Olen lukenut palstaa sattuneista syistä ja kertomusten ollessa pääosin hyvin samankaltaisia herää ajatus, nouseeko johtajiksi maassamme väärät ihmiset. Jos näin monilla eri aloilla työpaikkakiusaamista esiintyy ja vain harvoissa siihen on puututtu niin mitkä ovat johtamisen meriitit Suomessa? Kohoavatko sinne vain vääristyneen kilpailuvietin omaavat ylisuorittajat ja "pienet ihmiset". Ymmärretäänkö johtaminen simputukseksi ja kyky "johtamiseen" täytyy näyttää sillä, että kehtaa.. mitä vain? Kiusaajan sukupuolella ei näytä olevan merkitystä, temput ovat samat.Olen ollut panevinani merkille,että hyvin konservatiiviset ts. hoitoala, sosiaaliala ja varmaan laajemminkin julkiset työpaikat ovat työpaikkakiusaamisessa eniten esillä, joten onko syynä valtionhallinnon alas ajo vai työtekijöiden arvonäkemykset ja normatiiviset asenteet kaikkea kohtaan: jos et ole kaltaiseni olet auttamattomasti vihollinen. Vai onko niin, että siellä nämä persoonat pääsevät kukkimaan rauhassa. Kumpuaako luita runnova kunnianhimo vain heikosta itsetunnosta ja näyttämisen halusta. Kiusaamisessa on kyse vallasta: et voi vaikuttaa isoihin asioihin niin vaikuta sitten jonkun toisen elämiseen ja olemiseen, ja isoilla asioilla tarkoitan omaa elämänhallintaa. On käsittämätöntä miten joku jaksaa kaivella kaiken mahdollisen toisen elämästä, levittää valheita ja huhuja. Pakko on miettiä mitä muuta hän tekee.. Mikä on tosiasiassa kiusaajan oma elämä jos viitsii keskittyä jonkun toisen elämään niin täysipainoisesti. Terve ihminen pystyy avoimesti ottamaan vastaan ja antamaan kritiikkiä, narsistin ego ei kestä mitään joka edes häivähtää moitteelta. Kuinka moni kiusaajamies alistaa vaimoaan ja kuinka moni kiusaajanainen terrorisoi miestään: vierottamalla sukulaisista ja jopa lapsistaan. Kun paukut eivät riitä isoihin tekoihin, tehdään sitten pieniä, ja pahoja.
ajatuksia johtajuudesta
no name
10878
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
tekee sen paremmin; ne tekee sen niin kaksinaamaisesti, meilistelee miehiä, jotka ovat niin tälmöjä, etteivät tajua tai usko mitään, mitä selän takana tapahtuu
tähän; luulisi kyllä että työ- ja kotiasiat pidetään erillään...
Rouva saapuu työpaikalle minuuttiaikataulunsa mukaisesti klo 8.13. Huutaa puhelimessa miehelleen/lapselleen/äidilleen/"ystävälleen". Siitä sujuvasti siirtyy huutamaan työkaverilleen: "Mitä vittua... [valitsemansa TYÖaihe, mihin ensimmäiseksi huomionsa sattuu kiinnittämään]!!!!"
Perseeseen ammuttu karhu kotona = perseeseen ammuttu karhu töissä?
Lupsakka nallekarhu kotona = lupsakka nallekarhu töissä?
Ehkei näin yksiviivaisesti, mutta kumminkin.
Miksi muuten, jos saapuu työpaikalle leveästi hymyillen, kuulee ensimmäiseksi naukuvan äänen, miehen tai naisen, "Ai, sä oot saanu?"
mutta entäs jos sotketaan.
Kaivellaan kaikenlaisia henkilökohtaisia asioita ja muutenkin tunkeudutaan yksityisyyteen rikollisin keinoin, kuten teetetyillä avaimilla käyttäen välikappaleena ulkopuolista järjestettyä "ammattilaista" joka lyöttäyttyy pahaa aavistamattoman uhrin seuraan ja tällä konstin saa avaimen haltuunsa.
Siinä teille pähkinää purtavaksi.
Minäkään en jaksa uskoa,että kiusaaja on kotonaan tai muussa ympäristössä niin ratkaisevasti erilainen kuin työpaikalla: kultainen kotona ja hirviö töissä.. Tuskin. Oletettavasti kiusaajilla on enemmän yhteisiä piirteitä kuin kiusatuilla.
Tässä ajatuksiani johtajuudesta:
http://forums.cjb.net/mobbinfo-about272.html
millä ajalla sellaiset yksityisten asioitten penkojat tekevät työnsä, vai laittavatko viidakkorummut soimaan?
Minua ei henk.kohtaisesti kiinnosta "vieraitten" ihmisten yksityiset asiat, luulisi että jokaisella on omissaan riittävästi käsittelemistä.
Jos joka tunnista kuluu keskimäärin
- 20 minuuttia tupakkakopissa
- 15 minuuttia kahvipöydän ääressä
- 5 minuuttia vessassa
- 10 minuuttia puhelimessa (henk.koht. puheluita omalla tai firman puhelimella)
- 5 minuuttia pomon kopissa
- 5 minuuttia teillä tietymättömillä,
niin millä ajalla juoruaja todellakin tekee työnsä?
Ajat ovat mutu-tuntumalta. En ole ehtinyt kellottaa. Varsinaista työntekoa en ole havainnut pitkään aikaan, ellei toisten töihin puuttumista lasketa sellaiseksi.
Huom! ko. henkilön tekemisiä ei todellakaan tarvitse kytätä, koska hän kailottaa tekemisiään kaiken aikaa. Silloin on ihanan hiljaista, kun hän on tupakkakopissa. Pomon luona käynnit tunnistaa paitsi kailotuksesta, myös siitä että pomo paahtaa naama punaisena kyselemään, mitä te olette täällä taas mokailleet.
Kyllä siihen aikaa löytää, mitä haluaa tehdä. Toiset tykkäävät puhua pahaa ja punoa juonia joutohetkinään. Ei siinä monta sanaa tarvitse vaihtaa, kun joskuskin juoruverkoston jäseneksi suostunut ymmärtää, mistä päin ja mitä kohti nyt tuulee. Olen siis nähnytkin näitä touhuissaan. Heti kun on selkänsä kääntänyt tai poistunut vähäksi aikaa paikalta, joku uppo-outo tyyppä on rientänyt kuiskuttelemaan hyvänpäiväntutulleni tai jopa kaupan kassalle, että "etkö sinä tiedä..." Tämä on varmasti tarkoituskin ymmärtää sanattomana uhkana myös tätä kolmatta kohtaan tyyliin "sama voi kohdata sinuakin, jos väität vastaan".
oman diagnoosin = juoruilijat, loanheittäjät ja mustamaalaajat eivät ole "terveitä".