Elikkä,kerran keskellä viikkoa kirjoittelin erään naisen kanssa...soiteltiin ja nähtiin..hänellä kaksi ja myös mulla kaksi lasta.Meillä kaikki meni hyvin..mutta puolenvuoden jälkeen mulla iski lukko,se kun mun lapset asuu liian kaukana.Pelkäsin että kun on koulut ja muut niin vieraannun lapsista...on ehkä helvetin väärin ajatella kaikki asiat lasten kautta mutta niin mä teen.Jouduin lopettamaan suhteen..ja suhde olisi varmasti ollut toimiva,kunhan vaan oltaisiin asuttu lähempänä...nyt mä oon yksin ja en tiedä,..enpä oo yhtään onnellisempi...toivottavasti joskus olisi niin että huomaisin et tämä oli lapsille parempi...mulle tämä kuitenkin on helvetin rankkaa...luopua omasta onnellisuudestaan lasten takia.
näin kävi
ja näin mennään
61709
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eikö hyvä ja vastuullinen vanhempi juuri aseta lapsensa tärkeysjärjestyksessä etusijalle?
Kaikkea ei voi saada. Missään olosuhteissa. Aina pitää luopua jostain, jotta jotain voi saada.
minäkin olen aikoinaan joutunut luopumaan hyvin alkaneesta suhteesta mun lapsen takia. syy ei ollut välimatka, mutta valinta oli aikoinaan minun. en ole sen jälkeen jaksanut innostua kenestäkään muusta. elän lapseni kanssa yhdessä enkä siitä valita, mutta edelleen tulee välillä tunne että päästin menemään jotain todella arvokasta. olen sen joutunut hyväksymään ettei kaikkea voi tässä elämässä saada.
Siitä asiasta on kirjoiteltu ja opastettu .Ei kai se eron jälkeen voi olla vieressä asumista,ei niin hölmöä pidä ottaa edes tavaksi.Jos eroaa voi tiet johtaa kauvaskin,koska ihminen tarvitsee sen läheisen aikuisenkin.Ja elämässä ei myöhemmällä ikää saa onnea kovinkaan helposti.Miksi niin paljon onnettomia miehiä onkaan.Nainen osaa erota oikeesti.Olemalla silti hyvä äiti ja nainenkin.Ei se määrä vaan laatu lastenkin kanssa.
Ajateltu ja tehty, mutta muistathan että lasten onni on riippuvainen myös sinun onnestasi. Eli jos sinä olet onneton he aistivat sen ja jakavat kanssasi saman tunteen. Kaikella on tarkoituksensa ja jos koit tuolloin sillä hetkellä parhaimmaksi lopettaa suhteesi kyseiseen naiseen, niin turha enää murehtia ja jossitella. Varmasti parempi niin, sillä teitä ei ilmeisesti ollut kuitenkaan lopulta tarkoitettu yhteen.
Älä ihmeessä kuitenkaan sulje pois itseltäsi mahdollisuutta onnelliseen parisuhteeseen jonkun naisen kanssa, sillä kyllä me vanhemmatkin kaipaamme, olemme oikeutettuja saamaan rakkautta ja läheisyyttä muiltakin kuin lapsiltamme. Asioilla on tapana järjestyä ja kyllä se oikea suhde kestää kaikki arjen kiemuratkin ja mitä vanhempana olemiseen liittyy eikä myöskään vieraannuta sinua liikaa lapsistasi jos et niin halua ja näet kunnolla vaivaa asian eteen. Mitään ei toki ns. "saa ilmaiseksi", mutta se on vain järjestelykysymys. Eiväthän lapset ole kuitenkaan este onnelliselle parisuhteelle. Pitää vain olla joustavuutta puolin ja toisin ja järjestää asiat kaikkien osapuolien kannalta parhain päin...
T: Eronnut kahden lapsen äiti
..... aivan kuin oikeesti olisin ollut toi toinen puoli ,,,itken täällä sitä miestä - joka käveli elämääni - elämäni rakkaus - hänkin lähti lukossa yht"äkkiä - ottaisin hänet takaisin aivan heti ja olisin monessa asiassa valmis tekemään kompromissejä - nyt ymmärrän minäkin ,että lapset tärkeitä ,mutta jos ihminen haluaa - olisi olemassa monenlaisia ratkaisuja - aikuinen tarvitsee aikuista - jos nyt satut tämän lukemaan - niin -tiedät-oikeesti tunnistat minut---siis oikeesti - tule takaisin t.yks polkupyöräilijä - rakastan sinua ikuisesti
TULE ....OLE KILTTI