Älkää nyt heti ampuko mua, kun kysyn, että kuinka lähestyä varattua miestä..? Tää mies on mun unissa ja joka päivä ajatuksissa ja haluaisin tän miehen omakseni!! Tai edes treffeille... Mies tosin on naimisissa ja kaks lasta, vaikuttaa, että liitto on ihan onnellinen... Mies ei tiedä mun tunteista mitään. Pidänkö siis turpani kiinni jatkossakin ja jatkan haaveilua, vai saisko edes vihjata ja antaa sitte vaikka olla..? Älkää nyt oikeesti sitte haukkuko lyttyyn. Asiallisia mielipiteitä ja kertokaa myös omista vastaavista kokemuksistanne, jos löytyy..!
Varattu mies
ja iskeminen...
172879
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Sä saattaisit rikkoa monen ihmisen elämän, jota he on varmasti vaivalla rakentaneet. Arvosta sitä ja etsi itelles mukava vapaa mies kun maailma on niitä täynnä.
pidä suusi kiinni ja etsi joku toinen mielenkiinnon kohde. Lähinnä ihan itsesi takia. Kävi varatun kanssa niin tai näin, aina siinä jää itselleen luu käteen.
Et sinä siihen kuole etkä menehdy, jos joudut elämään sen kanssa, että sinä olet häneen nyt ihastunut, mutta et mene yrittämään väliin. Asia haipuu ja haalistuu, saatat muistaa hänet vielä pitkään, mutta anna olla.
pidä näppisi erossa ja unohda koko mies.
Jos rupeat johonkin, saat karvaasti katua jossain vaiheessa, tavalla tai toisella. Näistä ei seuraa mitään muuta kuin surua ja murhetta ja riesaa!
Ajattele, miehellä on VAIMO JA LAPSET!
Kokemuksesta tiedän, että ei pidä mennä sekaantumaan perheelliseen, varattuun mieheen.
Hyvä vain, ettei mies tiedä tunteistasi mitään, ja kaikkien kannalta parempi ettei tiedäkään. Joten pidä suusi kiinni, näpppisi kurissa ja pöksyt jalassa.
Annas kun arvaan; sait kysymykseesi vastauksia kolmelta avio/-avoliitossa onnellisesti (ainakin omasta mielestään) elävältä Naiselta, ja lapsiakin on tietysti siunaantunut, näitä naisiahan pelkkä kuvatun kaltaisen tilanteen ajattelu järkyttää, ja usein ihan syystäkin.
Totuus taas ei ole ihan vastaajien mielipiteiden kaltainen, tosin ymmärrän edellisten vastaajien hermostumisen, koska tyypillisestihän mies karkaa uuden naisen matkaan ja kotiin jää hartiat lytyssä raahustava YH-äippä, ja jokainen tietää, ettei heillä pahemmin kysyntää ole suhderintamalla, joten olin kyllä kuulevani noista vastauksista lievää oman soman pepun ajattelua, kun taas mies voisi olla asiasta hyvinkin eri mieltä.
Moni nainen vaan kuvittelee, että kun lapset on tehty, niin silloin viimeistään mies on sidottu ikuiseen liekaan...no, sanonpa vaan, että turhaan unelmoitte, herätkää jo todellisuuteen!.
En tiedä mikä itse olet, mutta minun kokemukseni ei ole petetyn aviovaimon, vaan varatun miehen kanssa pitkään suhteessa olleen perheenäidin/aviovaimon, nyttemmin tosin eronneen.
En ole yh-äippäkään, lapset ovat aikuisia jo ja omillaan.
Mun kohdalla osuit väärään vittuiluinesi. Aivan kuin sulla ei olisi minkäänlaista omaatuntoa. Omakohtaista kokemusta sieltä nurjalta puolelta ei ainakaan - vielä.
Mulla on omatunto. Tiedän tehneeni väärin, viimeistään nyt. Silloin ei omatunto soimannut, kun olin rakastunut. Rakastan vieläkin, mutta vain kaukaa, koska en halua vahingoittaa miehen perhettä, enkä omaa perhettäni enää yhtään enempää.
Mitä sinä tiedät näistä mistä tiedät mikä on totuus, ei totuus ole aina samanlainen. Vaikutat typerältä, ja sitä varmaan oletkin. Kana!
Ei ne karkaa miehet pelkästään, karkaa ne vaimotkin! Ja ihan sinulle tiedoksi, kyllä meillä yh-äideilläkin vientiä on! Rumimpia saa ovelta potkia pois! Paljon on itsestä kiinni!
Kovin kuulosti katkeralta tuo tekstisi, onkohan ukkos lähtenyt paremman matkaan kun noin v****taa!
Ennenkuin tilttaat niin tiedoksi, olen yh OMASTA VAPAASTA TAHDOSTA! En petetty tai jätetty vaan itse lähdin ja sitä päätöstä en ole päivääkään katunut! Voi jee, että on vapaa olo ollut jo muutaman vuoden! JES!!! Saan olla oman itseni 'herratar' ja lapset kasvaa siinä samalla!
Anna sille pillua!
Just tuollaiset ihmiset pistää vihaksi, ei mitään kunnioitusta toisten ONNELLISELLE parisuhteelle, oletko sinä sitten tyytyväinen jos onnistut rikkomaan sen perheen ihan vaan sen takia, että sinulla on päähänpinttymä joka sinun pitää toteuttaa ollakesesi tyytyväinen itsesi kanssa, sinä tässä sitten oletkin ainoa tyytyväinen, mutta eihän muitten elämällä olekaan mitään väliä, kunhan itse saa mitä tahtoo...herää jo.
Mistäs tiedät, että on onnellinen suhde?..haloo vaan itsellesi!.
Lue tuo aloittajan kommentti niin sinun pitäs ymmärtää, sielä lukee ihan selkeästi onnellinen...tietysti kaikki ei ymmärrä lukemaansa.
no eihän järki ja tunteet kulje käsi kädessä!! kun johonkin ihmiseen rakastuu niin silloin se ei ainakaan päde. okei sä oot siis rakastunut tähän mieheen ja hän ei tiedä asiasta mitään eli juttu on hiukan monimutkaisempi, varsinkin jossei hän edes tunne sinua?
itselläni oli vastaava tilanne mutta tämä mies tiesi tunteistani ja rakastui myös minuun. se vaan on niin ettei tunteilleen voi mitään.
ps. olemme hyvin onnellisia tämän miehen kanssa YHDESSÄ!! ;-) rohkeutta päätösiisi!
että pitää mua ainakin kohtuullisen viehättävänä. Humalassa hakeutuu monesti seuraani ja lähtee samaan aikaan baarista, jos vaimo ei ole mukana. Koskaan mitään ei ole kuitenkaan tapahtunut ja koskaan en ole millään lailla ajatuksistani kertonut. Perhosia vaan on vatsassa, kun edes ajattelen ihmistä..! Alkaa olla jo kohtuullisen vaikeaa edes tavata kyseistä miestä edes porukassa, koska menen heti "ihan paniikkiin" (vaikka muuten on sana hallussa), kun mies ilmestyy paikalle... :D Kun vaan tietäisi, mitä tehdä... Ehkä täytyy yrittää vaan antaa ajan kulua ja kokeilla josko ajatukset muuttuisivat ajan myötä...
Ei kai elämä ole pelkkää humalassaoloa. Voi vittu että eikö ole vapaita miehiä markkinoilla? Ja sellasia jotka uskaltaa tulla selvinkin päin juttelemaan.
Toivottavasti et järkkää mitään, en toivo sitä sun takiasi, vaan sen miehen ja sen perheen takia.
tuntee joo... no kai hänkin sinusta jollain tavalla on kiinnostunut jos humalassa hakeutuu edes seuraasi. kaikkein paras olisi jos selvinpäin... ;-) mieti tarkkaan mitä teet mutta joka tapauksessa onnea siihen!
"Onnellisen parisuhteen rikkominen" on mielestäni ihan vääristynyt käsite.
Eihän sitä parisuhdetta voi rikkoa jos se on onnellinen! :P
Itse elämää jo paljon kokeneena haluaisin muistuttaa siitä, että toisten ihmisten tunteiden huomioiminen ei ole pelkkä klisee, vaan sitä pitäisi oikeasti ajatella.
Itselläni on kokemusta sekä pettämisestä että petetyksi tulemisesta, joten toivoisin, että itse pystyisit asettumaan tämän miehen vaimon asemaan ja miettimään, miltä hänestä mahtaa tuntua, jos mies ihastuu sinuun joko satunnaisen syrjähypyn verran tai vakavammin.
Se ei todellakaan ole pikkujuttu, vaan aiheuttaa suunnatonta tuskaa jos toiseen on luottanut ja rakastanut. Siksi ei koskaan pitäisi kevyin eväin lähteä toisen suhdetta rikkomaan vain nähdäkseen, tuleeko siitä mitään vai pitäiskö vaan antaa olla. Useinkaan vahinkoa ei pysty korjaamaan jälkikäteen.
Kun itse petin, en tajunnut kuinka pahasti satutin toista. Vatsa kun itse olin se petetty osapuoli, tajusin miten rankasti tuollainen viiltää. Näiden kokemusten pohjalta en lähtisi varatulle miehelle vihjailemaan mitään, vaikka minulla olisi millaisia tunteita häntä kohtaan. Minulla ei ole oikeutta loukata niin pahasti kuvion muita viattomia osapuolia (vaimoa ja lapsia).
Kokonaan toinen asia on sitten, jos av(i)oliitto on jo valmiiksi hajoamassa - mutta silloinkin antaisin miehen tehdä aloitteen.
Toisaalta, jos miehen liitto on onnellinen ja terveellä pohjalla, ei sillä ole mitään merkitystä mitä hänelle tunteistasi kerrot ;)
Paljon kokeneena naimisissa olevana miehenä voin kertoa, etta jos kaunis nainen tulee kesken viinanhuuruisen illan kertomaan, että haluaa rakastella tulisesti, niin useimmalla miehellä on työ ja tuska kieltäytyä vaikka avioliitto olisi kuinka onnellinen. Tosin päätöstä helpottaa oleellisesti kotona samaa toimintaa odottava vaimo. Olen itse kieltäytynyt treffeistä sekä varmoista jatkoista, koska olen hyvin onnellinen vaimoni kanssa, mutta joskus käy mielessä milasta olisi ollut tuon kyseisen neidon kanssa. Tosin vaimoni on varsin mustasukkainen ja huolehtiva(tarkka missä olen) sekä minua 12 vuotta nuorempi ja täyttää kaikki tarpeeni. Vaikka kuullostaa täysin sivistymättömältä, niin miehellä on kuitenkin satojen vuosituhansien takaa periytyvä halu levittää siemeniän. Ja vaikka opittu kuri laittaisi vastaan, niin jossakin vaiheessa useimmilla miehillä kun luonnollinen tarve(himo) voittaa järjen, niin silloin alkaa tapahtua. Varsinkin humalassa.
Naisten pitää muistaa, että jos he saavat vieteltyä humalaisen miehen, niin se ei tarkoita mitään. Vasta kun selvänä mies tekee jotakin konkreettista suhteen eteen ei siis pelkkää höpinää, niin silloin voi olettaa miehen oikeasti kiinnostuneen.
Elämää nähneenä voisin sanoa, että jos saat "vieteltyä" onnelisesti naimisissa olevan miehen ja saatat asian vaimon tietoon, niin 90% todennäköisyydellä teet kaikki onnettomiksi. Itsesi, miehen, vaimon ja lapset. 9% todennäköisyys, että saat perheonnen jäkkymään, mutta jäät kuitenkin yksin ja perhe jatkaa nuollen haavojaan. Ja 1% todennäköisyydellä saat onnellisen miehen rinnallesi. Näillä todennäköisyyksillä voit lähteä yrittämään tuota "viettelyä". Jos taas perhe on valmiksi hajalla, niin silloinkin suosittelisin odottamaan tilaanteen tasaantumista katkerien ihmissuhdesotkujen välttämiseksi.