Elän toivottavasti monelle kohtalotoverille tuttua sinkkuarjen dilemmaa. Joskus tuntuu ettei koskaan voi kelvata kenellekään. Toisaalta taas tässä maassa on hyvin hyvin harvoja jotka voivat rehellisesti väittää sen oikeasti pitävän paikkansa. Lähes kaikki kelpaavat jollekin. Kysymys onkin enneminkin siitä kelpaavatko ne joille itse kelpaisi. Normaalimmin voidaan sanoa että ne joille itse kelpaa eivät kelpaa itselle ja taas toisaalta itse ei kelpaa niille jotka itselle kelpaisivat. Hetken kuulosti kamalalta mutta näinhän se vähän tahtoo olla.
Monesti kuulee sanottavan ettei kukaan ole ruma tai ettei ulkonäöllä ole väliä. Näin sanovat ovat kuitenkin aika harvoin rehellisiä. Periaatteessa ulkonäöllä ei olekaan merkitystä, mutta jonnekin se raja kuitenkin aina vedetään. Koska kyllä meitä ihan oikeasti rumiakin on! Kadulla ulkonäkö ei merkitsekään mitään mutta kun joku katsoo silmiin tahtoen koskettaa voi pakokauhu arvaamatta ilmaantua.
Ongelma kasvaa edelleen kun ihmiset valittavat etteivät kelpaa kenellekään ja itse asettavat vaatimukset melko korkealle. Ja se joka voi rehellisesti sanoa, ettei ulkonäkö merkitse yhtään mitään ei ole koskaan nähnyt oikeasti rumaa ihmistä. Eikä tämä ollut mikään kauneutta ylistävä puhe tai epätoivon pintaan nostattaminen. Sillä rumuuden kriteeri on oikeasti korkeammalla kuin ihmiset itseään arvioidessaan luulevat. Harva itseään rumaksi väittävä on oikeasti ruma, lähinnä tavallinen. Ja tavallisuudessa ei ole yhtikäs mitään vikaa, plussaa se enemminkin on. Ainakin meidän rumien silmissä:D
Tiedän tästä voi nyt tulla haloo, mutta joskus on tuotava jotain päänsä sisältä raikkaaseen ulkoilmaan:)
Monesti kuulee sanottavan ettei kukaan ole ruma tai ettei ulkonäöllä ole väliä. Näin sanovat ovat kuitenkin aika harvoin rehellisiä. Periaatteessa ulkonäöllä ei olekaan merkitystä, mutta jonnekin se raja kuitenkin aina vedetään. Koska kyllä meitä ihan oikeasti rumiakin on! Kadulla ulkonäkö ei merkitsekään mitään mutta kun joku katsoo silmiin tahtoen koskettaa voi pakokauhu arvaamatta ilmaantua.
Ongelma kasvaa edelleen kun ihmiset valittavat etteivät kelpaa kenellekään ja itse asettavat vaatimukset melko korkealle. Ja se joka voi rehellisesti sanoa, ettei ulkonäkö merkitse yhtään mitään ei ole koskaan nähnyt oikeasti rumaa ihmistä. Eikä tämä ollut mikään kauneutta ylistävä puhe tai epätoivon pintaan nostattaminen. Sillä rumuuden kriteeri on oikeasti korkeammalla kuin ihmiset itseään arvioidessaan luulevat. Harva itseään rumaksi väittävä on oikeasti ruma, lähinnä tavallinen. Ja tavallisuudessa ei ole yhtikäs mitään vikaa, plussaa se enemminkin on. Ainakin meidän rumien silmissä:D
Tiedän tästä voi nyt tulla haloo, mutta joskus on tuotava jotain päänsä sisältä raikkaaseen ulkoilmaan:)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Aina se sama laulu,pitää olla pitkä.Alle 170 senttinen mies,joka löytää avarakatseisen ja oikeasti välittävän naisen on mielestäni isompi juttu kuin lotossa 7 oikein. Minä tiedän,koska olen köyhä,lyhyt ja ruma ,joka käy töissä ja asuu yksinään. Miksi en itse tee aloitetta ?- tein kerran ja arvaa mikä oli vastaus ?... Sori,mut sä olet lyhyt... Kun vanhempani kuolevat ,minä olen silloin aivan yksin,sillä minulla ei ole yhtään ystävää. Joten 30 vuoden kokemuksella tiedän mitä se on kun on köyhä lyhyt ja ruma.Ainoa hyvä puoli on se kuitenkin että on aikaa soittaa kitaraa,tosin sitäkin pitää soittaa seinille...
Onhan lyhyitä naisiakin olemassa. Kauniita, rumia, tavallisia. Pituutesi varmasti rajoittaa sinun mahdollisuuksiasi jonkin verran, koska suurin osa naisista ei halua tuntea itseään suureksi miesystävänsä rinnalla, mutta ehkäpä nyt kuitenkin liioittelet ja sorrut itsesi surkutteluun. Mitkä ovat omat kriteerisi naisen ulkonäön suhteen?
Käyppä huvikseen selailemassa Treffien naisten ihannemiehiä... Niiden perusteella aika harva nainen haluaa itsensä pituisen miehen, yleensä 10-15 cm pidempi on haussa... Useimmilla 150-160 cm naisilla minimi on tuo 170 cm, pidemmillä yleensä 175, ainakin ns. normaalivartaloisilla...
Ihannemies ei ole sama kuin mies, jonka kanssa nainen päätyy yksiin. Se nyt on nähty tällä planeetalla varmasti miljoonia kertoja.
Jotta et ole liian epävarma pituudestasi, sinun kannattaa netissä deittaillessa valita naisia, jotka ovat sinua selvästi lyhyempiä. Jos nainen on sinua lyhyempi, hänelle ei tuota suurta päänvaivaa kehitellä sinua kohtaan myötämielisiä ajatuksia, jos olet muuten mukava ja teet vaikutuksen. Siis eivät nuo ihannemitat ratkaise käytännössä mitään, ellei ole kyse jostain 150cm miehestä, joka menee treffeille 175cm naisen kanssa, jonka ihannemiehen pituus on 195cm eikä mies ole maininnut omasta pituudestaan mitään etukäteen.
Turha tuijottaa jotain numeroita. Ihmissuhteet syntyvät luonnossa.
Tiedän monta alle 170-senttistä seurustelevaa miestä, mutten yhtään lottovoittajaa, joten en usko teoriaasi. Älä nyt herranjumala yksistä pakeista päättele tuollaista!
Ystävät ei ainakaan katso pituuttasi tai rumuuttasi, eivät edes rahojasi. Koita ensin löytää sellaisia, ne ovat kuitenkin vähintään yhtä tärkeitä kuin naisystävä.
Miten sinä muuten olet niin köyhä jos käyt töissä? Onko sulla kauheat velat vai mitä? Vai mihin se palkka menee, oletko jotenkin möhlinyt raha-asiasi lopullisesti? Et sinä varmaan niin köyhä ole kuin luulet, kitara ei ainakaan ole vielä kanissa ;)
Eikä tarvii välttämättä olla pitkä! Kuhan on muute fiksu, mukava ja sinut ittensä kanssa. Mä oon noin 160 cm "pitkä" ja tapailen tällä hetkellä miestä, joka on noin 165 cm, eikä hänen pituutensa mua häiritse mitenkään. Enkä ole kertaakaan kuullut hänen valittavan pituudestaan ja hyvä niin.
Mun kaveri on mua lyhyempi ja hänen kihlattunsa on sitten mun pituinen.
Joten nurkkaan tommoset asenteet ja ole reilusti juuri sitä mitä olet:)!
Ihan hieno ajatus, mutta käytännössä ihanne=minimivaatimus.
koskaan ajatellut, että olisi vain liian lyhyitä miehiä, vaan että on myös liian pitkiä. Samoiten ei ole mielestäni pelkästään liiallisen ruipelomaisia miehiä, vaan on myös aivan liian lihavia. Asioilla on aina kaksi puolta. Sen myöntäminen itselleen auttaa jo huomattavasti. Itse 178 senttisenä naisena asetan miesystäväni minimimitaksi juuri tuon 170cm, mutta en kuitenkaan luule että sitä lyhyempi mies olisi mikään huononnäköinen. Kyse on ainoastaan tuttavallisuudesta. Hyvännäköinen voi olla sen sijaan minkä pituinen tahansa.
Asia on oikeastaan aika yksinkertainen. Ulkonäkö on ihan samanlainen juttu kuin se kuuluisa "ei koolla ole merkitystä, kunhan se on pitkä ja paksu". Siis: ulkonäkö ei ole mikään ongelma, mutta sen puute on. Ulkonäöllä ei ole merkitystä tasan niin kauan kun se on hyvä.
Muutaman kuukauden nettideittailun päätteeksi olen tullut siihen lopputulokseen, että naiset voidaan jakaa minun suhteeni kahteen ryhmään: niihin, joille minä en kelpaa ja niihin, joille kelpaa ihan kuka hyvänsä. Olen onnellisempi yksin kuin kenenkään sellaisen kanssa, joka minut huolisi, joten antaa olla.
Kyllähän sitä vielä rumuuden kanssa pärjää, mutta entäs kun sairaus muuttaa kehoa niin, että on ihan "aikusten oikeesti" ruma...Itselläni on perussairaus, jonka vuoksi ryhti on kumara, jalat eriparia yms..ei mitään hirveän isoa (kuten esim. CP-vamman omaavilla), mutta tarpeeksi, että kaikki sen erilaisuuden huomaa ja kiinnostuneita katseita ei saa. Tavallisesti olen ihan sinut asian kanssa, mutta huonoina päivinä haluaisi vain mennä peiton alle piiloon...