateisteilta (varsinkin ateistipalstan aktiiveilta) voisi pyytää osallistumista tutkimukseen, samoin vapaa-ajattelijoiden piiristä ja heidän yhdistyksistään löytyisi niitä, jotka ehkä mielellään osallistuisivat tutkimukseen.
Eikö olisi hyvä idea??? Saataisiin vähän debattia aiheesta, jos tulokset poikkeaisivat toisistaan liikaa. =)) Aletaanko tekemään tutkimusta porukalla? Samalla kiinnostaisi tehdä uskonnollisista ihmeparantumisista jatkotutkimus Miettisen seurantatutkimukselle, jota hän suoritti Niilo Yli-Vainion potilaiden parissa. Nyt kohteena voisi olla vaikka Markku Koiviston tilaisuuksissa käyneet tai tehdä yleisempi kartoitus vaikka kaikkien parantuneiden piirissä mukaan lukien henkiparantajien potilaat, reikihoidon avulla parantuneet, kansanparannuksen avulla parantuneet jne...voisi tulla mielenkiintoisia tuloksia.
Kirkon tutkimuskeskus tilaa jatkuvasti tutkimuksia maamme johtavilta mielipidetutkimus firmoilta. Vastaajamäärät ovat yleensä normaalia suurempia, jopa nelinkertainen kuin yleisimmissä tutkimuksissa.
Tutkimushaastattelijat varmistavat että vastaajat edustavat tilastollisesti keskivertoa suomalaista ympäri koko suomenmaan.
Mikään ammattitaitoinen ulkopuolinen tutkimusfirma ei lähde manipuloimaan tutkimuksia kysymyksenasettelulla koska kyse on heidän omasta luotettavuudesta ja siten bisneksestä.
Toki joskus kyselyn vastaukset tai tulokset harmittaa jotakin tai kaikkia sidosryhmiä.
Keskiajan yliopistossa opetettiin noidista aivan "tieteellisesti". Raamattuun vedoten pidettiin selviönä, että noitia oli olemassa. Raamatussa kerrottiin minkälaisia ominaisuuksia noidissa on ja kas kummaa, niitä löytyi ihmisistä. Kuulusteluissa ihmiset, joilla oli Raamatussa kerrottuja noitien ominaisuuksia, myönsivät olevansa noitia (tai heidän syyllisyys varmistui kun Saatana otti uppiniskaisimmat luokseen kesken tutkimuksen), jonka jälkeen Kirkon tutkimuslaitos luovutti syyllisiksi todetut maalliselle esivallalle, joka tuomitsi noidat Raamatun opetuksen mukaan. Laupias kirkko antoi heille synninpäästön ja toiveen päästä Paratiisiin kunnon kristittyjen joukkoon.
Maailma ei ole mustavalkoinen ja siksi osaan teologian alatieteistä, joihin me agnostikot suhtaudumme hymyillen, on edelleen "tiedettä", joista osa haluaisi vaieta, mutta joka esimerkiksi ortodokseilla on elävää kansanperinnettä (demonologia ja angelologia). Se osa teologiaa, jota oikeasti voisi pitää tieteellisenä, sopisi hyvin folkloristiikkaan. Hyvä esimerkki tällaisesta on hymnologia. Jos olet ihmetellyt miksi ortodoksien kirkkolaulu on niin paljon kauniimpaa kuin luterilaisten, syy on enkeleissä, jotka kävivät opettamassa kirkkolaulua).
Kaikelle tieteelliselle tiedolle on yhteistä se, että jos asiaa voi tutkia monella tavalla, aina pitäisi saada sama tulos. Kirkon tutkimuslaitoksen tulosten mukaan ihmiset ovat yhä uskonnollisempia, suhtautuvat yhtä luottavaisemmin kirkkoon ja samaan aikaa toisen tutkimuksen mukaan ihmiset eroavat kirkosta, koska se ei merkitse heille mitään. Eroaminen on kovaa faktaa, mutta haastatteluissa sanotut mielipiteet sisältävät aina tulkintaa. Kumpaan totuuteen sinä uskot?
Tieteelliselle tiedolle on luonteenomaista se, että se on tarkistettavissa. Jos katsomme Kirkollishallituksen Meidän kirkko julkaisua (jota oli tekemässä mm Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Harri Palmu) http://www.evl.fi/seurakuntarakenne/Kirkko_2015_strategia_joulukuu07.pdf sivun 19 kuvaajaa. Kuvaajan mukaan 15-vuotiaden kirkkoon kuuluminen on 2-3 % yleisempää kuin 14-vuotiaden ollen noin 89,5% . Jos katsotaan kirkon väestömuutoksia vuonna 2006 näemme saman ilmiön http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/6ECA05FD8D7FB760C22572870038009B/$file/Väestönmuutos%20koko%20kirkko%202006.xls Kun katsotaan 1990-2006 väestömuutokset, huomataan että periaatteessa samanlainen tilanne on vallinnut koko ajan. Jos katsotaan Kirkon tilastollista vuosikirja (esimerkiksi 2006 sivu 22) huomataan, että vuonna 1990 lapsista kastettiin 90,5 %. Joku ei täsmää, kun lapsista kastetaan yli 90 % ja alaikäisissä tapahtuu enemmän liittymisiä kuin eroamisia 0-14 -vuotiaina, rippikouluikäisistä 3 % liittyy kirkkoon rippilahjojen takia, on kirkkoon kuuluvien osuus pienempi kuin kastettujen osuus 15-vuotta aikaisemmin. Näin isoa eroa ei voi selittää kristittyjen lasten muita suuremmalla kuolleisuudella eikä maahanmuutolla. Suomeksi sanottuna toinen tiedoista ei pidä paikkaansa.
Edellä kuvatun kaltaisia lapsuuksia sattuu kaikille, mutta olen viime aikoina vakuuttunut siitä, että kyse ei ole yksittäisistä virheistä vaan johdonmukaisesta käyttäytymisestä. Ongelma syntyy huolimattomuuden ohella siitä, että asiat sanotaan tarkoituksellisesti kirkolle mahdollisimman myönteisesti (ja epämääräisesti) ja seuraava tutkija ei osakkaan lukea edellisen tuloksia oikein.
Kirkon tutkimuslaitoksen tutkimukset muistuttavat jehovantodistajien tuloksia: oikeista tiedoista valitaan sopivat osat ja esitetään kirkolle mahdollisimman edullisesti. Heidän tutkimuksia pitää lukea kuin Piru Raamattua, jos yrittää etsiä sieltä totuutta.
Varsinaisesta asiasta olemme samaa mieltä: hyvä että asiaa tutkitaan. Toivottavasti joskus asiaa tutkitaan ilman ennakkoasenteita.
"Joku ei täsmää, kun lapsista kastetaan yli 90 % ja alaikäisissä tapahtuu enemmän liittymisiä kuin eroamisia 0-14 -vuotiaina, rippikouluikäisistä 3 % liittyy kirkkoon rippilahjojen takia, on kirkkoon kuuluvien osuus pienempi kuin kastettujen osuus 15-vuotta aikaisemmin. Näin isoa eroa ei voi selittää kristittyjen lasten muita suuremmalla kuolleisuudella eikä maahanmuutolla. Suomeksi sanottuna toinen tiedoista ei pidä paikkaansa."
Voiskohan selitys olla vanhempien kirkosta eroaminen? Jos pienten lasten vanhemmat eroavat kirkosta, lapset eroavat (ainakin yleensä) heidän mukanaan. Tällöin lapsi voi olla kastettu ja silti kirkkoon kuulumaton. Tämä ei itse asiassa ole mitenkään tavaton tilanne nykyajan rippikoululuokissa.
Alaikäisten kirkosta eroaminen on harvinaista. Esimerkiksi vuonna 2006 alle 15-vuotiaita erosi vain 670 (ja samaan aikaan liittyi yli 3000). Kirkkoonkuuluminen yleistyy 18-ikävuoteen asti, jonka jälkeen aroaminen alkaa.
Hei,
kyllä kai alaiksiä eroaa vanhmpiensa mukana enemmän kuin 670, jos kerran eroajia on yli 30 000!? Olisiko tuo luku jotenkin "yksin" erotetuista?
kuin pienten piirien harrastus!
Luottamus kirkkoon on hyvinkin voinut kasvaa niiden ihmisten keskuudessa, jotka eivät ole kirkosta eronneet. Turha luulla, että kirkosta eroaminen saisi kirkon paniikkiin. Ei uskovien jäsenten kaikkoaminenhan vain tervehdyttää kirkkoa. Kirkkoon jäävät ne, jotka oikeasti uskovat sen sanomaan. Eikös se ole ihan hyvä asia?
" Kirkkoon jäävät ne, jotka oikeasti uskovat sen sanomaan."
Kirkon omien tutkimuksen mukaan heitä on noin 5-6%.
Vielä tuohon kirkon ja valtion ero, niin loistavaa!
aktiivisten ihmisten harrastus, totta. Mutta vaikutukset ovat suuret.
Miksi Heikka & Company sitten vääntävät televisiossa ja lehdistössä itkua, jos ei olisi paniikissa eroamisten takia?
Ihan hyvä jos kirkkoon jäävät vain ne, jotka niihin jumalsatuihin uskovat, ei siinä mitään, mutta tulkoon kirkko toimeen omillaan ja erotettakoon kirkko ja valtio kaikilta osin toisistaan.