Olemme mieheni kanssa eroamassa. Keskusteluja on käyty elareista ja alustava suunnitelmani oli että yritämme sopia ne yhdessä. Olen tulostanut elareiden laskentatavan lomakkeet noin 70 sivua ja ajattelin että pääsemme hyvin itse sopuun siitä miten toimitaan. Mieheni haluaa että emme mene soskaan sitä sopimaan vaan se tehtäisiin yhteisesti sopimalla.
Mieheni tienaa meilkein tuplasti sen mitä minä. Nyt olen ruvennut miettimään, että pitäisikö mennä sosikseen se asia tekemään. Mieheni jo etukäteen murehti sitä että jos sinne menemme imen sen rutiköyhäksi.
Sitten molemmat vanhempani ovat jo kuolleet. Vanhempieni testamentissa oli maininta ettei aviopuolisoilla ole mitään osaa perittyyn omaisuuteen. Perintö ei ollut mikään suuri ja tässä mietin että olisiko järkevää hakea minulle oikeusaputoimistosta asianhoitaja että saan varmasti sen mikä testamentissa minulle kuuluu?
Tilanne näyttää muutenkin taloudellisesti erittäin huolestuttavalta ja tuntuu etten saa mitenkään taloutta kuntoon kun jään yksin lasten kanssa. Vielä on semmoinen pointti että tuleva ex on alkoholisti ja myös kova uhkapeluri.
Joten olisiko järkevää mennä soskaan hoitamaan elariasiat kuntoon ja hakea ammattilaisen apua että saan tasingossa minulle kuuluvat osuudet?
Mieheni tienaa meilkein tuplasti sen mitä minä. Nyt olen ruvennut miettimään, että pitäisikö mennä sosikseen se asia tekemään. Mieheni jo etukäteen murehti sitä että jos sinne menemme imen sen rutiköyhäksi.
Sitten molemmat vanhempani ovat jo kuolleet. Vanhempieni testamentissa oli maininta ettei aviopuolisoilla ole mitään osaa perittyyn omaisuuteen. Perintö ei ollut mikään suuri ja tässä mietin että olisiko järkevää hakea minulle oikeusaputoimistosta asianhoitaja että saan varmasti sen mikä testamentissa minulle kuuluu?
Tilanne näyttää muutenkin taloudellisesti erittäin huolestuttavalta ja tuntuu etten saa mitenkään taloutta kuntoon kun jään yksin lasten kanssa. Vielä on semmoinen pointti että tuleva ex on alkoholisti ja myös kova uhkapeluri.
Joten olisiko järkevää mennä soskaan hoitamaan elariasiat kuntoon ja hakea ammattilaisen apua että saan tasingossa minulle kuuluvat osuudet?
Vastaukset 6
Vanhimmat
>
Erinomainen lähtökohta sinänsä vaikeaan tilanteeseen.
>
Ilmeisesti hänellä on väärä käsitys lastenvalvojasta, joka vahvistaa teidän tekemän sopimuksenne virkansa puolesta. Toki hän voi keskustella siitä kanssanne, mutta jos kyse teidän sopimuksestanne niin "asia on pihvi" hänen osaltaan, lastenvalvojat saavat nähdä riiteleviä pareja riittävästi ... olette harvinainen piristys.
Noh, ei sopimusta ole pakko vahvistaa lastenvalvojalla. Voitte liittää tehdyn sopimuksen avioerohakemuksenne liitteeksi (I- tai II-vaihen), jolloin oikeus vahvistaa sen samalla kun varsinaista eroasiaanne käsittelee.
Viisasta ei ole jätää sopimusta vahvistamatta, ja sama koskee tapaamissopimusta, ja sopimustanne lapsen huoltajuudesta. Kaikki vahvistettavissa samalla kertaa.
>
Jos esitetty sopimus mielestäsi epäoikeudenmukainen (tai se on miehestäsi sitä), niin ei tietenkään sellaista sopimusta pidä mennä tekemään. Neuvotellaan lisää, ja siinä hyvä lastenvalvoja voi olla suureksi avuksi. Ellei sopua vieläkään saada, sitten kärjäoikeuden tuomari voi määrätä elarit (ja tapamiset ja huoltajuuden... mistä kaikista sitten ei olla päästy sopuun).
>
Kyllä olisi viisasta, jotta osituslaskelmassanne ao. perintö huomioidaan oikein.
Erosin itse muutamia vuosia sitten.
Elatusapua en ole euroakaan saanut, koska lapset asuvat toinen isällään toinen itselläni. Lapsille kieltämättä epäoikeudenmukainen asetelma, koska exäni tienaa miltei puolet enemmän kuin itse, toinen saa kaikenlaista extraa toinen ei, mutta siitähän ei exäni välitä, itselleni en ole mitään haluamassa.
Perinnön sain myös minä aikoinaan, mikä meni kaikenlaiseen yhteiseen suurimmaksi osin, asuntolainojen takaisin maksuun jopa mieheni (kahden) autovelan (ei paperilla mitään).
Testamentissa oli myös maininta tästä puolisoiden eväämisestä ulkopuolelle...mutta itsehän kaikenlaista makselin. Erossa, vaikka itse olin lähtevä allekirjoitin vain paperit, kaikki suunnilleen puoliksi.... jotenkin sitä vain halusi päästä asioista eroon ja jatkamaan elämäänsä..... Mutta oli niin tuttua tekstisi, ole viisaampi kuin minä ja pidä paremmin puolesi.
Tilanne on niin että tuleva exäni on sanonut, että tietenkin saan kaiken mikä minulle kuuluu. Nyt kun hänen muutto lähestyy ja näiden asioiden eteenpäin vieminen lähenee niin olen ruvennut pelkäämään ettei asiat välttämättä tule menemään niin. Olen täysin sitä mieltä että huomioin omaksi kuluksini moottoripyöräni ja siihen päälle vielä ajokortin kulut. Muut meidän tavarat ja omaisuus ovat yhteisiä ja jaettavia. Joista sitten huomioidaan minulle se perintöosuuteni.
Murehdin sitä kuinka minulla on varaa elää. Kun vanhemmatkin ovat kuolleet niin ei ole sellaista tukiverkkoa sieltä suunnalta. On vain yksin pakko koittaa pärjätä. Onneksi minulla on monia hyviä ystäviä joihin voin turvata ja heiltä tukea hakea.
Nojoo, omasta kokemuksesta voin sanoa, että välillä on tiukempaa ja välillä helpompaa. Nälkää ei ole tarvinnut kärsiä. Kaipa sitä aika optimistisesti suhtautuu elämään, eikä jää kärvistelemään.
Tuo on hyvä, että on ystäviä, joille voi puhua. Omat vanhempani kuolivat myös lasten ollessa vielä suhteellisen pieniä, eli se tukiverkko ja myös mahdollinen hoitoapu on ollut vain haave.
Luulen, että jos ei ole muuta sovittu, on aviopuolisoilla avio-oikeus myös perintöön. En osaa sanoa vaikuttaako testamentti jotain...
Luulosi on väärä... tai no ... osin...
Jos perintö on tullut ilman testamenttia, jossa määrätty ettei saajan puolisolla ole avio-oikeutta perintöön ... niin asia perinnön osalta selvä, puolisoiden välistä avioehtoa ei tarvita.
Ellei ao. testamenttia ole, eikä avioehtoa, perintö on mukana osituslaskelmassa siinä kuin muukin omaisuus.