Eilen lukaisin sellaisen artikkelin, missä sanottiin, että huonojen kokemusten aiheuttamia "vääriä kytkentöjä" voidaan myös purkaa. Tämä tapahtuisi opettamalla hermostolle uudet kytkennät positiivisia ja turvallisia kokemuksia toistamalla. Eli ylimitoitetuista pelkoreaktioista tai epämääräisistä ahdistuksista voisi päästä eroon oikealla terapialla (mutta millä?).
Onkohan kenelläkään käytännön kokemusta mistään terapioista, miten ne vaikuttavat, mitä maksavat, saako niihin mitään tukea esim. kelasta, mistä lisätietoa?
Onkohan kenelläkään käytännön kokemusta mistään terapioista, miten ne vaikuttavat, mitä maksavat, saako niihin mitään tukea esim. kelasta, mistä lisätietoa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei traumoista voi koskaan toipua. Kokemuksesta tiedän. Pitää koettaa taapertaa.
unohtaa, mutta toki puhuminen auttaa aina. Ja mitä enemmän aikaa kuluu ja tiellesi sattuu hyviä, korjaavia kokemuksia, siitä se hiljakseen lähtee uusi itsetunto rakentumaan.
Terapia voi toimia tukevana toimenpiteenä mutta kiusaamisen jättämät jäljet haalistuvat kun saa uusia positiivisia kokemuksia ihmisistä. Jos jatkuvasti on saanut vain negatiivista palautetta huonosta työympäristöstä, se alkaa toimia itseään toteuttavana ennusteena ja persoona kapenee ja oma identiteetti heikkenee. Kiusattu voi itsekin alkaa uskoa siihen ongelmapuheeseen jota hänestä tuotetaan. Uudet kokemukset ja onnistumiset vahvistavat ja tuovat näkökulmaa siihen, että työpaikalla on ongelma, kiusattu ei ollut se ongelma. Toki menee pitkään ennen kuin uskaltaa olla oma itsensä. Kun katsotte työpaikkanne,niin poistuivatko ongelmat? Eivät taatusti, nyt joku muu on sijaiskärsijän ja syntipukin roolissa. Joten reippaasti työhakuun ja vaikka huhupuheet leviäisivät niin olkaa ystävällisiä ja reippaita kuten joskus olitte: näin saatte huhut mielenterveyden reistaamisesta ym. katkaistua ja joku fiksumpi alkaa miettiä mistä ne puheet tulivat ja ennen kaikkea miksi.... Kysyttäessä vastatkaa, että ongelmia oli ja ilmapiiri oli huono mutta ei kannata setviä sen enempää. Nykyinen käytös kertokoot puolestaan.. Ehkä selviää kuka se häirikkö olikaan..
Ja kevätaurinkokin ulkona alkaa pilkistellä taas - minullekin tai ehkä tänä keväänä juuri minulle.
Työpaikkakiusatun on vaikea saada terapiaa. Jos saa niin se kääntyy hyvin pian kiusaajien puolelle, jossa on esimiesvalta.
Parhain tuki on toisella kiusatulla, mutta ovat vain niin kovasti väsyneitä toista auttamaan. Sitten tässä alkaa kahdella kiusatulla katkeruus ja alkavat isossa laumassa viimeksi tulleita kiusaamaan.
Työpaikkakiusaaminen on todella katala kuvio. Se on mafiaan verrattavissa, eletään kuin villissä lännessä.