Kuten niin monet muutkin tällä palstalla tuntuvat olevan, myös minä olen kauhistuttavan ujo kertomaan unelmieni miehelle, että hän kiinnostaisi minua kovasti.
Olemme tuttuja vuosien takaa, mutta harmikseni tapaamme enää sattumalta ja todella harvoin. Ihastuin häneen jo silloin kun tutustuimme, mutta tilanne oli tuolloin vielä sellainen, ettei jatkoa voinut ajatellakaan. Ja nyt, viimeisimmän törmäämisemme jälkeen en saa häntä enää mielestäni ja tilannekin olisi muuttunut suotuisampaan suuntaan... Eli nyt olisi sitten iskemisen vuoro!
Jonkin aikaa olen nyt hautonut mielessäni - kaikkien muiden iskutaktiikkaideoiden jälkeen - ajatusta, että kirjoittaisin miehelle kunnon vanhanajan rakkauskirjeen. Toisaalta tämä(kin) idea tuntuu jotenkin typerältä, mutta kuitenkin ainoalta mahdolliselta tavalta, jolla uskaltaisin tunteistani kertoa.
Elikkäs nyt miehet mielipiteitä peliin! Miten postiluukustasi kolahtava kirje vaikuttaisi sinuun? Mitä ajattelisit sen lähettäjästä, jos lähettäjä olisi tuttu? Tulisiko sinulla vastattua ja kuinka? Esim. soittaisitko takaisin? Lähinnä minua siis kiinnostaa se, teenkö itsestäni täyden pellen vai osaavatko miehet arvostaa tällaista. Varsinkin näin tekstiviestien ja mailien aikakaudella ja vieläpä ystävänpäivän alla... Onko idea typerämpi, kuin se, että vain keräisin rohkeuteni ja menisin sanomaan päin naamaa? Vai tekisikö kirje peräti suuremman vaikutuksen?
Toivottavasti edes joku teistä jaksaisi valaista miesten ajatusmaailmaa tämän suhteen. Ja mieluiten vielä vähän pitemmästi kuin yhdellä lauseella. Kiitos!
Olemme tuttuja vuosien takaa, mutta harmikseni tapaamme enää sattumalta ja todella harvoin. Ihastuin häneen jo silloin kun tutustuimme, mutta tilanne oli tuolloin vielä sellainen, ettei jatkoa voinut ajatellakaan. Ja nyt, viimeisimmän törmäämisemme jälkeen en saa häntä enää mielestäni ja tilannekin olisi muuttunut suotuisampaan suuntaan... Eli nyt olisi sitten iskemisen vuoro!
Jonkin aikaa olen nyt hautonut mielessäni - kaikkien muiden iskutaktiikkaideoiden jälkeen - ajatusta, että kirjoittaisin miehelle kunnon vanhanajan rakkauskirjeen. Toisaalta tämä(kin) idea tuntuu jotenkin typerältä, mutta kuitenkin ainoalta mahdolliselta tavalta, jolla uskaltaisin tunteistani kertoa.
Elikkäs nyt miehet mielipiteitä peliin! Miten postiluukustasi kolahtava kirje vaikuttaisi sinuun? Mitä ajattelisit sen lähettäjästä, jos lähettäjä olisi tuttu? Tulisiko sinulla vastattua ja kuinka? Esim. soittaisitko takaisin? Lähinnä minua siis kiinnostaa se, teenkö itsestäni täyden pellen vai osaavatko miehet arvostaa tällaista. Varsinkin näin tekstiviestien ja mailien aikakaudella ja vieläpä ystävänpäivän alla... Onko idea typerämpi, kuin se, että vain keräisin rohkeuteni ja menisin sanomaan päin naamaa? Vai tekisikö kirje peräti suuremman vaikutuksen?
Toivottavasti edes joku teistä jaksaisi valaista miesten ajatusmaailmaa tämän suhteen. Ja mieluiten vielä vähän pitemmästi kuin yhdellä lauseella. Kiitos!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eli olisihan se mukava tietää, jos joku olisi kiinnostunut minusta, tuli se ilmoitus miten tahansa. Henkilökohtaisesti tuollainen vanhanajan kirje ei sinällään mitenkään eroa muista tavoista (suoraan kasvokkain, sähköpostilla, tekstiviestillä yms.), mutta jokainen tapa olisi silti aivan yhtä tervetullut. Tietenkin kirjeessä on helppo kirjoittaa vaikka kuinka pitkä tarina, mukaan voi laitella kuvia, ja itsekirjoitettu käsiala antaa tiettyä persoonallisuutta viestiin (kannattaa tosin varmistaa, että se on luettavaa, joidenkin käsialasta kun on kauhean vaikea saada selkoa, ja pahimmassa tapauksessa jotain saattaa käsittää väärinkin).
Niin, ja tottakai ottaisin yhteyttä takaisin, ja varmaan mentäisiin johonkin keskustelemaan asiasta enemmän, kasvokkain siis tässä vaiheessa. Jos tuo tuttu/puolituttu ei sitten olisi jostain syystä miellyttävä henkilö, niin siltikin itse kuitenkin haluaisin asian selvittää tavalla tai toisella eli en kyllä voisi jättää vastaamatta ollenkaan ja jättää toista epätietoisuuteen.
Eri asia olisi jos olisin varattu, en siis tiedä tuntuisiko se kiusalliselta saada toiselta viestiä ihastumisesta tai vastaavaa. Toisaalta olisihan se varmaan ihan imartelevaa, mutta siihen se varmaan jäisi. Siinäkään tapauksessa en kyllä viitsisi jättää toista epätietoon eli asia hoidettaisiin tavalla tai toisella pois alta.
No tämä on vain yksi mielipide, ja on mahdollista, että joku toinen ottaisi asian ihan eri tavalla. Mutta sanoisin, että kannattaa mieluummin kokeilla kuin katua myöhemmin, ettei ole tehnyt asialle mitään. Jos tulee pakit, se kirpaisee todennäköisesti vähemmän kuin se, että odottelee ja odottelee pahimmassa tapauksessa vuosia.
asiaa, sanasta sanaan tuntuisi täälläkin päin. Tsemppiä alottajalle että nappaa.
Tottakai kirje imartelisi ja olisi mukava yllätys. Voisi tehdä suuremman vaikutuksen kuin suoraan sanominen. Luultavasti säilyttäisin tuollaista kirjettä kuin aarretta, vaikka jutusta ei mitään tulisikaan.
Jatko riippuu vähän tilanteesta. Ehkä kirjoittaisin vastavuoroisesti kirjeen takaisin, soittaisin tai pyytäisin juttelemaan.
21-vuotiaana rakkauskirjeet. Ne olivat ikimuistoisia, ja muistelen ehdottomasti lämmöllä.
Eiköhän kirjoittajat yleensä ole harkinneet vastakaikupuolta aika hyvin. Tosin 11-vuotias on sitten omassa kategoriassa.
Tokan kanssa päädyin naimisiin. Eiköhän sulla oo fifty-sixty tsäänssit,noin ihan muuten, jos et sentään ihan hääkelloja odota...
Mitä asiallisempi ja suorempi yhteydenotto, sitä asiallisemmin siihen reagoin. Jos toinen on niin rohkea että nykyaikana ja vielä naisena lähettää kirjeen niin kieltämättä olisin aika sekaisin vähän aikaa vaikka en olisi naisesta kiinnostunutkaan. Jos olisin kiinnostunut itsekin naisesta niin ei mitään ihmeellistä, pääasia että juttu etenee.
Jos en olisi kiinnostunut, olisin varmasti todella kiusaantunut ja miettisin miten vastaisin kohteliaasti ettei kiinnosta. Mutta vastaisin silti asiallisesti takaisin, mutta kirjeellä vai tavaten, kumpaa haluaisit?