Vaikka tiedän itsekin ainoan järkiselitteisen ratkaisun ongelmaani, toivoisin silti vastaavaa kokeneilta kommentteja & neuvoja kuinka toimia. Eli siis, erosin jokunen kuukausi sitten miehestä, jonka kanssa seurustelin 7 vuotta. Vaikka syitä eroon oli monia, oli yhtenä syynä kuitenkin toinen mies. Tämän uuden miehen kanssa rakkaus kukoisti heti alkujaan, mutta nyt viimeisen 1,5 kuukauden ajan kaikki on mennyt enemmän tai vähemmän poskelleen.
Nykyinen mieheni ns. pakenee, kun suhde muuttuu hänen mielestään "vakavaksi". Itse en todellakaan ole valmis vielä uuteen vakavaan suhteeseen, mutta rakastan uutta miestäni siitä huolimatta. Kenelläkään ei pitänyt olla kiire mihinkään. Suurin ongelma on kuitenkin se, että kun miehelleni iskee näitä ongelmia itsensä kanssa, pakenee hän ex-tyttöystävänsä luokse. Hän saattaa viettää siellä vain yhden yön, mutta pahimmillaan hän on ollut "reissussa" peräti 2 viikkoa! Sen jälkeen hän taas palasi luokseni ja oli kuin mitään ei olisi tapahtunut. Anteeksipyyntöjen ja -antojen jälkeen, kun kaiken piti olla taas hyvin, teki hän saman tempun uudestaan. Ja vielä uudestaan. Ja vielä... Ja aina päästän hänet uudestaan sänkyyni kaiken tuskan ja surun jälkeen.
Järkeni sanoo selvästi, ettei tällaista touhua pitäisi jatkaa hetkeäkään. Mutta joka kerta, kun hän soittaa antaa hän samalla uutta toivoa, johon ikäänkuin takerrun kiinni. Ja sen jälkeen petyn taas. Kuitenkin hän pitää yhteyttä jatkuvasti soittamalla tai lähettämällä viestejä, vaikken muuten häntä olisi pariin päivään nähnytkään. Tuntuu, että hän haluaa vain pitää musta kiinni "kaiken varalta".
Exän suhteen hänellä ei ole kuulemma mitään tuntemuksia. Kuitenkin hän on viettänyt exän luona enemmän aikaa kuin aikaisemmin. Mielestäni taas heidän välillään on pakko olla jotain muutakin kuin vain kaveruutta, koska miksi muuten hän siellä niin viihtyisi?
Mielestäni minun, siis miehen tyttöystävän, ei tarvitse sietää sitä, että mies viettää öitään exän kanssa samassa sängyssä?? Mielestäni tämä on täysin asiaankuulumatonta. Kaiken huipuksi mies valehteli näistä asioista, kunnes jäi kiinni ja näin ollen tänä päivänä tiedän lähes tarkalleen missä hän yönsä viettää, jos ei ole luonani.
Pariin otteeseen olen yrittänyt panna pillit pussiin ja tehdä lopun tästä kaikesta. Olen pyytänyt häntä sanomaan suorat sanat, että jos ei kiinnosta niin ei tätä pidä jatkaa. Olen myös kertonut omista tuntemuksistani ja osoittanut hänelle sen pahan mielen, jonka hän on tempuillaan saanut aikaan. Yleensä hän vain pyytää anteeksi, mutta on kuitenkin liian välinpitämätön selittääkseen enempää. Kun häneltä kysyy suoraan, että haluaako hän seurustella kanssani vai ei, vastaa hän aina kyllä. Ja kertoo perään kuinka tärkeä olen. Miksi hän sitten tekee näin? Siihen hän ei ole osannut antaa vastausta.
Tämän viikon verran olen alkanut itse olla välinpitämätön. On ollut täysi työ olla soittamatta tai ottamatta yhteyttä. Toki olen puhunut hänen kanssaan ja nähnytkin hänet, mutta olen ollut tekemättä aloitetta. Koska hän ei näköjään itse aio jättää mua, yritänkin tällä tavoin pikkuhiljaa päästä hänestä eroon. Vaikkakin se sattuu, ja aivan mielettömästi sattuukin!
Ehkä pitäisi kuitenkin vain yksinkertaisesti lopettaa tämä touhu ja sanoa hänelle suorat sanat sekä samalla kertoa, etten halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Suru olisi suunnaton, mutta muutamassa viikossa se todennäköisesti laantuisi. Jotenkin kuitenkin pelkään, että tämä olisi virhe, jonka vuoksi en sitä vielä ole pystynyt tekemään.
Siksipä siis taitaa olla parempi vain pitää yllä "kylmää" roolia ja odottaa mitä tapahtuu. Ehkä hän silloin huomaa, mitä menettää jos pidän vähän välimatkaa...
Kuten tästä huomaatte, olen aika sekaisin. Kuunnellako sitten sydäntä vai järkeä... tässä tarvitsen apuanne. Olen valmis tekemään mitä tahansa tämän miehen vuoksi, mutten kuitenkaan halua jakaa häntä. Miten voisin saada ne vanhat hyvät, nyttemmin menetetyt, ajat takaisin?
Kiitos etukäteen...
Nykyinen mieheni ns. pakenee, kun suhde muuttuu hänen mielestään "vakavaksi". Itse en todellakaan ole valmis vielä uuteen vakavaan suhteeseen, mutta rakastan uutta miestäni siitä huolimatta. Kenelläkään ei pitänyt olla kiire mihinkään. Suurin ongelma on kuitenkin se, että kun miehelleni iskee näitä ongelmia itsensä kanssa, pakenee hän ex-tyttöystävänsä luokse. Hän saattaa viettää siellä vain yhden yön, mutta pahimmillaan hän on ollut "reissussa" peräti 2 viikkoa! Sen jälkeen hän taas palasi luokseni ja oli kuin mitään ei olisi tapahtunut. Anteeksipyyntöjen ja -antojen jälkeen, kun kaiken piti olla taas hyvin, teki hän saman tempun uudestaan. Ja vielä uudestaan. Ja vielä... Ja aina päästän hänet uudestaan sänkyyni kaiken tuskan ja surun jälkeen.
Järkeni sanoo selvästi, ettei tällaista touhua pitäisi jatkaa hetkeäkään. Mutta joka kerta, kun hän soittaa antaa hän samalla uutta toivoa, johon ikäänkuin takerrun kiinni. Ja sen jälkeen petyn taas. Kuitenkin hän pitää yhteyttä jatkuvasti soittamalla tai lähettämällä viestejä, vaikken muuten häntä olisi pariin päivään nähnytkään. Tuntuu, että hän haluaa vain pitää musta kiinni "kaiken varalta".
Exän suhteen hänellä ei ole kuulemma mitään tuntemuksia. Kuitenkin hän on viettänyt exän luona enemmän aikaa kuin aikaisemmin. Mielestäni taas heidän välillään on pakko olla jotain muutakin kuin vain kaveruutta, koska miksi muuten hän siellä niin viihtyisi?
Mielestäni minun, siis miehen tyttöystävän, ei tarvitse sietää sitä, että mies viettää öitään exän kanssa samassa sängyssä?? Mielestäni tämä on täysin asiaankuulumatonta. Kaiken huipuksi mies valehteli näistä asioista, kunnes jäi kiinni ja näin ollen tänä päivänä tiedän lähes tarkalleen missä hän yönsä viettää, jos ei ole luonani.
Pariin otteeseen olen yrittänyt panna pillit pussiin ja tehdä lopun tästä kaikesta. Olen pyytänyt häntä sanomaan suorat sanat, että jos ei kiinnosta niin ei tätä pidä jatkaa. Olen myös kertonut omista tuntemuksistani ja osoittanut hänelle sen pahan mielen, jonka hän on tempuillaan saanut aikaan. Yleensä hän vain pyytää anteeksi, mutta on kuitenkin liian välinpitämätön selittääkseen enempää. Kun häneltä kysyy suoraan, että haluaako hän seurustella kanssani vai ei, vastaa hän aina kyllä. Ja kertoo perään kuinka tärkeä olen. Miksi hän sitten tekee näin? Siihen hän ei ole osannut antaa vastausta.
Tämän viikon verran olen alkanut itse olla välinpitämätön. On ollut täysi työ olla soittamatta tai ottamatta yhteyttä. Toki olen puhunut hänen kanssaan ja nähnytkin hänet, mutta olen ollut tekemättä aloitetta. Koska hän ei näköjään itse aio jättää mua, yritänkin tällä tavoin pikkuhiljaa päästä hänestä eroon. Vaikkakin se sattuu, ja aivan mielettömästi sattuukin!
Ehkä pitäisi kuitenkin vain yksinkertaisesti lopettaa tämä touhu ja sanoa hänelle suorat sanat sekä samalla kertoa, etten halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Suru olisi suunnaton, mutta muutamassa viikossa se todennäköisesti laantuisi. Jotenkin kuitenkin pelkään, että tämä olisi virhe, jonka vuoksi en sitä vielä ole pystynyt tekemään.
Siksipä siis taitaa olla parempi vain pitää yllä "kylmää" roolia ja odottaa mitä tapahtuu. Ehkä hän silloin huomaa, mitä menettää jos pidän vähän välimatkaa...
Kuten tästä huomaatte, olen aika sekaisin. Kuunnellako sitten sydäntä vai järkeä... tässä tarvitsen apuanne. Olen valmis tekemään mitä tahansa tämän miehen vuoksi, mutten kuitenkaan halua jakaa häntä. Miten voisin saada ne vanhat hyvät, nyttemmin menetetyt, ajat takaisin?
Kiitos etukäteen...
Vastaukset 13
Vanhimmat
ihminen. Miksi jatkat suhdetta, joka repii sinut rikki? Miksi annat jonkun käyttää Sinua vain hyväksi? Miksi annat elämäsi kulua hukaan? Miksi vieläkin uskot häneen, vaikka hän toistuvasti osoittaa, minkä arvoinen olet? Muista, että jokaisella ihmisellä on oma arvonsa, eikä tuo mies ainakaan sitä asiaa halua edes tiedostaa. Onko hän todellakaan arvoisesi ihminen? Älä hyvä Tiina hukkaa ainutlaatuista elämääsi moisen ihmisen vuoksi. Kyllä jokainen meistä ihmisistä on velvollinen hoitamaan oman osuutensa parisuhteessa toista kunnioittaen ja arvostaen. Hyvää kesän jatkoa kaikesta huolimatta!
Surullista. Uskotko tosiaan että mies muuttuu...ei muutu...säälittävä raukka ja niin olet sinäkin jos et anna kenkää...
Tuollaista ei kukaan tervejärkinen nainen olisi katsonut hetkeäkään. Kaikkeen sitä ihmiset alistuukin...
Valinta on yksin sinun
1) Hyväksyt että joudut jakamaan hänet, vaikka hän palaisi kiltisti luoksesi, tilanne tuskin on pysyvä. Käytöksestä sen voi päätellä ei sanoista.
2) Et hyväksy ja kärsit särkyneen sydämmen.
3) Opettelet valehtelemaan itselle sujuvasti ja suljet silmäsi totuudelta, maailma romastaa kun et enää jaksa valehdella
Sellaista vaihtoehtoa tai temppua ei ole että voisit palauttaa menneisyyden. Päätös on yksin sinun ja sinä joudut sen päätöksen seuraukset kantamaan. Kukaan ei ole oikeutettu päättämään sitä sinun puolestasi. Käytä siis järkeäsi miettimään mikä tuntuu sydämessäsi siltä oikealta ratkaisuudelta. Tulevaisuuteen et voi nähdä.
Se panee teitä molempia vuoronperään, ja miettii samalla, että kauankohan näin lykkyisästi mahtaa voida jatkua. Vaihtelu virkistää kummasti, eikä tarvitse jumittaa yhden mimmin luona kaiken aikaa, tai notkua baareissa vonkaamassa saadakseen. On erittäin todennäköistä, että asiaan ei liity mitään tämän monimutkaisempaa.
Kyllä se varmaan pitää sinusta, mutta älä odota mitään vakipanoa vakavampaa.
Niin huomenta vaan kaikille & suuret kiitokset asiallisista vastauksista! Kuten sanoin, järkeni sanoo kutakuinkin samaa kuin tekin kirjoititte, mutta ne tunteet onkin sitten toinen juttu.
Ja viimeiseen viestiin viitaten, näin vähän päättelinkin. Onhan se mukavaa vaihtelua kun voi juosta kukasta kukkaan ilman sen suurempia sitoumuksia. Ehkä todella olen se vakipano, jota voi käyttää hyväkseen aina kun siltä tuntuu.
Olen nyt päättänyt panna pisteen koko jutulle. Sattuu suunnattomasti, mutta koskee kerran ja sen jälkeen helpottaa. Tällaisen suhteen jatkaminen koskisi vain kerta toisensa jälkeen uudelleen. Ehkäpä meikäläisellekin löytyy se "oikea" tuolta jostain, tosin nyt taidan pitää vähän välimatkaa kaikista kaksilahkeisista...
Hyvää kesänjatkoa kaikille & mukavaa viikonloppua!
Ymmärrän, että susta tuntuu pahalta. Itselläni on kokemusta vähän saman tyyppisistä miehistä. Karkaavat, tulevat takaisin... Lopulta jäljelle ei jää muuta kuin särjetty sydän ja menetetty ylpeys.
Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty..mutta näytä miehelle, minkä arvoinen olet. Et ole mikään kynnysmatto, tai kiltti kaiken anteeksiantava pyhimys, joka ottaa petturin aina takaisin. Olet kai enemmän arvoinen? Uskon niin.. Jos arvostat itseäsi, sinuakin arvostetaan.
Hyväksymällä miehesi touhut, annat hänelle luvan tehdä kuten tekee.
Ajattelet ihan oikein! Pidä välimatkaa ja anna tyypin tajuta mitä on menettämässä.
Vähempään ei tarvi tyytyä. Kuulostaa kliseeltä, mutta löydät parempaa!
Ennen kaikkea, pidä kiinni omasta arvostasi! Se on joskus vaikeaa, mutta kannattaa.
Toivon sulle kaikkea hyvää! Jaksele!
Hei!
Tunnistan itseni viestistäsi, siis itseni n. 5 vuotta sitten. Jälkikäteen kun ajattelee asioita niin ne näkee eri perspektiivistä ja miettii sitten että miksi silloinkin piti tehdä niin ja noin.
Ensinnäkin se että 7 v. suhteen jälkeen rynnistät heti uuteen suhteeseen ei ole hyvä. Noin pitkän parisuhteen jälkeen on pakko pitää ns. suruaika. Varmastikin olet miettinyt eroa pitkästä suhteestasi ehkäpä vuosia, mutta silti suruaika tarvitaan. Mielestäni siis tämä nykyinen suhde on lähtiessään ollut jo tuhoon tuomittu - riippumatta miehestä.
Toisekseen nämä nykyajan miehet ovat suoraan sanonko mistä. Tuo uusi hemmosi on selvästi sitä tyyppiä joka haluaa juoda maidon ja kermankin siitä päältä. Eli luultavasti hän yhä seurustelee exänsä kanssa. Omasta mielestään hän voi kieltää koko asian jopa itseltään, mutta aivan takuulla tyttö luulee että seurustelu on ennallaan. Ja seksiä heillä on takuuvarmasti. Uskon että heillä on joitain ongelmia, ja niinpä mies hakee itselleen läheisriippuvaisena vararengasta, jota kannattaa pitää tarpeeksi tyytyväisenä että aina on sänky lämmitettynä valmiiksi jos tarve vaatii. Voin kertoa että itselläni on kokemusta tästä miestyypistä.
Ja vastausta käyttäytymiseensä hän ei tietystikään tiedä. Ei - koska hän tuskin ajattelee mitään muuta kuin itseänsä eikä kehtaa sanoa että tämä on paras ja turvallisin ratkaisu hänelle (jos on sitäkään tajunnut).
Neuvoni siis, vaikka tiedän että toteutus on vaikein juttu: jätä tämä nykyinen heti! Hän luultavasti tulee maanittelemaan sinua jatkamaan ja kertoo kuinka hän ei ikinä enää mene exänsä luo, mutta jätä silti. Se on sinulle ylivoimaisesti paras ratkaisu. Se että hän on jo nyt valehdellut sinulle kertoo paljon luottamuksen tasosta mitä koskaan voitte saavuttaa. Parempia miehiä on tarjolla ja tuollaisia kuin hän on pilvin pimein kapakat täynnä.
Sitten vielä sinusta: ole seurustelematta ainakin 2 kk, ja vietä tämä aika tutkiskellen itseäsi ja 7 v. parisuhdetta. Mikä meni pieleen? Mitä olisit itse tehnyt toisin? Mitä opit tuosta suhteesta ja millaisen miehen oikeasti haluaisit?
2 kk on elämässä lyhyt aika - sitten puhtain mielin taas "markkinoille" jos siltä tuntuu.
Voimia sinulle! Kyllä kaikki järjestyy mutta itse täytyy järjestäminen aloittaa.
Hyvää kesää.
t: Ive
Uskomatonta, että joku todella osaa sanoa oikeat sanat oikeaan aikaan... Olette kaikki todella kultaisia!! Mutta...
Tänä aamuna kömmin töihin tämän petturin luota. En edes ymmärrä, miten hän sai minut taas puhuttua luokseen. Koko viikonloppu meni mukavasti ilman huolenhäivää, tosin lauantaina kohtasimme kapakassa tuhoisin seurauksin... Joka tapauksessa, huolimatta vakaasta päätöksestäni pitää hänestä välimatkaa, päädyin kuitenkin sunnuntaina illalla hänen luokseen.
Jätkä ilmiselvästi käyttää sitä hyväkseen, etten osaa "murjottaa" ja näin ollen luulee aina selviävänsä anteeksipyynnöllä. Olen aina ollut huono riitelijä, koska itselläni on edellisen suhteen takia tapana antaa usein periksi ja lakaista ikävät asiat maton alle = rauhan säilyttämiseksi! (Ja hieman tarkennusta asiaan; edellinen suhteeni meni pieleen jatkuvan alistamisen ja valehtelun takia. Mies valehteli, kännäsi, teki omia temppujaan mutta vastaavasti ei päästänyt mihinkään ja pahemman riidan tullen kävi jopa hiukan väkivaltaiseksikin. En tiedä miksi helvetissä odotin näin monta vuotta!!!)
Jos jotain edistystä menneeseen verrattuna on tapahtunut, niin tällä kertaa pidin pintani huomattavasti paremmin kuin ennen. Saimme toki puhuttua paljon, mutta niistäkin todennäköisesti suurin osa on valetta. Se oli lähinnä epätoivoista lässytystä siitä, kuinka pahoillaan hän taas kerran on ja että on edelleen kiinnostunut meikäläisestä jne.
Tästä voitte huomata, että olen luonteeltani aika heikko ihminen ja näköjään haen ympärilleni näitä renttumiehiä. Ehkä todella olisi syytä olla itsekseen pari kuukautta ja kasvattaa itseluottamusta entisestään. Tiedän olevani liian kiltti, siksi saan usein kärsiä. Kiltteyttä on helppo käyttää hyväksi. Toisaalta on väärin hyväksikäyttää toisen luonteen heikkoja puolia kun niitä päinvastoin tulisi ymmärtää ja vastaavasti kannustaa vahvemmaksi.
Joopa joo, tätä tämä on. Taas on uusi "kylmä linja" meneillään. Josko tällä kertaa onnistuisin vielä paremmin. Hulluksi tässä muuten tulee.
Kiitos kommenteista ja mukavaa, että sain vähän "purnata" ajatuksiani. Kaipa se tästä suttaantuu...
Aurinkoista viikonjatkoa!!
siihen kapakkaan kun tiesit hänen käyvän siellä. Kiihottaako sinua ajatus siitä, että hän on välillä toisen naisen kanssa. Entä hän? Saako hän lisäpotkua himoilleen seilatessaan kahden(kukaties useamman) panon väliä. Olen kuullut jossain päin Suomea olevan tapana, että kun kanki tylsyy se käydään naapurissa teroittamassa.
Moi!!Seurustelin puolitoista vuotta sellaisen miehen kanssa joka parin kuukauden välein lähti täältä Turusta Vantaalle mistä hän muuttikin,oli 2viikkoa pois meni kuulemma ryyppäämään kavereiden kanssa.varmaan niin olikin mutta hänen entinen naisystävänsä asuu myös siellä.Varmaan 7 kertaa otin hänet takaisin kun hän itkien pyysi ja väitti rakastavansa minua.Tammikuussa hän lähti viimeisen kerran kuulemma miettimään mitä tehdään suhteellemme,lähti muka työkaverin luo mutta sain kuulla että sinne se taas meni entisen luo.Soitti jälkeenpäin,sanoin että se on nyt loppu tää pelleily.Hän oli sanonut entiselle että meidän suhde on lopullisesti ohi,soitin tälle entiselle ja sain kuulla kaikkea mielenkiintoista,että näin meitä naisia narutetaan.Sinuna jättäisin tämän miehen,kyllä se helpottaa jonkun ajan kuluttua ja sitten ihmettelet miten oot jaksanut sitä touhua.Minä olen aivan varma että hän on ollut sängyssäkin entisensä kanssa.Oon monesti miettinyt että ihme kun en tullut ihan pöpiksi.Nyt en ole uskaltanut kyllä solmia vakavaa suhdetta kun edellinen oli suuri pettymys.
On se kumma, että jotkut naiset tarvitsee tommoisia suhteita. Eikö ole sama mennä makaamaan portaille kynnysmatoksi. Tai ei sama vaan parempi: oikeana kynnysmattona ei tarttis ihmetellä, että miks mua kohdellaan näin.
jätkä pitää kahta naista pellenä.
eikö näin oo ?
...itsekin kerroit lopettaneesi 7 v pitkän suhteen tuon miehen takia.
Miksi hänen pitäisi yhtäkkiä olla sinulle ns. uskollinen, jos itsekin kykenit hyppäämään toisen miehen kelkkaan?
Ei mene jakeluun.
Yölintunen laulelee, että "sitä saa, mitä tilaa".