harrastaa vain yhden yön suhteita, tai tapaa vaihtaa vakipanoaan tiuhaan? Olen ihan ymmällä, koska omassa tuttavapiirissä on mies, joka käyttäytyy näin. Ei olla niin hyviä tuttuja, että viitsisin kysyä. Muutenkin olisi vähän outoa kysellä tuollasta. Kuulostaa aika raskaalta elämältä. Ja mistä ihmeestä se bongailee niitä naisiaan, kun tavisnaiset tutustuu hyvä jos kolmeen mieheen per vuosi. Tyypillä taitaa olla kolme per 2kk tahti, unbelievable.
Minkälainen
ihminen tapaa
131434
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Yhden illan juttujen harrastajissa on varmasti monenlaista tapausta. Jotkut hakevat niitä, toisille niin tapahtuu. Yleensä niitä paheksuvat ihmiset, jotka hakevat satunnaisesta tuttavasta jotain syvällisempää kuin yhden yön seksiä, pettyvät sitten kun seurustelusuhde ei alakaan yön jälkeen.
Kuluttavaa ystäväsi elämäntapa varmasti on, tuskin hän sitä vuosikausia jaksaa. Tällä hetkellä hän ei varmaan halua sitoutua, tuntee itsensä myös haluttavaksi monen naisen kanssa. Tällainen halun kohteena oleminen kohottaa varmasti ystäväsi itsetuntoa ja hän saa siitä kiksejä.
Itse en yhden illan juttuja paheksu. Olen kolmekymppinen nainen, kaipaan seksiä ja läheisyyttä useasti, parisuhteessa en ole koska sopivaa miestä ei ole kohdalle sattunut. Kaksi vapaata, vastuullista aikuista voi hyvin harrastaa satunnaista seksiä ja saada nautintoa ja hyvän olon tunnetta elämäänsä.
on elänyt tyylillään aina. Tai mistä minä tiedän esim. hänen nuoruusaikaa...Noin kaksikymppisestä asti ainakin.
En kannata yhden illan suhteita saati vakipanoja, mutta jokaisella on oikeus toimia haluamallaan tavalla loukkaamatta muita. Jos jomman kumman välillä pitää valita niin yhden illan suhde. Vakipano vaikuttaa kovin systemaattiselta itsepetokselta, että kerta laaki silloin tällöin mieluummin. Juuh, eli en usko että pelkkä seksuaalinen yhteys on koskaan mahdollinen vaan tunteita/ystävyyttä sekoittuu väkisin mukaan. Tai jotain läheisyyden hakemista, joka nyt on taas vähän kaukana aktin ideasta. Mielestäni ihminen voi hankkia seksivälineen tai käyttää käsiään fyysisen himonsa hillitsemiseen. Yksin tehtynä saa jopa parhainta seksiä itseltään itselleen, ilman esim. morkkista, ikävää tms. lieveilmiöitä jotka tulee toisen ihmisen kanssa olemisesta. Jos taas haluaa toisen ihmisen, niin minusta on hyvä miettiä silloin, kuka ihminen ja mitä se toinen itselle merkitsee. Persoonaa korostavassa kulttuurissa tietysti mikä vain on oikeutettua mitä itse haluaa tehdä, ja jos kohde ei aseta vastalausetta. Jos toiselle seksi on kanava toteuttaa yhdessäoloa, kiintymyksen ja välittämisen ilmaisukeino ja toiselle seksuaalisuutensa purkamisen väline (pelkästään), niin homma ei toimi. Hyvä partneri osaa ottaa sen huomioon, mieluiten ennen aktin eikä sen jälkeen. Muuten saattaa toinen tulla loukatuksi. Seksuaalisuuden alueelle kohdistuneet loukkaukset ottavat aikalailla aikaa parantuaakseen, eikä minusta seksi saisi olla tuollalailla negatiivisvaikutteinen asia ihmiselle. Jokainen tietää esimerkkejä tapauksista, joissa kenties vähemmän tunteva osapuoli ilmoittaa aikeensa jälkikäteen, jos silloinkaan.
No jaa,sanoisin vaan sen että väline ei koskaan korvaa toista ihmistä,paitsi siinä tapauksessa,jos mies on tosi tumpelo,anteeksi en halua loukata.
Tottakai sillä saa tyydytyksen,niin monta kertaa päivässä kuin haluaa.Sit menee viikkoja,et ei huvita ollenkaan.Sitä vehjettä suorastaan vihaa,ja inhottaa koko elämä,kun ei ole muuta kuin kuminen kaveri.Siihen muodostuu viha/rakkaussuhde.
Minulle erittäin kurja muistikuva on tämä.Viime talvena minuun sattui niin kovin,kun minulle rakas ihminen lottoni aina vaan kauemmaksi.Hirveä halu jäi asumaan minun,rakastin häntä aina vaan enemmän,mutta en saanut viesteihini mitään vastausta.Se sattui vielä enemmän.
Niimpä kaivoin taas jälleen kumiukkelini esiin.Kuvittelin että se on hän.Laukesin yhtä kovin kuin hänen käsissään,mutta aloin välittömästi itkeä.Olin niin turhautunut.Ja siitä ei tullut loppua.Makasin pitkin pituuttani,puristin käsiäni rintaa vasten ,kyynelistä muodostui lammikko lattialle.
Lopulta nousin ylös,lammikko jäi siihen.Se kuivui,aamulla auringonvalossa se näkyi surkeana.Pyyhin sen lopulta pois,mut sitä tuskaa oli vaikea pyyhkiä pois mielestä.
Yritän tässä kertoa sitä vaan,että ei väline koskaan korvaa toista ihmistä.Ihminen kaipaa kosketusta,se haluaa painautua lämminta,alastonta ihoa vasten.
Tuntea ihon tuoksun,kuunnella kuinka toisen sydän sykkii,koskettaa ja nauttia siitä kun saa toisen värähtämään nautinnosta.
Kuulla,kuinka hänen hengitys syvenee ja kiihtyy hiljalleen.
Sitä haluaa suudella,kietoutua toista vasten,painaa sormet niin syvälle että melkein sattuu,takertua toiseen ikään kuin sanoen:en halua koskaan päästää sinua käsistäni,välitän sinusta niin paljon,olet niin tärkeä minulle.
On ihanaa olla ihan hiljaa vierekkäin,saada hellyyttä,kuuntelee ja nauttii siitä kun toinen hiljaa kuljettaa kättään selkää ja vatsaa pitkin.Voi puhua harkiten juuri niitä sanoja jotka sopivat siihen hetkeen.
Niimpä,minä en voi elää ilman tällaisia tuntemuksia,otan ne vaikka yhden yön suhteesta,tai vielä pahempaa,vajoan seksisuhteeseen.
Ne repii,ne hajottaa,"mut yksinäisyys saman reiän nakertaa"(Don Huonot)
Monella ihmisillä voi olla niin,että ei uskalla alkaa sitoutumaan,sillä pelkää niin kovin että toinen jättää,pettää ja satuttaa.Se on pelkoa ja pakenemista.
Ei voi syyttää kaikkia siitä,että on niin pinnallinen,tai hakee kicksejä,ei se niin mene.
Jos minusta puhutaan,olen erittäin syvällinen ja tunteellinen.Kaipaan läheisyyttä,kosketuksia,hellyyttä yli kaiken.
Mutta pelkään,pakenen yksinäisyyttä näillä suhteilla.
Olen nytkin aika paniikissa,tapaan tänään Skorpionin,joka on soittanut minulle joka päivä.
Hän haluaa katsoa elokuvaa kanssani,haluaa kokata minulle joku kerta,haluaa kesällä mennä mökille,opettaa pelaamaan biljardia...haluaa tulla minun elämääni.
En tiedä,en jaksais millään taas käydä paikkaamaan sydäntäni,jos jotain meneenkin pieleen.Olen juuri saanut itseni kasaan.Ja sit kohtalo kuljetti hänet tielleni.
Kai Kohtalo tuumasi,että minun on aika olla edes hetken onnellinen.
"Sä kuljet valoa päin"...........
kirjoittanut kappaleet 6-9!! Juuri muutama tunti sitten erosin taas hänestä... Siis vakkaristani. Meidän suhde on tällä hetkellä niin täydellinen kuin voin kuvitella. Kyse ei ole todellakaan pelkästä seksistä!
Ehkä sellaisten ihmisten on vaikea käsittää tällaista, jotka saavat niistä vakituisista suhteista mielestään kaiken irti ja löytävät yleensäkin sellaisia... Itse en ole koskaan löytänyt ja nyt vasta tajuan, kuinka onnettomasti olen elämääni elänyt, viimeisin suhde 6v.
Tällähetkellä saan sitä hellyyttä, läheisyyttä ja suuremmoista seksiä, mitä en tiennyt samassa paketissa olevankaan! Hän vain on varattu ja täten minun ulottumattomissa. Mutta olen onnellinen näin, ainakin tällä hetkellä. Jossain vaiheessahan tämä hajoaa,mutta sille en suostu suomaan vielä ajatustakaan vaan otan kaiken irti!
"Niimpä kaivoin taas jälleen kumiukkelini esiin.Kuvittelin että se on hän.Laukesin yhtä kovin kuin hänen käsissään,mutta aloin välittömästi itkeä.Olin niin turhautunut.Ja siitä ei tullut loppua.Makasin pitkin pituuttani,puristin käsiäni rintaa vasten ,kyynelistä muodostui lammikko lattialle."
Sinä surit mennyttä suhdetta. Hävinnyttä seksuaalista läheisyyttä surit varmaan myös. Luultavasti se kuuluu normaaleihin reaktioihin, kun on erottu. Ehkä et ollut valmis seksiin vielä eron jälkeen, koska tyydytys tuntui pahalta. Entäpä jos olisit surenut eron ja nauttinut uusin fantasion kumiukkelin kanssa, olisiko kokemus ollut miellyttävämpi sitten?
Kumiukkeli minusta kuitenkin on parempi, kuin itsensä rikkominen ihmissuhteissa vain seksin läheisyyden nälän tyydyttämistä varten. Toki rakkaus sisältää läheisyyttä ja seksiä, mutta tarkoitin tässä vähän epämääräisiä suhteita.
..otan aina mieluimmin uuden pimpsan kuin jyystän vanhaa, kerran koluttua vakoa. En tässä olla etsimässä mitään vakisuhdetta, tarkoitus on pelkästään ja vain...saada purkaa paineet. Ja siihen onneksi aina löytyy halukkaita apureita. Jos on käynyt oikein hyvä säkä ja saanut monasti peräkkäin uutta pimppaa, niin siinä joskus vähän villiintyy ja tehtoo mennä överiksi, kun aina pitää saada uutta, vaikka mieli ei edes niin kovasti sitä kaipaisikaan. 3 per 2kk, on kyllä melko verkkaista menoa, kyllä se pitää olla ainakin 4 per kk., eli joka viikko.
olette antaneet uusia näkökulmia yhdenyönsuhteisiin, ja kiitänkin teitä niistä. Kiitän vaikka olen kritisoinut. Kritisoin ehkä siksi, että omat näkemykseni ovat lähes vastakkaisia. Keskustelkaa toki lisää ja uudet kirjoittajat ovat yhtä tervetulleita.
Luulen, että olen liian herkkä yhdenyönsuhteisiin, haluan huomaamattani enemmän. Yksi rehellinen yhdenyönjuttu on takana. Siitä päätettiin yhdessä ulkopaikkakuntalaisen miehen kanssa. Tunsimme kovaa fyysistä vetoa, ja ajattelin että sinkkuna voin antaa palaa (kaveri oli sinkku myös). Jutusta jäi hyvä fiilis. Ikävää tai muuta ei jäänyt, vaan kaunis muisto, jota ei pilanneet pettymykset tai morkkikset. Avain hyvään oloon oli kohdallani se, että suhde oli yksiselitteinen. Ei petyttävää puolin eikä toisin. Kaunis muisto. Vähemmän kauniita muistoja taas on tahtomattomasti lähes seksisuhteen tasolle jääneistä deittailuista.
Teillä edellä kirjottaneilla vaikuttaisi olevan jonkin kaipuu, mitä haluatte lähellenne. Minulla taas ongelma on päinvastainen: miten päästää toinen osalliseksi tähän pitkään yksinvaltiaana johdettuun elämään? Miten löytää tarpeeksi kiinnostava ihminen? Kuka kestää seuraani :) ?
Yhden yön suhteet eivät todellakaan sovi herkille ihmisille.Anteeksi kun minä vastaan ja kommentoin koko ajan,mut tää on aihe josta tiedän ja olen kokenu sitä vuosia.
Seksisuhde hajottaa herkän totaalisesti,se on vielä pahempaa.
Mut silti teen niin,tiedän että lopulta en kestä,poltan itseni ihan loppuun.Miksi?Koska en rakasta itseäni,luulen että en ansaitse parempaa,luulen että kukaan ei oikeasti voi ottaa minua tosissaan.
Minun omakuvani on vääristynyt,näen pelkkää negatiivista.Ja silti annan itsestäni kaiken,ihan kaiken.Et edes hetken olen onnellinen.Muutaman tunnin vaan joku haluaa minua pohjattoman kovin.
Tiedän että se on katoavaista,en siinä hetkessä välitä siitä,vaikka menettämisen tuska jo hiipii takaraivoon.Onhan se ihan pimeetä,täynnä ristiriitoja,siinä ei ole järjen häivää.
Olen vihannut kumiukkoa jo kauan,olen surrut niin kauan,lähes vuoden.Nyt on viisainta nousta jaloilleen,en ansaitse tällaista elämää.Jokainen surtu päivä on hukkaan heitettyä elämää.
Elämä on liian arvokasta tuhlattavaksi.Tänään avaan uuden sivun.Olen arka,tällä hetkellä voin haavoittua hyvin helposti.
Lasken tunteja,hermoilen.Kohta me tapaamme,en aio mokata tätä juttua.Seksin aika ei ole todellakaan vielä.Nyt odotan,kerään itsetunnon palaset kokoon.En tiedä mitä kohtalo on kirjoittanut tyhjälle sivulle.Ainakin sen,että älä mokaa tänään.
Minä se täällä taas kirjottelen, varsinaista vuoropuhelua, hehe mutta hyödyllistä sellaista minun mielestäni :)
Kirjoitat:
"Olen vihannut kumiukkoa jo kauan,olen surrut niin kauan,lähes vuoden.Nyt on viisainta nousta jaloilleen,en ansaitse tällaista elämää.Jokainen surtu päivä on hukkaan heitettyä elämää.
Elämä on liian arvokasta tuhlattavaksi.Tänään avaan uuden sivun.Olen arka,tällä hetkellä voin haavoittua hyvin helposti."
Nälkä lähtee syömällä. Janoon juodaan vettä. Yksinäisyyttä poistetaan hakeutumalla muiden seuraan. Jos on työttömyyttä, pyritään hakemaan työtä. Mitä siis tehdään, kun suhteet ja elämä on hullunmyllyä? V: Vetäydytään tilanteesta ja otetaan aikalisä. Noita yksinkertaisia ratkaisuja ei monesti osaa tehdä juuri ihmissuhteissa. Ehkä siksi, että ihmissuhteisiin ladataan niin paljon odotuksia. Paradoksaalisesti juurikin ihmiset, joiden olisi hyvä olla hetken yksin ja levähtää, hakevat ihmissuhdetta. Omat yksinäisyyden tunnot ja himotusvaiheet on minullakin ollut (2v sinkkuna) ja on varmaan vastaisuudessa. Olenhan ihminen kaikkine tunteineni. Välillä tekee mieli seurustella ja välillä ei. En itseasiassa tiedä vielä, haluanko ollenkaan parisuhde-elämää. Tai kaipaan sitä, mutta en tiedä haluanko sitä sittenkään. Aika näyttää. Tiedän, että unelmoin mukavasta miehestä, perheestä, lapsista, lottovoitosta, miljoonajahdista, shakin maailmanmestaruudesta ja mistä tahansa mutta en tiedä, haluanko niitä sitten oikeasti. Tiedän, että näin yksin on ihan mukava asustella. Olen viihtynyt. Miehet elämässä tuo sen oman lisänsä, mutta epäröin. Ainahan sitä haluta saa, kuten sanotaan :)No mutta ei tästä sen enempää.
Otin tuon dildo-jutun mukaan alussa kärjistäen. Tarkoitin, sitä ettei seksielämä lopu siihen, ettei aina ole kumppania. Ja mielestäni kirjoissa kerrotaan siitä, että kehonsa oppii tuntemaan hyvin sooloillessa ja edistää tulevan parisuhteen seksielämää. En tiedä, minä olen tyytyväinen ihan siihenkin seksiin mitä saan yksin aikaan täällä kotona. Mutta eihän sillä saa tietenkään kuin paineet purettua. Läheisyyteen yms. tarvitaan se toinen ihminen. Ajattelen, että kun nyt kerran ei ole ketään miestä elämässäni, niin sitä ei nyt vain sitten ole. Kenties tapaan jonkun mukavan miehen --> siitä eteenpäin vällyjen iloihin sun muihin juttuihin.
"Yhden yön suhteet eivät todellakaan sovi herkille ihmisille"
Voi kumpa olisin sen aikaisemmin tajunnut :( Yksi yhden yön juttu takana, ja minä tyhmä sinisilmäisesti uskoin, että siinä olis ollut jotain muutakin... Mutta ei! Ei sen miehen puolelta asiassa ollut mitään muuta...
Nyt saan itkeä ihan yksin :(
paljaalla?
Olen 38-vuotias nainen. Olen elämäni aikana seurustellut n. 20-vuotiaana ja toisen kerran 30-vuotiaana. Molemmat päättyivät minun aloitteestani. Ja olen niistä syyllisyyteni ja katumukseni jo kantanut ja anteeksiantanut.
Nyt, kun kaipaan elämääni pidempiaikaista suhdetta, ei sellaista tunnu löytyvän, vaan miehillä näyttää olevan halua vain yhden illan seksisuhteisiin.
Olen tavannut näinä vuosina useitakin miehiä, aina siinä positiivisessa uskossa, että meistä tulisi pari, mutta niin ei ole käynyt. Suhdetta ei ole tullut, vaan se on jäänyt pariksi tapaamiseksi ja viimeisen niitin on antanut seksi. Mies ei yleensä enää halua tavata eikä olla edes puhelinyhteydessäkään.
Olen jokaisen miehen kohdalla toivonut... mutta katkerasti pettynyt.
Sen verran tiedän miehistä, että naisen on oltava tarpeeksi "kaunis", "himoittava" tms. jotta naista kannattais pitää pidempään. Nainen on miehelle kuin näyttelyesine, jotakin sellaista, josta mies saa "meriittiä". Nainen on ikäänkuin jatkeena miehiselle tunnolle. Jos nainen ei ole riittävän hyvä, ei siitä kannata ottaa vaimoa. Nainen on siis miehelle hyödyke, joka kannattaa ottaa vakituiseksi kumppaniksi vain, jos naisesta on hyötyä. Kaunis vaimohan nostaa miehen sosiaalista asemaa pykälän verran ylöspäin, samoin kuin työn puitteissa saatu aseman korotus.
Lienen siis naisena huono hyödyke, koska en kelpaa tällaisena kuin olen. Osaan kokata, hoitaa kotia ja rahataloutta, osaan rakastella (tantraseksitaitoinen)ym. ym. Ja tällainen pakkaus ei miehelle kelpaa. Miksiköhän? Vika ei lienekään minussa, vaan miehen ajattelutavassa (ovat ilmeisesti don juanismissaan liian polleita). Sanoisin, että mies, joka harrastaa yhdenillanseksisuhteita on pikkupoika, jolla ei ole vastuunkantokykyä. Hän on kuin lapsi, "jolle pitää antaa kaikki tässä ja nyt". Mies ei osaa olla aikuinen, joka malttaisi odottaa hyvää.
Arvelen, että mies on myös rikottu sisäisesti. Hän ei uskalla sitoutua suhteeseen. Hän luulee, että seksi on parasta kerran saatuna, mutta tantrikkona voin sanoa, että yhdynnät syvenevät ja paranevat mitä useimmin on yhdynnässä yhden ja saman miehen kanssa. On nimittäin kokemusta. Yhdenillan pano jää vain panoksi, ja olo on todella tyhjä sen jälkeen, negatiivisella tavalla. Koska olo on sen jälkeen kuin hyväksikäytetyllä.
Yhdyntä on parhaimmillaan kaunista ja syvää...
Tuosta miehen sisäisestä rikkoutumisesta.. Sehän tapahtuu jo hänen lapsuudessaan. Ja kukas se pikkupojan hoitaa? Äiti. Eli äiti-poika -suhde on risainen siinä ikävaiheessa, kun pojan seksuaalisuus pitäisi kehittyä normaaliksi. Ja kun sinne kehitysvaiheisiin jää häpeää, syyllisyyttä ja vihaa äitiä kohtaan, poika kasvaa ja kehittyy vihaiseksi naisia kohtaan. Ja viha patoutuneena vie siihen suuntaan, että mies haluaa hallita naista seksuaalisuuden alueella.
Kun mies käsittelee itsessään häpeän, syyllisyyden ja vihan tunteensa, hänen ei tarvitse yrittää hallita naisia yhdenillan seksisuhteilla. Hän miehenä ei hallitse naista, vaan kalehdittu seksuaalisuus pitää miestä orjanaan. Ja tuo seksiorjuus vie miestä yhdenillan seksisuhteisiin.
Jo yksikin yhden illan suhde paaduttaa sydämen... ja mitähän tekeekään useampi yhden illan suhde? Taitaapi tappaa ihmisen sisimmän eli sielun.
En suosittele kenellekään yhden illan suhteita, olkoon mies tai nainen, poika tai tyttö.
Kannattaa malttaa mielensä ja odottaa kunnes löytää kumppanin, joka antaa aikaa harkita sänkyyn menoa. Rakkaus on kärsivällinen, ei etsi omaansa jne.
Ihminen, jolla on kiire sänkyyn toteuttamaan seksin tarvettaan, on vain eläin ihmisen nahkassa. Kannattaisi vähän opetuttaa tuota sisäistä "seksieläintään", sillä kun sen päästää irti, siitä ei hyvä seuraa, milloinkaan.
Seksi on tarkoitettu pitkäaikaiseen parisuhteeseen, ei yhdenillan jutuiksi.