Käyn tällä palstalla yleensä etsimässä petettyjen kertomuksia kokemuksistaan. En tarkoita vihantäyteisiä purkauksia vaan rehellisiä, suoria kertomuksia siitä miltä petetyksi tuleminen tuntuu ja miten olette siitä selvinneet. Siitä on ihmeen paljon apua kun yritän pysyä miehelleni uskollisena. Olen hullun rakastunut toiseen mieheen, ja hänkin on minuun ainakin seksimielessä hullaantunut, himoitsemme toisiamme ja pidämme toisistamme muutenkin. Rakastan kuitenkin myös miestäni. En haluaisi loukata häntä enkä missään nimessä erota. Ihmettelen, miten minulle on päässyt käymään näin. En ole 20 vuoden yhdessäolon aikana vilkuillut muita miehiä saati pettänyt, mutta nyt keski-ikäisenä pitää vielä näin hullaantua! Rakastumisen tunne on toisaalta niin vahva ja ihana ettei siitä millään haluaisi irrottautua. Onko joku kokenut samaa? Miten hullusta rakastumisesta pääsee eroon?
petetyille
kiitokset
5457
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mieti tarkkaan ennen kun menet tekemään mitään peruuttamatonta, sanot rakastavasi miestäsi jos näin on niin jätä toinen kokonaan.
Onhan se varmaankin mieltä hivelevää kun 20- vuoden jälkeen joku muukin on kiinostunut eikä vaan se tuttu ja turvallinen koti köriläs.
Siinä vaiheessa kun olet pettänyt ja jäät kiinni siitä,niin silloin siitä ei ole enään paluuta, teet toiselle osapuolelle todella karhun palveluksen mennessäsi vieraan kanssa sänkyyn.
Niinkuin sanot että hän on kiinostunut sinusta seksimielessä,niin harrasta sitä miehesi kanssa et tarvi siihen vierasta.
Itse olen tullut petetyksi,on ollut todella rankkaa sen jälkeen kun hän jäi kiinni teoistaan,olemme olleet vähän kauemmin yhdessä kun te luultavasti kuitenkin olemme samanikäisiä.
Siinä tulee miettineeksi kaikkea mitä pettämisen aikana on tapahtunut, miksi , mikä meillä meni vikaan?
Välttämättä meidän liittomme ei tule koskaan samanlaiseksi mitä se oli ennen kun sain hänet kiinni, luottamus on aivan miinuksella ja itsetunto.
Joten hehoitan sinua harkitsemaan tarkoin ennen kun menet tekemään mitään peruuttamatonta.
kerroin tämän ihan ystävänä, mietin itsekkin mieheni kiinni jäämisen jälkeen että kyllä kai minäkin vielä jostain löydän(ravintolasta) sänkykaverin,mutta niinkuin sanoin miehellenikin niin en pysty mennä tekemaan sitä kun kuitenkin kaikesta huolimatta rakastan miestäni.
Ja voihan olla että koti kasvatukseni on ollut sitä että avioliitto on yksiavioisuutta.
MIETI JA HARKITSE ENNEN KUN TEET MITÄÄN
tarkoitus ei ollut että tästä tulee mikään palopuhe petetyn suusta( katkeroittuneelta)
Ja muista, että kerran rikottu luottamus ei palaa välttämättä enää koskaan... Silloin, kun menee vieraan kanssa sen rajan yli, on oma suhde jo haudattu.. Jotkut antaa anteeksi ja pääsee yli, mutta toiset ei ja siitä voi seurata sellainen perhehelvetti, että en suosittele. Ihastukset laantuu ja niitä tulee väkisinkin elämän varrella, mutta aito hyvä suhde ja rakkaus... Sitä et korvaa millään:)
teidän suhde ei perustu mihinkään järjelliseen.
Sellainen psykoterapeutti, kuin Määttä, on teoksessaan Rakastumisen Lumous, kertonut, että suhteen alkuvaiheessa toinen idealisoidaan. Kaikki sen hyvät piirteet laitetaan kultakehyksiin ja pulpahtelevat huonot piirteet selitetään ja käännetään nekin jotenkin hyvin päin. Asiat nähdään juuri niin kuin halutaan nähdä.
Se perustuu alussa pelkästään toiselle mieliksi oloon.
Sillä ei ole mitään tekemistä pitkän parisuhteen kanssa, koska siinä väkisinkin aletaan olla omia itsejämme jossain vaiheessa.
Sinua ihaillaan ja haluat ihailun jatkuvan. Mutta tuo ihailu ei perustu mihinkään todelliseen, koska mies näkee sinusta vain joitakin haluamiaan asioita. Ei niitä, joita näkisi väkisin, ja joilta ei voisi enää välttyä, jos olisitte yhdessä.
Alkuvaiheen rakastuminen on täyttä harhaa ja kuvitelmaa. Se ei ole puhtaasti sitä, mitä kuvittelet.
Teet todella typerästi, jos riskeeraat liittosi moisen hölmöilyn takia.
Etkö voisi saada potkua ja hyvää fiilistä pelkästään siitä tunteesta, että TIEDÄT olevasi haluttu? PItääkö sun tosiaan mennä loppuun asti todistaaksesi asian itsellesi?
Olen pitkän 20-vuotisen parisuhteen aikana hullaantunut jonkun kerran toiseen mieheen, mutta oikeasti en ole koskaan pettänyt miestäni. Se on asia, joka täytyy vain päättää.
Olen täysin vakuuttunut siitä, että mikäli olisin aloittanut suhteen, olisi se arkipäiväistynyt ihan samalla tavalla kuin nykyinen suhde. Pahimmassa tapauksessa suhde olisi päättynyt katastrofiin.
Nyt voin muistella näitä miehiä hymyssä suin ja hyvillä mielin, kun ei ole heidän paskempaa puolta koskaan nähnyt.
Ihastuminen on kivaa, ja sellaiseksi se pitää jättääkin.
Sinun pitää valita. ÄLÄ MISSÄÄN TAPAUKSESSA PETÄ KETÄÄN. Mieheni vietti viime yön muualla ja puhelin oli suljettu. Tunnen oloni kuolleeksi.