Eräs vastaus yhdessä alla olevissa jutuista herätti mielenkiintoni, silä olen itsekin asiaa naisena pohtinut. Vastauksessa epäiltiin, ettei mies tunne rakastumista vaan himoa...heh, eihän se nyt näin voi olla. Vai voiko?
Omista seurustelusuhteistani voisin helposti tehdä saman päätelmän. Itse höpötän nättejä ja näen vaaleanpunaisia päiväunia...olen siis ilmiselvästi rakastunut. Mies taas unelmoi seksistä ja kaipaa sitä, kun olemme erossa.
Muuttuuko miehen himo rakastumiseksi vai joutuuko mies vakisuhteeseen saadakseen himonsa tyydytetyksi?
Omista seurustelusuhteistani voisin helposti tehdä saman päätelmän. Itse höpötän nättejä ja näen vaaleanpunaisia päiväunia...olen siis ilmiselvästi rakastunut. Mies taas unelmoi seksistä ja kaipaa sitä, kun olemme erossa.
Muuttuuko miehen himo rakastumiseksi vai joutuuko mies vakisuhteeseen saadakseen himonsa tyydytetyksi?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Valitettavasti asia ei ole niin mustavalkoinen.
On olemassa tuota perustyyppiä oleva, parkkiintunut pelipaidassa kotona lätkää katsova perusmies joka tykkää kaljasta ja haluaa välillä nussia. Ehkä liioittelua mutta kuitenkin semmoinen mies, joka ei liikoja tuntuisi helliä tunteita tuntevan. Sellaiset miehetkin tuntevat rakkautta mutta omalla "luolamiehen" tasollaan ja sopivat erinomaisesti joillekin naisille :)
Sitten on meitä jotka olemme herkempiä. Itse tunnen vähän turhankin syvästi ja annan ihmisten koskettaa liian helposti vaikken sitä päällepäin näytäkään. Olen se kaveri, joka ei tule sinua iskemään. Saatan ehkä tulla juttelemaan jos oikein kauniisti katsot ja tuuliviirini osoittaa sosiaaliseen suuntaan. Lisäksi minussa ainakin on kaksi puolta, on myös tuo luolamiehen puoli mutta kokoajan läsnä on tuo inhottava sydän josta ei pääse eroon ei millään....
Eli kyllä mies rakastaa. Täältä luettujen juttujen perusteella kukaan ei rakasta ketään mutta tämä palsta ei edustane keskivertopariskuntia.
Puhuit romantiikasta, sen kaipuu ja toteuttaminen on sitten ihan siitä kiinni kuka pitää mitäkin romanttisena. Esimerkiksi itse en pidä väkisin väännetystä romantiikasta, se pitää ensin tulla itsestä.
Se, että ihmisen elämä ennen jotain ihmesen kohtaamista on saattanut sisältää vaikka mitä.
Siksi se vastaanottaminen on vaikeaa, jos joku tulee ja kertoo välittävänsä.
ei se, että sanoo ei, tai ei sano mitään, nii merkitse sitä etteikö välittäisi toisesta. On vaan sellainen tietynlainen pattitilanne elämäss muuten menossa.