On hienoa huomata että on kaivanut itselleen kuopan josta ei enää pääse ylös.
Erosin kuukausi sitten tyttöystävästäni. Suhde kesti reilu 5v. Ja pienen kohtalon oikun kautta minulla on nyt jo uusi nainen, jonka kanssa seurusteltu noin 2 viikkoa. Tämä uusi nainen on ainakin ensivaikutelman mukaan täydellinen ja olen varma että jos panostan suhteeseen niin siitä tulee hyvä. Kumppanini on samaa mieltä minusta.
Mutta nyt olen alkanut ajatella entistä tyttöystävääni (ei 5 vuotta pyyhkiydy hetkessä)ja sitä kuinka tämä kaikki vaikuttaa häneen. Olen hänen kanssaan keskustellut ja hän sanoo tahtovansa minut takaisin kaikesta huolimatta. Meillä on edelleen paljon yhteistä. Asumme samalla paikkakunnalla ja molemmilla samanlaiset intressit ja molemmilla olisi ainakin vielä tunteita toisiaan kohtaan.
Huomaan kuitenkin kuinka roikotan EXää enkä pysty antamaan vielä minkäänlaista vastausta yhteenpaluusta ja se sattuu häneen. Ja tottakai minuunkin sattuu kun kuulen hänen riehuvan kännissä kavereidensa kanssa ja iskevän miehiä. Ja monta kertaa hän uhkaa että ei enää ikinä palata yhteen mutta soittaa sitten ja pyytää jättämään tämän uuden naisen.
Ulkopuolisesta toimintani vaikuttaa luultavasti todella paskamaiselta ja epäkypsältä ja niin se varmasti onkin, mutta kaikki jotka ovat olleet samassa tilanteessa tietävät kyllä ettei ole helppoa yrittää tehdä järkiperäisiä ratkaisuja kun todella voimakkaat tunteet myllertävät sisuksissa.
Mistä löytäisin voimaa sanoa toiselle EI ja toiselle KYLLÄ kun molemmat ovat täydellisiä.
Jos sanon KYLLÄ exälle niin tiedän että suhteemme kestäisi loppuelämän ja minua varjostaisi kysymys siitä minkälaista olisi voinut olla tämän uuden kanssa.
Jos sanon KYLLÄ uudelle niin panostan suhteeseen (kaukosuhde ellei tyttö muuta luokseni)joka saattaa kestää loppuelämän ja tutustun aivan uusiin ihmisiin, mutta minua varjostaa kysymys siitä että olisiko pitänyt valita toisin.
Kunpa kaikki olisi niinkuin ennen...mutta kai tämäkin oli pakko kokea ja nyt yrittää kasvaa ihmisenä
Erosin kuukausi sitten tyttöystävästäni. Suhde kesti reilu 5v. Ja pienen kohtalon oikun kautta minulla on nyt jo uusi nainen, jonka kanssa seurusteltu noin 2 viikkoa. Tämä uusi nainen on ainakin ensivaikutelman mukaan täydellinen ja olen varma että jos panostan suhteeseen niin siitä tulee hyvä. Kumppanini on samaa mieltä minusta.
Mutta nyt olen alkanut ajatella entistä tyttöystävääni (ei 5 vuotta pyyhkiydy hetkessä)ja sitä kuinka tämä kaikki vaikuttaa häneen. Olen hänen kanssaan keskustellut ja hän sanoo tahtovansa minut takaisin kaikesta huolimatta. Meillä on edelleen paljon yhteistä. Asumme samalla paikkakunnalla ja molemmilla samanlaiset intressit ja molemmilla olisi ainakin vielä tunteita toisiaan kohtaan.
Huomaan kuitenkin kuinka roikotan EXää enkä pysty antamaan vielä minkäänlaista vastausta yhteenpaluusta ja se sattuu häneen. Ja tottakai minuunkin sattuu kun kuulen hänen riehuvan kännissä kavereidensa kanssa ja iskevän miehiä. Ja monta kertaa hän uhkaa että ei enää ikinä palata yhteen mutta soittaa sitten ja pyytää jättämään tämän uuden naisen.
Ulkopuolisesta toimintani vaikuttaa luultavasti todella paskamaiselta ja epäkypsältä ja niin se varmasti onkin, mutta kaikki jotka ovat olleet samassa tilanteessa tietävät kyllä ettei ole helppoa yrittää tehdä järkiperäisiä ratkaisuja kun todella voimakkaat tunteet myllertävät sisuksissa.
Mistä löytäisin voimaa sanoa toiselle EI ja toiselle KYLLÄ kun molemmat ovat täydellisiä.
Jos sanon KYLLÄ exälle niin tiedän että suhteemme kestäisi loppuelämän ja minua varjostaisi kysymys siitä minkälaista olisi voinut olla tämän uuden kanssa.
Jos sanon KYLLÄ uudelle niin panostan suhteeseen (kaukosuhde ellei tyttö muuta luokseni)joka saattaa kestää loppuelämän ja tutustun aivan uusiin ihmisiin, mutta minua varjostaa kysymys siitä että olisiko pitänyt valita toisin.
Kunpa kaikki olisi niinkuin ennen...mutta kai tämäkin oli pakko kokea ja nyt yrittää kasvaa ihmisenä
Vastaukset 9
Vanhimmat
Noh itse oon ollu melkein vastaavanlaisessa tilanteessa, ainoo vaan että EXä ei noin hanakasti halunnut että palattaisiin yhteen, enkä kai minäkään. Seurusteltiin siis viisi vuotta ja melkein heti eron jälkeen aloin seurustelemaan uuden kanssa. Se on siis se pahin virhe tavallaan minkä tuossa tilanteessa voi tehä, kun edellistä suhdetta noinkin pitkään takana. Ellei sitten suhde ole kuollut jo paljon aikasemmin, mutta sitä teillä ei näytä olevan tapahtuneen.
Itse päädyin kunnolla mietittyäni ja kavereideni kehotuksesta siihen, että erosin uudesta, ja hän kyllä ymmärsi syyn etten ollut vielä päässyt yli exästä. Uusia tyttöjä kyllä tulee ja eihän sun siihenkään tarvii välejä kokonaan katkaista, siis jos hän pystyy jatkamaan kaverina.
Eli sitten kun uusi tyttö ei ole enää sotkemassa ajatuksiasi, niin mieti haluatko jäädä sinkuksi vai lämpenetkö vielä vanhalle. Mieti myös eronne syitä ja sitä saatatteko samojen syiden takia erota ehkä pian uudestaan. Hankala paikka, mutta heittäidy nyt ensin sinkuksi ja katso sen jälkeen mihin elämä vie. Noin pitkän jutun jälkeen jopa terveellistä olla yksikseenkin jonkin aikaa.
Luettuani kirjoituksesi, minulla on vain yksi ehdotus sinulle: RYHDY SINKUKSI. Noin pitkän suhteen (5v.) jälkeen on ihan järkevää ja jopa tarpeellista sinulle katsella maailmaa yksin. Tällöin sinulla on myös mahdollisuus tarkasti miettiä haluatko palata yhteen exäsi kanssa. Vaikka et varmasti pahaa mieltä kummallekaan tytölle halua tehdä, niin tuossa tilanteessa eläminen ei ole kummallekaan mukavaa...sain myös sen käsityksen, että et ole tälle uudelle seurustelukumppanillesi ajatuksia kertonut? Se on väärin!
Siis kuten edellinenkin kehoitti, ole yksin vähän aikaa, ja mieti mitä haluat tulevaisuudelta!
Tsemppiä Sinulle!
Hei viestin aloittajalle vastanneet ihanat ihmiset. En ole aivan samassa tilanteessa kuin keskustelun aloittaja, mutta olen harkitsemassa eroa 5 v. suhteesta, ja kommenttinne sinkuksi ryhtymisestä ja asioiden miettimisestä yksin tulivat tarpeeseen kuin vesipisara janoiselle. Ne vahvistivat hautumassa olevaa päätöstäni edelleen. Halusin vain kertoa, että olette aivan oikeassa, ja aion ottaa neuvoistanne vaarin. Kiitos!!
samanlainen tilanne. ajatteli että unohdan kummankin tai sitten heitän noppaa.
Itse olen juuri ollut melkein vastaavassa tilanteessa, paitsi että itse halusin aloittaa suhteen uudestaan. Ainoa mitä voin sanoa on että älä hätäile tai pidä liikaa kiirettä uuden suhteen aloittamisessa tai vanhan jatkamisessa. Parasta varmaan olisi keskustella (ja paljon) exäsi kanssa syistä joihin suhteenne loppui ja miettiä mitä pitäisi tehdä jotta mahdollinen yhteenpaluu onnistuisi, jos niin molemmat lopulta haluatte.
5v suhteen jälkeen exälläsi on mielestäni kuitenkin oikeus saada selkeä vastaus siihen palaatteko yhteen, joten älä kuitenkaan pitkitä tilannetta liian pitkään, koska se ei ole kenellekään kivaa vaan johtaa helposti turhaan riitelyyn ja ylimääräiseen potaskaan. Näin itselleni kävi ja nyt emme ole enää missään tekemisissä.
Molemmille ensin EI, ja nyt puhuu kokemus. Itse erosin viime syksynä yli neljä vuotta kestäneestä suhteesta. Olin yksin neljä kuukautta, sen jälkeen aloitin uuden suhteen. Ja pieleenhän se meni puolen vuoden yrityksestä huolimatta, toin liikaa tavaraa ja muistoja edellisestä suhteesta. Pitkästä suhteesta toiseen hyppääminen ei yleensä onnistu muutamankaan kuukauden päästä erosta. Siitä viisastuin sen verran että vaikka välimme exän kanssa ovat taas lämmenneet (hän jätti minut, minä olisin halunnut jatkaa), ei mulla ole mitään kiirettä aloittaa uudelleen. Niinkuin ei ole hänelläkään. Olemme ystäviä niin pitkälle kun pystymme, ja olemme molemmat yksin. Jos suhde lähtee vielä syksyn/talven päälle kehittymään uudelleen niin ok, jos ei, ei se vetäise (enää) mattoa kummankaan jalkojen alta. Ja tämä yksinolo ja oman elämän järjestäminen on tarpeellista molemmille.
Vanha totuus on että on osattava olla yksin ennen kuin voi olla kunnolla toisen kanssa, ilman menneisyyden painolastia.
Kiitos viestistäsi.
Kunpa kaikki osaisivat ajatella yhtä valoisasti ja selvästi.
Kiitän asiantuntevista viesteistänne. Jo pelkästään niiden lukeminen on hieman selkeyttänyt ajatuksiani.
Olen kertonut nykyiselleni kaiken olennaisen entisestä suhteestani ja juttelimme tunteistamme. Kerroin hänelle omista tuntemuksistani ja siitä että tunteeni ovat vielä sekaisin ja on vaikea aloittaa uutta suhdetta vaikka se kaikinpuolin vaikuttaakin hyvältä. Hän ymmärtää sen ja haluaa olla tukena.
EXälleni soitin ja tapaamme tänään ja aion keskustella hänen kanssaan tunteistani ja siitä kuinka tämä kaikki on vaikuttanut häneen. Voimmeko pysyä ystävinä? hyvin harvat ovat pystyneet mutta kannattaa ehkä yrittää.
Jos olemme niinsanotusti luodut toisillemme niin uskon että palaamme jossain vaiheessa yhteen. Luulen että tekee meille molemmille hyvää elää hieman nuoruuttamme ja tutkiskella omia tunteita.
Eroomme liittyy paljon muutakin kuten yhteiset ystävät jotka tietenkin hylkäsivät minut ja lohduttavat jätettyä ja se että asumme samalla paikkakunnalla melko lähekkäin. Jopa oma äitinikään ei enää pidä minusta, mutta toivon että aika parantaa haavat ja olen taas yhtä kokemusta viisaampi...
No eiköhän se oma äippä ainakin siitä lepy kunhan menee vähän aikaa.. =)
Sait jo niin hyviä neuvoja, että mitäpä niihin lisäämään.
Niillä neuvoilla pääsee jo suht pitkälle eli ei kun jaksamista. Kyllä kaikki selkenee kunhan aikaa kuluu.
Ja tämä nimimerkillä 'Saman mankelin läpikäynyt'