Hei! Olen paininut jo suht pitkään erään ongelman kanssa. Olen seurustellut kolme vuotta poikaystäväni kanssa ja hän on tällä hetkellä armeijassa, ollut heinäkuusta saakka. Sanon nyt poikaystävääni vaikkapa "Antiksi". Antti ja minä asumme yhdessä. Rakastan häntä valtavasti ja ikävöin joka päivä, tunnen itseni todella yksinäiseksi päivittäin. Mutta nyt asiaan.. Olen tuntenut erään toisen pojan/miehen, kutsun häntä nyt vaikka Villeksi, kauemmin kuin Antin, tosin ainoastaan internetin välityksellä, vaikkakin asumme samalla paikkakunnalla. Olemme Ville kanssa siis pitäneet tiiviisti yhteyttä monen vuoden ajan messengerillä, nykyään kylläkin harvemmin. Meillä on kemiat alusta asti osuneet kohdilleen, pystymme keskustelemaan tunteja ja tunteja, aikoinaan tämä oli siis päivittäistä. Olemme myös monesti puhuneet puhelimessa ja tekstailleet, kerran jopa törmänneet samassa baarissa, mutta kohtaaminen oli todella pikainen. Muutenkin Ville tuntuu jollain hassulla tapaa hirmuisen samanlaiselta kuin minä ja haluaisin todella tutustua häneen paremmin ihan "livenä". Ville on kuitenkin siitä asti kun aloin seurustella Antin kanssa ottanut etäisyyttä minuun ja se harmittaa. Luulisin, että jos Ville antaisi minulle mahdollisuuden, voisi meistä tulla hyviä ystäviä. Kuitenkin minuakin pelottaa, että mitä jos ihastunkin Villeen, ja luulen, että Villekin pelkää sitä. En tiedä. Ainakaan hän ei suostu minua tapaamaan, enkä oikeastaan ymmärrä miksi. Meillä synkkaa hyvin, voimme puhua keskenämme aivan mistä tahansa ja meillä on samanlainen huumorintaju. Joskus aikoinaan hän sanoi minua kauniiksikin ja juuri viime viikolla lohdutti huolissani. Hän kuitenkin ihmettelee suuresti sitä, miksi haluan hänet tavata, eikä suostu sanomaan miksi ei halua minua tavata. Onko kellään kokemuksia samantapaisesta tilanteesta? Mitä minun täytyisi tehdä, että hän tapaisi minut? Olen niin yksinäinen, että yksi "uusi" ystävä ei tekisi yhtään pahaa. Olen aidosti kiinnostunut hänestä ihmisenä, ystävänä. Pitäisikö minun vain unohtaa koko asia ja antaa olla..?
Apua..?
Complicated
7351
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Äh.. tosta ei varmaan kukaan ota mitään selvää ku en osaa itekään selittää asiaa kunnolla. On vaan vahvasti semmonen tunne, et menetän jotain suurta jos en saa tutustua tähän ihmiseen ja se tuntuu pahalta. En tiedä miksi, mutta jotenkin tämä asia on koko ajan mielessä ja vaivaa. Vielä lisäisin muuten, että olen itse 21 samoin poikaystäväni, "Ville" on 20.. Kommentoikaa joku nyt jotain..?
mitään tapaamisia ehdottele tuollaisessa tilanteessa! Etsi ystäväsi naispuolisista henkilöistä. Kokemuksesta tiedän, etteivät miehet edes kykene "pelkkään ystävyyteen" naisten kanssa.
Olet vielä nuori ja naivi, kuten minäkin sinun iässäsi. Minäkin kuvittelin aikoinaan, että pelkkä ystävyys olisi mahdollista. Miespuoliset "ystäväni" kuitenkin (joka ainoa heistä), lähestyivät minua seksuaalisesti jossain vaiheessa. Siihen se ystävyys sitten aina loppuikin.
Tämä mese-ystäväsi tietää em. tosiasian, eikä halua tulla sinun ja poikaystäväsi väliin. Hän todennäköisesti olettaa sinun nimenomaan "sitä" häneltä olevan vaillakin. Miehet nimittäin arvioivat meitä oman itsensä mukaan, ja pitävät itsestäänselvänä, että meidän halumme ovat samanlaisia kuin heidänkin. Aloituksesi lukeneet miespuoliset palstalaiset, mitä ilmeisimmin, horottelevat sinua jo mielessään, vaikka eivät tänne ole kommenttejaan kirjoittaneet.
-kommentti lähti sinulta ja palaa sinulle saamatta vastakaikua.
Aloittaja on yksinäinen, sehän toi pointti on. Ei hän ymmärrä vielä mitä sanoit naisista ja miehistä kavereina. Erityisesti yksinäinen seurusteleva nainen joka hakee aktiivisesti miehestä seuraa, on miehelle vähän ahdistava ajatus.
Mutta ei: seksiä miehet emme oleta naisen haluavan. Tiedämme, että itse sitä alamme ajatella ennemmin tai myöhemmin, jos ko. naisen tai kaltaisensa kanssa treffailisi.
Niin aloittaja: kuten siskosi sanoi, etsi naiskamuja, jos kavereita tarvitset.
Voih.. Ehkä täytyy sitten vaan unohtaa koko tyyppi, taikka tyytyä ihan vaan nettituttavuuteen. Harmittaa vaan, kun ei minulla ole kaveripoikia, tuntuu, että kovin monella niitä on ja ystävyys toimii ihan hienosti.
että jollakin muulla on "kaveripoikia" sinä tuota tapaamista hingut?!!
Pidä ihmeessä hänet vain nettituttavana, äläkä yritäkään laittaa häntä ja poikaystävääsi ikävään tilanteeseen.
ps. Tyttökamujesi ja heidän kveripoikien kaveruus ei toimi niin "hienosti" kuin oletat. Ne kaverit ovat heti valmiita sänkypuuhiin jos tilaisuuden saavat. Eikä se tarkoita, että he tyttöystävikseen näitä tyttöjä huolisivat.
sä aloittaa seurustelun, vai vaan olla kaveri?
Mun mielestä sun kirjoituksesta paistaa läpi, se että sä olet pikkuisen ihastuntut tuohon Villeen.
Mä en ainakaan inttiaikana olisi sulattanut sitä, että jos silloinen tyttöystävä olisi hommannut itelleen uuden "jätkäkaverin".
Siis ihan vaan kaverina tahtoisin tutustua. Olen oikeasti tänä aikana kun poikaystävä on intissä ollut oppinut arvostamaan häntä tosi paljon. Ennen jaksoin valittaa kaikista pienistä asioista ja siitä, ettei hän ota minua tarpeeksi huomioon, vaikka huomasinkin hänen lähdettyään, että tilanne oli juuri päinvastoin. Voikohan olla mahdollista, että olisin ihastunut "Villeen"? En ole kyllä rehellisesti sanottuna tullut tuota itse ajatelleeksi..