Hei,
meillä siis lapset 4v mun edellisestä suhteesta ja yhteinen nyt muutaman pv vanha ja tuntuu että tuo toisen lapsen hankita oli ajoitetusti huono sillä minun käy niin sääliksi omaa esikoistani joka jää kaiken huomion ulkopuolelle.
Hän kärsii ja niin kärsin minäkin aivan suunnattomasti varsinkin kun tuntuu ettei mies aivan käsitä sitä ettei 4v voi aina kun hän huomiota haluaa niin sanoa että "isot tytöt ei itke" tai "etkös ole jo iso tyttö"..."oletko vauva kun itket tuosta" minusta tuo on aivan törkeetä ja monesti on tehnyt mieli puuttua asiaan ja sanoa että on luonnollista että toisesta tulee hetkeksi "vauva". Onhan hän saanut jakamattoman huomioni jo 4v ja on aina ollut äidin,isovanhempien ja isin tyttö...
Esikoiseni on minulle kuitenkin niin tärkeä ja rakas ystäväni jonka kanssa olen jakanut elämäni parhaimmat hetket ja nyt tuntuu että kaikki tuo on nyt pilalla. Syytän itseäni jatkuvasti tästä tilanteesta,meillä ei muutenkaan mene hyvin kuopuksen isän kanssa ja asumme eri osoitteissa tosin nyt issysvapaan hän asuu meillä.
Minun osaltani tuo suhde on jo ohi vaikka hän nyt yrittääkin korvata kaiken kusipäisyytensä kun on saanut oman lapsensa. Ymmärrän myös osittain häntä siitä että kuopus on hänen ensimmäisensä ja tottakai hän ylistää tätä jatkuvasti mutta silti hänen tulisi myös ottaa huomioon että prinsessani kuulee tuota ylistystä nyt 24h eikä minustakaan tuntuisi hyvältä jos toinen vanhemmistani kehuisi kokoajan sisarustani.
Olen jopa itkenyt tuota asiaa koska kärsin niin paljon kun näen lapseni kärsivän.
Hän huusi eilen että hän on nyt paha lapsi ja aamulla ensimmäinen asia mitä hän kysyi oli että "tykkääkö äiti nyt hänestä kun hän nukkui yön kiltisti omassa sängyssä"..silloin tuli kyllä kyynel äidille sillä lapsi selvästi kokee ettei kukaan välitä hänestä.
Olen alkanut jopa välttelemään vauvaa ja otan hänet syliin vain kun on pakko jotta voisin olla mahdollisimman paljon prinsessan kanssa.
Onko tää ihan toivoton tilanne ja miten teillä muilla joilla esikoinen aikasemmasta suhteesta suhtautunut uuteen vauvaan?
meillä siis lapset 4v mun edellisestä suhteesta ja yhteinen nyt muutaman pv vanha ja tuntuu että tuo toisen lapsen hankita oli ajoitetusti huono sillä minun käy niin sääliksi omaa esikoistani joka jää kaiken huomion ulkopuolelle.
Hän kärsii ja niin kärsin minäkin aivan suunnattomasti varsinkin kun tuntuu ettei mies aivan käsitä sitä ettei 4v voi aina kun hän huomiota haluaa niin sanoa että "isot tytöt ei itke" tai "etkös ole jo iso tyttö"..."oletko vauva kun itket tuosta" minusta tuo on aivan törkeetä ja monesti on tehnyt mieli puuttua asiaan ja sanoa että on luonnollista että toisesta tulee hetkeksi "vauva". Onhan hän saanut jakamattoman huomioni jo 4v ja on aina ollut äidin,isovanhempien ja isin tyttö...
Esikoiseni on minulle kuitenkin niin tärkeä ja rakas ystäväni jonka kanssa olen jakanut elämäni parhaimmat hetket ja nyt tuntuu että kaikki tuo on nyt pilalla. Syytän itseäni jatkuvasti tästä tilanteesta,meillä ei muutenkaan mene hyvin kuopuksen isän kanssa ja asumme eri osoitteissa tosin nyt issysvapaan hän asuu meillä.
Minun osaltani tuo suhde on jo ohi vaikka hän nyt yrittääkin korvata kaiken kusipäisyytensä kun on saanut oman lapsensa. Ymmärrän myös osittain häntä siitä että kuopus on hänen ensimmäisensä ja tottakai hän ylistää tätä jatkuvasti mutta silti hänen tulisi myös ottaa huomioon että prinsessani kuulee tuota ylistystä nyt 24h eikä minustakaan tuntuisi hyvältä jos toinen vanhemmistani kehuisi kokoajan sisarustani.
Olen jopa itkenyt tuota asiaa koska kärsin niin paljon kun näen lapseni kärsivän.
Hän huusi eilen että hän on nyt paha lapsi ja aamulla ensimmäinen asia mitä hän kysyi oli että "tykkääkö äiti nyt hänestä kun hän nukkui yön kiltisti omassa sängyssä"..silloin tuli kyllä kyynel äidille sillä lapsi selvästi kokee ettei kukaan välitä hänestä.
Olen alkanut jopa välttelemään vauvaa ja otan hänet syliin vain kun on pakko jotta voisin olla mahdollisimman paljon prinsessan kanssa.
Onko tää ihan toivoton tilanne ja miten teillä muilla joilla esikoinen aikasemmasta suhteesta suhtautunut uuteen vauvaan?
Vastaukset 4
Vanhimmat
AIVAN sama tilanne, mutta esikoinen vähän vanhempi eli vielä pidempään oltu vaan kahestaan.
No ota esikoinen tosi tosi paljon mukaan vauvan hoitoon. Näytä esikoiselle, että hän on tärkeä ja toitota toitottamista, että vauva ei ole sen tärkeämpi kuin hän, mutta vauva on avuton eikä osaa mitään ilman sinua. Yritä tehdä esikoisen kanssa kahestaan juttuja vauvan nukkuessa eli unohda kodinhoito ja siivous ja syö vaikka valmisruokaa, mutta huomioi esikoinen silloin kun se vain on mahdollista!
Ja todellakin tiedän miltä tuntuu tuommoisen äijän kanssa. Ero täälläkin on kohta lähellä, kun ei huomioi esikoisen tunteita...
Sit vielä pakko kysyä: miten saitte isyysvapaata jos asutte eri osoitteissa? Isyysvapaan saaminen edellyttää joko avioliiton tai avoliiton lapsen äidin kanssa...
Mies on siis "isyysvapaalla" eli tehnyt töitä sisään ja tekee kotoa käsin nyt tämän ajan kun on meidän kanssa.
Tää tilanne täällä vaan pahenee ja mun pää hajoo ihan just. Oli taas niin helvetillinen ilta ja prinsessani itki vain kuinka surullinen hän on...
En tiedä jaksankp enää kauaa tätä. Tunteet miestäkin kohtaan alkavat olla todella negatiiviset mitä pahemmaks tää menee.
Ihanaa kuitenkin kuulla etten ole yksin ja ainoa jolla samaa ongelmaa. Jos haluat vaihtaa ajatuksia ja tuntemuksia niin laita vaik yhteystiedot.
Poikani oli 2,5-vuotias, kun tapasin nykyisen mieheni. Olin yksinhuoltaja. Meni vuosi ja 3kk, kunnes meille syntyi tyttö. Miehen suhtautuminen poikaani muuttui, ei välittänyt enää kuin yhteisestä lapsestamme, ja tytöstä onkin kasvanut oikein pilalle hemmoteltu isin prinsessa, joka nyt kolmivuotiaana määrää meillä kaiken. Mies laittaa kaikki lasten väliset kinat aina isomman syyksi, ja käskee isomman antaa lelunsa ja muut tavaransa aina pienemmälle.
Ei tosiaan ole oikein tuo mitä tekee, eikä hyväksi tytöllekään. Millainen hänestä mahtaa kasvaa, kun on pienestä asti saanut kävellä kaikkien yli, eikä mitään auktoriteettia ole.
Kun olen asiaan puuttunut, tulee aina riita; mies sanoo, että lapsen on saatava mitä haluaa. Eli meillä ei ole nukkuma-aikoja, ei ruoka-aikoja, vaan lapsi saa nukkua välissämme valvoen ja kiukutellen monesti vaikka kahteentoista asti, juoda kaakaota kaiken iltaa ja yötä tolkuttomasti, ja häntä on vain passattava.
Tykkään molemmista lapsistani, mutta miehen tekemä eriarvoinen kohtelu heitä kohtaan on kamalaa. Ja väärin.
Olisit jättänyt miehesi jo silloin kolme vuotta sitten...
Miten olet voinut antaa miehesi kohdella esikoistasi noin???