Olen nainen ja päätin tavata miehen, johon haluan tutustua kunnolla ja vakavasti, eli seurustelukumppani haussa. Menin ulos ja tapasin erittäin varteenotettavan miehen. Minä olin aloitteentekijä ja mies enemmän kuin halukas. Voiko ihminen päättää tällaista asiaa, vai kävikö mulle vain tuuri?
Rakkauden aika
voiko sitä päättää?
20828
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 11 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
mitä tilaa.
Mä tilasin MUKAVAN miehen ja hyvälle vaikuttaa so far.
Siis noinhan sen kuuluukin mennä.
Yksi asia kuitenkin; se henkilö - eikä vaan periaatteellinen hyvyys. Jos se ihminen on hyvä ja haluttava itsenään eikä vain "tilaisuutena" niin sitten kaikki on okei ja juuri niinkuin pitäisikin olla.
Tässä vaiheessa tapaan toivottaa niinsanotusti ONNEA maalailematta turhia piruja seinille :)
Hyvä ettet sortunut kyynisiin palopuheisiin. Näillä palstoilla niitä tuntuu riittävän.
Minä sekä hän olemme iloisesti vakavalla mielellä liikenteessä.
Tunteitaanhan ei voi pakottaa. Mutta monet asiat edesauttavat hommaa. Ensin tietysti tarvitaan oma halu löytää kumppani. Sitten pitäisi lähteä suunnistamaan päämärää kohti. Eli mennä ihmisten ilmoille ja olla liikkeellä avoimin mielin. Kun potentiaalinen ehdokas sattuu kohdalle, pitää toimia.
Aivan kuin sinä teit ja hyvällä menestyksellä. Voihan olla, että homma menee pieleen, mutta milläs muullakaan sitä oppii ihmisen tuntemaan kuin tutustumalla. Jos ei ensimmäinen, niin sitten joku seuraavista.
Mutta jos luovuttaa ja jää kotiin katkeroituneena (niin kuin täällä eräät) niin taatusti ei käy tuuri. Että onnea vaan valitsemallasi tiellä!
Ps. Kohta joku sanoo, että tuosta ei tule mitään, koska naisen ei kuulu tehdä aloitteita ja että miehen pitää saada metsästää tai muuten sen mielenkiinto laantuu heti alkuunsa. Ulkoakaan ei kuulemma löydy kuin pillupalkalla höpöttäviä juoppoja. Jostain syystä etenkin sinkut ovat tätä mieltä. ;-)
Heitin kyynisyyden romukoppaan ja lähdin SELVINPÄIN katselemaan ympärilleni.
Kiitos mukavasta viestistä. Olen erittäin tyytyväinen kyetessäni/halutessani vielä tässä iässä tutustua puhtaalta pöydältä uuteen mieheen.
Olen huomannut näitä saarnaajia täällä liikkuvan. Jostain syystä en ole koskaan pitänyt merkittävänä sitä, että lähestynkö minä vai mies ensin. Ehkä se johtuu siitä, että suurin osa miehistä ei uskalla lähestyä minua, vaan tilanne on hoidettava toisin päin. Olen kuulemma varatun näköinen. Ehkä hieman pelottava myös :)
Eihän kaikki tietenkään kiinnosta puolin eikä toisin. Aloitteen tekijä ottaa aina riskin, ettei sitä toista osapuolta kiinnostakaan. Jostain syystä pakit halutaan kääntää omassa päässä omahyväisesti, että "olisi sitä varmaan muuten kiinnostanut, mutta aloite pelotti pois".
Minä luulen, ettei tällaista ihmistä olisi kiinnostanut itseäänkään tehdä aloitetta, joten tokkopa se siitä on kiinni.
koskaan saanut varsinaisesti pakkeja, joten en osaa sanoa, minkä selityksen keksisin omalta kohdaltani. Yksinkertaisesti varmaan sen, että sitä ei nyt vaan satu kiinnostamaan. Harvinaisen yksinkertaista? Taitaa olla meille naisille pikkasen helpompia nämä kuviot sitten.
onks se tuuria jos joos päättää hakea kaupasta ruokaa ja menee kauppaan hakemaan ruokaa. EI oikeestaan. Se on tuuria jos miettii että mulla on nälkä ja ovelle ilmestyy joku pizzan kaa.
Ku asioille alkaa tehdä jotain niin on oikeasti suurempi todennäköisyys onnistua.
Näitä palstoja ja sinkkuihmisiä kuunnellessa tulee kyllä tiukasti mieleen, että tuuria oli tilauksen kanssa :)
Moni varmaan jumittuu johonkin särkyneiden sydänten klubiin ja silloin ei jaksa yrittää mitään.
otetaan ja liitytään vannoutuneeseen poikamies porukkaan. Täällä on se vähän ongelmana.
Ai täällä on vannoutuneita poikamiehiä? Kuulutko sinä siihen porukkaan? ;)
aina sillon tällön. Aktiivisesti en edistä poikamies kulttuuria mut kumminki aina tervetullu siihen porukkaan :D
Vanhoista tavoista on vaikea päästä eroon :)
Onhan se ainakin ajatuksena hieno.
Tuli taas kerran todettua.
Mistä löysit voimaa tehdä tuollainen päätös?
Entä minkä ikäinen olet ja kuinka kauan ollut yksin?
Jostain tuollaisesta voimasta itsekin haaveilee, mutta mitään ei saa itsestään irti, varsinkin kun tuntuu että on ikäloppu ja jo niin tottunut tähän yksinoloon.
tuollaisen päätöksen tekoon sitten jotenkin voimaa? En ymmärtänyt kysymystä, mutta vastaan silti jotain :)
Olen 36 (ikäloppu taatusti monen mielestä) ja ollut omasta päätöksestä ilman parisuhdetta 4 vuotta. Pitkä aika eikös vaan? Mielenkiinto on ollut enemmän muissa asioissa ja on tuntunut hyvälle näin.
Yks kaks tuli vain sellainen olo, että hiivatti mitä mä mietin ja menoksi.
Sitä minäkin mietin, että yksinoloon on tottunut ja voi olla vähän hämärä olo katsoa miestä omassa kodissa, mutta tätä miestä katselen mielelläni.
tarvitsevan, kun sisäistä inspiraatiota ei vaan tunnu löytyvän. Mies olen ja kauemmin ollut yksin. Ihan siis omasta halusta. Tai pitäskö sanoa haluamattomuudesta edes yrittää mitään suhteentapaistakaan.
Kiitos kuitenkin vastauksestasi.
päättää. Sitä saa mitä tilaa.