Puhun siis nyt omista liikakiloista, joita on ollut muutama kymmenen kiloa, mutta koska olen todella pitkä mies, niin ei kukaan muu, kuin oma eukkoni, ole pitänyt minua varsinaisesti lihavana. Rotevana paremminkin.
No, jokatapauksessa vaikka aiemmin pidin suhdettamme hyvinkin onnellisena ja rakastin vaimoani syvästi, niin vaimoani nuo muutamat makkarat vyötärölläni ovat häirinneet niin paljon, että mittani tuli täyteen reilu vuosi sitten. Seksi on suhteestamme kuollut jo vuosia sitten ja kaikenlainen koskettelukaan ei häntä ole kiinnostanut. Miesseuraa hän on selvästi hakenut kotimme ulkopuolelta, siitä on kiistatonta näyttöä.
Olen niellyt paljon asioita vuosien saatossa ja katsonut sormien läpi, mutta sen verran se eukon jatkuva piikittely hatutti, että otin itseäni tosiaan niskasta ja aloitin määrätietoisen laihdutuksen. Kiloja on nyt häipynyt liki 25 ja olen todella skarpissa kunnossa, mutta humoristista jutussa on, että sitä mukaa kuin minulla kilot ovat karisseet, niin tuntuu, että ne ovat tulleet eukolle ihan suoraan eli hän on alkanut nopeasti lihoa nyt vaihdevuosien saavuttua.
Vaikka olen todella tyytyväinen, että juuri tuo eukon käytös sai aikaan minussa tuon oman roppani ja samalla koko elämäni skarpaamisen, niin silti noilta viime vuosilta jäi niin paljon hampaankoloon haukkumisen ja muun nöyryyttämisen tiimoilta, että olen aidosti vahingoniloinen hänen lihomisestaan. Siinä kalikka kalahti hänellä omaan nilkkaan .
Ei minulla ennenkään ole ollut firman juhlissa pulaa naisseurasta, mutta rehellisesti sanottuna vaimoni maahan polkema itsetuntoni sai kyllä hyvää suitsutusta viime pikkujoulujuhlissa, kun tyrkyllä olisi ollut sen verran monta naiskollegaa.
Olen muuttanut nyt omilleni ja pistänyt eron vireille, joka tuli vaimolle aika yllätyksenä ja aloitan elämäni puhtaalta pöydältä. Ajattelin aiemmin, että kuljemme vaimoni kanssa käsikädessä vanhuutta kohti, minua ei hänen nykyinen pömppövatsansa olisi häirinnyt, mutta hänen oma menneitten vuosien nöyryyttävä suhtauminen minuun ja seikkailunsa maailmalla tappoivat kyllä kaiken rakkauden välillämme, eikä paluuta ole.
Olen nyt melkoisen onnellinen mies.
No, jokatapauksessa vaikka aiemmin pidin suhdettamme hyvinkin onnellisena ja rakastin vaimoani syvästi, niin vaimoani nuo muutamat makkarat vyötärölläni ovat häirinneet niin paljon, että mittani tuli täyteen reilu vuosi sitten. Seksi on suhteestamme kuollut jo vuosia sitten ja kaikenlainen koskettelukaan ei häntä ole kiinnostanut. Miesseuraa hän on selvästi hakenut kotimme ulkopuolelta, siitä on kiistatonta näyttöä.
Olen niellyt paljon asioita vuosien saatossa ja katsonut sormien läpi, mutta sen verran se eukon jatkuva piikittely hatutti, että otin itseäni tosiaan niskasta ja aloitin määrätietoisen laihdutuksen. Kiloja on nyt häipynyt liki 25 ja olen todella skarpissa kunnossa, mutta humoristista jutussa on, että sitä mukaa kuin minulla kilot ovat karisseet, niin tuntuu, että ne ovat tulleet eukolle ihan suoraan eli hän on alkanut nopeasti lihoa nyt vaihdevuosien saavuttua.
Vaikka olen todella tyytyväinen, että juuri tuo eukon käytös sai aikaan minussa tuon oman roppani ja samalla koko elämäni skarpaamisen, niin silti noilta viime vuosilta jäi niin paljon hampaankoloon haukkumisen ja muun nöyryyttämisen tiimoilta, että olen aidosti vahingoniloinen hänen lihomisestaan. Siinä kalikka kalahti hänellä omaan nilkkaan .
Ei minulla ennenkään ole ollut firman juhlissa pulaa naisseurasta, mutta rehellisesti sanottuna vaimoni maahan polkema itsetuntoni sai kyllä hyvää suitsutusta viime pikkujoulujuhlissa, kun tyrkyllä olisi ollut sen verran monta naiskollegaa.
Olen muuttanut nyt omilleni ja pistänyt eron vireille, joka tuli vaimolle aika yllätyksenä ja aloitan elämäni puhtaalta pöydältä. Ajattelin aiemmin, että kuljemme vaimoni kanssa käsikädessä vanhuutta kohti, minua ei hänen nykyinen pömppövatsansa olisi häirinnyt, mutta hänen oma menneitten vuosien nöyryyttävä suhtauminen minuun ja seikkailunsa maailmalla tappoivat kyllä kaiken rakkauden välillämme, eikä paluuta ole.
Olen nyt melkoisen onnellinen mies.
Vastaukset 5
Vanhimmat
paitsi että mieheni piikitteli minua. Nyt ovat kilot karisseet ja elämä hymyilee:)
sinulle :)
Saat olla ja olekin vahingoniloinen eukkosi puolesta :D Uskomatonta :D
Hyvää jatkoa :)
----------vaan kuollut RAKKAUS !
MUISTA AINA : rakkaus katsoo kaukoputkella
kateus mikroskoopilla !
käydä. Mun äijä on aina ollut roteva, jo silloin kun alettiin seurustelemaan, eikä se mua ainakaan haitannut. Mutta nyt kun äijä syö, syö ja vielä kerran syö (suklaata, sipsejä ym..) sille on tullut todella paljon ylipainoa ja kaikki tuossa vatsassa, niin se jo haittaa, tai ärsyttää, miten sen nyt sanoisi. Iltaisin kun nukutan lasta niin äijä jo ahtaa kitaansa mielettömät määrät "hyvää", jopa (3 suklaalevyä illassa) niin ärsyttää katsellakkin, siinä halut kaikkoaa todella nopeasti. Maha on myös tiellä seksiä harrastaessa. monesti vaikka muuten menee hyvin niin pelkästään jo seksitön parisuhde on se ns. viimeinen pisara.
Meillä ainakin seksin jälkeen, se on morjens ja äijä alkaa ahtamaan taas makeaa kitaansa. Joskus nainen haluaa hellyyttä ja ihan vaan "ollaan vaan" tyyliä. Kysyitkö koskaan vaimoltasi, että mistä kiikastaa? Kirjoitit, että vaimoasi, ei koskettelukaan kiinnostanut. Mistä moinen mahtoi johtua? Meillä se on aina niin, että jos äijä "koskettelee" (kourii, nipistelee) niin se tietää aina seksiä, mua ei ainakaan kiinnosta. Joskus voisi kosketella ihan muutenkin vaan. Onko teillä muuten lapsia?
Olen ollut nykyisen tyttökaverin kanssa jo 6 vuotta ja ollaan onnellisesti kihloissa. Hän (kuten minäkin) on aina ollut hieman pyöreä, mutta se ei haitannut.
Nyt kuitenkin syöminen on mennyt hänen osaltaan ihan mahdottomuuksiin. Jos käydään esim. ulkona syömässä, hän ottaa aina isoimman annoksen (syö myös kotona paljon enemmän kuin minä) ja kun kotiin päästään niin puolessa tunnissa on jo jäätelöä/kakkua/sipsejä/suklaata sun muuta edessä ja katsoo loppuillan telkkaria.
Itsekään en kovin ahkera ole liikkumaan, mutta yritän pitää painoani edes jollain tavalla kurissa (teen kävely/hölkkälenkkiä ja harrastan muutekin liikuntaa). Yritän innostaa myös naistani ulkoilemaan, mutta useimmiten vastaus on että "työ on niin rankkaa" että ei kuulemma jaksa enään illalla muutaman kilometrin kävelyä tehdä.
Olen varovasti yrittänyt vihjata, että eikö vähempikin herkuttelu riittäisi, mutta ei ole ollut vaikutusta. Miten asiasta sitten pitäisi vihjata niin, että hänelle ei tule paha mieli?
Rakastan häntä yli kaiken (enkä halua jättää häntä) ja huolestumiseni tähän hänen mässäilystänsä ovat terveydelliset syyt.
Jos jollain on ollut sama tilanne, niin kertokaa mitä tehdä.