Kertokaapa mulle, kuinka ihminen voikin olla niin tyhmä sellaista ihmistä kohtaan, joka on tärkein hänelle? Miksi hän on vainoharhaisen mustasukkainen, lapsellinen, äkkipikainen jne? Olen mies ja menetin tosirakkauden kun olin tuollainen idioottipaska.. Tästä tapahtumasta ei ole vielä vuorokauttakaan.. Mutta mikä se on, mikä tekee miehestä tuollaisen, jos todella rakastaa naista?
Olen todella vihainen itselleni tämän takia, minä pilasin tämän suhteen..
Olen todella vihainen itselleni tämän takia, minä pilasin tämän suhteen..
Vastaukset 7
Vanhimmat
olis kyl kiva tietää..lähdin yhteisestä asunnosta n viikko sitten. Mies käyttäyty mua kohtaan noin..nyt on pahoillaan haluaa jatkaa jnejne..
Itse erosin useampi vuosi sitten kuvauksesi kaltaisesta miehestä. Olimme myös useamman vuoden yhdessä ja se oli pitkälti ainaista draamaa. Minä tein kaikkeni, olin nöyrä ja hyvä. En pettänyt koskaan ja rakastin häntä aidosti. Hän teki käytöksellään minustakin lopulta sairaan, enkä lopulta nähnyt muuta ulospääsyä kuin itsetuhon, sillä halusin, että hän ymmärtäisi mitä minulle tekee. Tiedän, että hän rakasti minua alun alkaenkin, mutta nimenomaan heikkous, ensirakkaus ja mustasukkaisuus alkoivat tekemään hänestä tyrannin. Hän oli myös minun ensirakkauteni,
mutta luonteena heikompi kuin minä. Hän oli pitkään huomaavainen ja mukava, mutta epävarma
ja kuvittelija-tyyppi. Mitä pidemmälle suhteemme
jatkui, sitä enemmän hän vaati. Riitelimme usein olemattomista, eikä hän osannut puhua asioista oikein vaan aina pakeni. Väkivalta tuli kuvioihin,
hän sai voimaa surustani ja kyyneleistä, siitä tunteesta, että olen hänen. Toteutti myös pelkojani. Silti vannoi rakkautta ja tahtoi jopa naimisiin. Molemmilla koettuja menetyksiä lapsuudessa ja huonoja lyhyitä teinisuhteita.
Olimme molemmat nuoria myös aloittaessamme
yhteisen suhteemme. Hänellä oli silti selvästi
lopulta kaksi eri persoonaa, jotka vaihtelivat usein. Muutin "pakoon" häntä ja hän tuli myöhemmin perässä. Minun oli saatava muutos elämääni ja tasapaino, mutta helposti se ei käynyt. Sama henkilö vaivaa minua vieläkin ja kaikki se paha mitä hän minulle teki. Hullua, mutta totta, että aina osittain rakastan häntä vieläkin sisimmässäni ja aina kuin odotin sen aidon, rakastetun palaamista. Tänäpäivänä hän on aivan toinen henkilö kuin se johon minä aikoinaan rakastuin.
Olin valmis panostamaan meihin niin paljon,
mutta hän teki suhteestamme sairaan. Pitkään myös syytin itseäni olemattomista jutuista. Voin sanoa vielä, että se kaikki mitä tapahtui häiritsee suhteitani yhä, sillä pelkään toistoa. Se kaikki vain oli aivan liikaa ja usein itken sitä, sillä olen huono unohtamaan ja antamaan anteeksi. Nyt vuosien jälkeen hän myös pyysi aidontuntuisesti anteeksi, mutta milloinkaan en ansainnut sitä kaikkea julmaa mitä hän sanoi ja teki ne vuodet.
Hän ei vieläkään osaa selittää käytöstään. Tuskin koskaan. Kaikkeni annoin ja enemmänkin, enempää en jaksanut. Olin liian kiltti..ja myönnettäköön, rakkaudesta heikko. Se suhde oli sairas.
Siksi mua juuri hävettääkin.. Mä tein tämän hänelle.. Hän välitti minusta aidosti ja minä hänestä, mutta kuten sanoin, suhde oli aika alussa, osoitin tunteeni tällä, idioottimaisella tapaa, pilasin kaiken.. Se johtui siitä, että minua on petetty tarpeeksi, ja siksi pelkäsin menettäväni hänet, varsinkin sitä pettämistä, VAIKKA kuitenkin sydämmessäni tiesin, ettei hän petä.. Molemmat on tätä eroa surenut.. Ja olemme myös puhuneet siitä, että voimme yrittää uudelleen.. Muutenkin hän on saanut minun elintapani muuttumaan, olin ennen täysi alkoholisti, en ole oikeastaan hänen aikanaan juonut kuin muutaman pullon, ruokailutottumukset ja terveys.. Siksi arvostan häntä vieläkin paljon.. Ja sekin, että olen ollut kotirotta todella pitkän aikaa ennen häntä, hän sai minut innostumaan lenkkeilystä, ja yleensäkin huolehtimaan itsestäni ja elämästäni ylipäätään. Olen hänelle todella kiitollinen.. SIKSI juuri olen tästä itselleni niin vihainen: Hän tekee minusta ihmisen, ja mä sitten ikäänkuin kiitokseksi annan kaiken paskana takaisin.
Hienoa kuitenkin, että myönnät tehneesi väärin ja tiedostat sen kuinka elämäsi muuttui - kuinka hän auttoi siinä. Tärkeintä on, ettet satuta häntä enää. Anna hänelle aikaa. Sinun tulee olla järkevä ja oppinut tehdessäsi seuraavan siirtosi. Minun poikaystäväni ei tainnut koskaan oppia. Vielä tänäpäivänäkin hän elää typerästi. Ero on siinä ettei hän ota enää ketään vakavasti. On ymmärrettävää, että sinulla on epäluottamusta jouduttuasi petetyksi joskus, mutta koita tunnistaa ja tuntea vilpitön ihminen ja antaa mahdollisuus niin itsellesi kuin toiselle.
Luota vaistoihisi. Pyri järkevään toimintaan.
Toivon, ettet ole kuin entiseni - mielipuoli,
enkä sitä oikeastaan täysin usko, sillä pystyt
myöntämään asioita. Pystytkö myös käytännön tasolla olemaan hyvä ja rakastava, kaiken kokemasi jälkeenkin? Kaikesta täytyy voida puhua. Oletko valmis uuteen suhteeseen? Millainen itsetuntosi on?
Sä pelkäät tulla niin paljon hylätyksi että siksi toimit tuolla tavalla. Noi asiat juontaa juurensa jostain menetyskokemuksesta esim. lapsuudsessa. Koita saada asiasi kuntoon niin saat ihmissuhteenkin onnistumaan. Ja jos tuntuu liian pahalta, ei ole huono asia mennä juttelemaan jollekulle. nimim. saman tien läpikäynyt nainen
Pystyn rakastamaan todellisesti, ja häntä rakastin, ja rakastan edelleen. Se teki minusta juuri idiootin häntä kohtaan, ja se, että en olisi halunnut häntä menettää, todellakaan, hän oli mulle kuin aamuaurinko jota katsella ja iloisin mielin mennä maate.... Itsetunnostani en tiedä, se vaihtelee liiankin usein, mistään riippumatta..
Tämä kolahti muhun todella lujaa.. Olemme hyvissä väleissä silti ja hymyäkin on, mutta se minun mustasukkaisuus tulee aina kuvaan, kun huomaan hänen puhuvan muulle pojalle, vaikka en häntä enää omistakaan. Ja vaikka omistaisinkin, niin onko edes syytä olla mustasukkainen, jos hän puhuu arkielämän asioista miehelle? Hävettää tämäkin asia..
Näitä ryhmiä löytyy muualtakin.
http://espoonhiippakunta.evl.fi/haikuja_hiippakunnasta/leppavaarasta_loytyy_miessakki/
http://www.huolenpito.info/valisivustot/ryhmaterapia.html