Onko kenelläkään samanlaista tilannetta kuin minulla ettei ole kodin ulkopuolella ainuttakaan ystävää. Olen perheenäiti ja viimeinen lapsi asuu enää kotona.
Olen tavallinen perheenäiti hyväksyn kaikki ihmiset tasavertaisina kasomatta onko vahemmän tai enemmän elämässään parjäävä.
Ainutkin ystävä joka oli, vai olikohan edes aito ystävä kun ei ole ottanut yhteyttä 7kk.
Mikä on kun ei vaan ystäviä tunnu olevan.
Olen tavallinen perheenäiti hyväksyn kaikki ihmiset tasavertaisina kasomatta onko vahemmän tai enemmän elämässään parjäävä.
Ainutkin ystävä joka oli, vai olikohan edes aito ystävä kun ei ole ottanut yhteyttä 7kk.
Mikä on kun ei vaan ystäviä tunnu olevan.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Suosittelen ottamaan tähän ystävään itse yhteyttä. Aina se että ei pidä yhteyttä ei tarkoita ettei hän olisi sinun ystävä. Muuten kannattaa hankkia joku harrastus, yms. missä kannattaa reilusti mennä tutustumaan uusiin ihmisiin. Olen huomannut että sellainen on nykyään muotia, että mennään suoraan tervehtimään ja kysytään vaikka kahville. Tietysti onhan täällä tämä 24 palsta mistä saattaa satunnaisesti löytää hyviäkin ystäviä. Tilanne on kyllä tuttu monellekin.
Kukaan ei tule soittamaan ovikelloa ja kysymään, tulisitko ystäväksi. Rohkeasti siis ihmisten pariin. Helppo tapa tutustua ihmisiin on mennä johonkin talkoisiin tai porukalla tehtävään vapaaehtoistyöhön. Seurakunnasta löytyy myös mukavia ihmisiä. Rohkesti vaan kutsumaan kahville tai kävelylenkille.
Olen samassa tilanteessa. Ystäviä ei ole, tai yritän joskus olla yhteydessä vanhoihin tuttuihin, mutta koska he eivät IKINÄ ota minuun yhteyttä, olen tullut siihen tulokseen, etteivät tahdo minusta kuulla. Harrastuksen ja opiskelun yhteydessä tapaan ihmisiä, mutta heihinkään ei muodostu mitään kontakti, enkä sitä enää itsekään uskalla ottaa, koska tämä yksinäisyys on ajanut jo siihen, että olen vakuuttunut, ettei kukaan halua olla missään tekemisissä kanssani.
Aivan varmasti on ihmisiä, jotka haluavat olla tekemisissä kanssasi. Et ole vaan vielä löytänyt heitä. Älä lannistu hakemisessasi, sillä siellä jossain he luuraavat. Kätevä tapa tutustua uusiin ihmisiin on liittyä johonkin yhdistykseen, jonka toiminnasta itsekin on kiinnostunut. Yhteisissä kokoontumisissa saa seuraa ja voi katsoa, olisiko joku johon haluaisi paremminkin tutustua, ja jos on halua kantaa kortensa kekoon yhdistyksen toiminnassa, esimerkiksi myyjäisissä ja muissa tempauksissa, he siellä jo odottelevat avosylin sinuakin.
Tulee jostakin syystä mieleen kirkko tuosta, mitä kirjoitat, vaikket sitä varmaankaan ehkä itse ajatellutkaan. Usein oon mennyt jonnekin ja sitten kun sanon, etten ole kiinnostunut heidän uskostaan niin... no se käy vähän vaisuksi sitten. Mutta ehkä kuitenkin voi olla ideaa yhdistyksen tai muun vastaavan juttuihin liittymisestä, mutta silti se kuulostaa mun korvaani siltä, niin kuin sut hyväksytään vasta kun olet sellainen, kuin joku muu tahtoo. Ei se varmasti kaikkialla kuitenkaan ole näin.
sama juttu täällä,mikäköhän meissä yksinäisissä on vikana?
Harrastuksista, töistä, baareista, tai vaikka uimahallista voi löytää hyviä ystäviä kun vain jaksaa yrittää ja jos et ole ottanut kaveriisi yhteyttä ja pelkäät ettei häntä huvita ottaa sinuun voi olla, että tämä ystävä pohtii ihan samaa asiaa tai on saanut uusia ystäviä ja kun yhteyttä ei pidetty, epätoivoissaan päätti unohtaa sinut
Siinä tilanteessahan voi vaan suoraan kysyä: haluatko sä mut vielä tavata? Ei jää mitään epäselvyyttä. Näin mä ainakin tekisin.
ei minullaka ann oleystäviä
No eipä ole itsellänikään ystäviä ollenkaan. Asiaanhan vaikuttaa varmasti myös se,että olen itse ollut lähes aina yhteyden pitäjäkin. Kyllästyin lopulta olemaan se "ylläpitäjä" ja siinähän se totuus tuli ilmi,eli ei kukaan yhteyttä sitten enää pidäkään. Lienekö se,että olen tuon "ystäväpiirin" ainut perheellinen,vaikuttaa asiaan. Mene ja tiedä.
Ja aika hyvin tästä ystävättömyydestä kertoo myös se,että puhelinlaskut tulee n. 4kk välein :D Eli eipä kirjaimellisesti millään tavalla kukaan pidä minuun yhteyttä,ellen itse pidä. Toisaalta,tämähän todistaa vaan sen,ettei nuo ihmiset sen kummemmin halua kuulua elämääni,joten menkööt menojaan. Toisinaan se kyllä vituttaakin kovasti,sillä olen ihmisten ilmoilla paljon ja tuun toimeen monenlaisten ihmisten kanssa eikä kukaan ole tullut miksikään kusipääksi haukkumaan jne. Suht sosiaaliseksi,mukavaksi jne on sanottu.
Loppujen lopuksihan se vika vaan on meikäläisessä,ei siitä pääse yli eikä ali. Todennäköisesti olen ihmisille,perhettä lukuunottamatta,aika lailla yhdentekevä ihmisenä. Ja hyväksyttävä se vain on,että on syntynyt siinä mielessä viallisena,ettei koskaan tule samaan oikeita ystäviä. Ja ihan turha sitä on tulla lässyttämään,ettei olla yritetty.
Toivon, että tuo viimeinen kappale on vain ironiaa. En voi tajuta, miten paljon täällä saa kuulla tällasista kokemuksista, niin kuin mistä sinäkin kirjoitat. Mitä siihen vois ees sanoa...
"Loppujen lopuksihan se vika vaan on meikäläisessä,ei siitä pääse yli eikä ali. Todennäköisesti olen ihmisille,perhettä lukuunottamatta,aika lailla yhdentekevä ihmisenä. Ja hyväksyttävä se vain on,että on syntynyt siinä mielessä viallisena,ettei koskaan tule samaan oikeita ystäviä. Ja ihan turha sitä on tulla lässyttämään,ettei olla yritetty. "
Tiedän tarkkaan mitä tarkoitat. Ilmeisesti itselläni on myös täysin väritön persoona tai olen muuten niin vastenmielistä seuraa ettei vaan kelpaa kenellekkään. Omasta mielestä en tarkoita kellekkään pahaa ja yritän vaan autella,mut....ei kelpaa ni ei kelpaa
Eli olet hullu, jonka mielestä pitäisi olla "värikäs persoona"? Tulee taas ylasteajat mieleen, kun lukee. Arvostat rahaa, velaksi hankittua velaista omaisuutta ja Big Brother- ohjelmaa ja sulla ei ole kirjahyllyä kodissasi, eikä niin? Kyllä riittävän "värikäs persoona" ystäväksi normaaleille kelvatakseen Suomessa on jokainen, jolla ei ole rikosrekisteriä ja joka liikkuu ja elää elämänsä normiseurassa, että se "värikkyydestä".
Ja ylläpito tällä kertaa muokasi vastineestani sanan "velkaista", elin en siis tota herjaajaa olisi saanut sanoa tekstinsä sisältöön velkaiseksi ja lisäksi muokkasi viestini siten, että mä en saisi nimettömälle nettiherjaajalle sanoa, että sillä ei ole kodissaaan kirjahyllyä, mikä on sisällöltään tollasten tekstien tuottajien osalta ihan satavarma fakta. Itse en arvosta velkaa kauheasti ottavia ökyileviä tekopärjääviä tai kurapersetaustatyyppejä joilla ei ole kotikasvatusta ja joilla siten röyhkeä materialistinen pällipelle- ihmisten arvomaailma tällaisen foorumin nimettömässä hnettiherjauksessa., koska tavikset rehelliset niiden elintason joutuu maksamaan, enkä viittis että vaikka mun vanhempien vderovaroista maksetaan verovaroja jollekin mulkule,. jolla on sellaiset mielipiteet ja käytätyminen netissä, kuten teillä nimettömillä tässä Suomi24:ssa.
Yleinen kokemus tuntuu olevan tuo yksipuolinen yhteydenpito. Itsekin olen yleensä saanut olla se ainut yhteydenpitäjä.
Nykyään minulla on tapana testata uudet ihmiset. Jos yhteydenottaja olen aina minä, jossain vaiheessa otan asian puheeksi ja sanon, että voi minuunkin päin olla yhteyksissä ja "pidän puheen" yhteydenpidon merkityksestä, kuinka se on tärkeää ja oltava molemminpuolista, koska jos yhteyttä ei pidetä - yhteys katkeaa!
Jotkut ovat sitten havahtuneet ja korjanneet käytöstään sekä selittäneet, kuinka heillä on muodostunut jonkinlainen kynnys, ujous ja epävarmuus yhteydenottoon, ainakin jos edellisestä yhteyksissäolosta on kulunut aikaa.
Jotenkin Suomessa ei ole enää tapana pitää yhteyttä puhelimitse.
Uusien tuttavuuksien kanssa jaksan jonkun aikaa (noin puolisen vuotta, heti ei uudelta tuttavuudelta voi eikä ole oikeutta liikoja vaatia) sinnikkäästi "pitää kiinni" ja soitella sopivin väliajoin (ei liian usein, jottei kukaan häiriinny ja pidä tunkeilevana ripustautujana) ja ehdotella tapaamisia yhteyden ja tutustumisen ylläpitämiseksi.
Jos asia ei korjaannu ja toinen henkilö ala ylläpitää itsekin suhdetta edes silloin tällöin lähetetyillä tekstiviesteillä/sähköposteilla, pidän tauon ja katson kuuluuko toisesta koskaan enää mitään. Aika usein ei kuulu. Itsekin annan tällaisten henkilöiden mennä menojaan.
Välillä onneksi vielä nykyäänkin on kyllä löytynyt ihmisiä, jotka käsittävät yhteydenpidon merkityksen ja antavat itsekin kuulua itsestään! Mutta harvassa kyllä ovat, se täytyy tyrmistyneenä myöntää!
Ikävä taitaa olla tilanne virtuaalipellellä, joka nostelee vuosia vanhoja herjausaloiutksiaan sairaalla laittomalla foorumilla herjaten nimettömänä. Ymmärrän, ettei sinulla ole ystäviä, koska ystävät eivät pidä yhteyttä sähköpostilla, vaan tapaavat ihan normaalisti.Ihan ymmärretävää, että suhun nimettömään ei pidä yhteyttä ihmiset, joiden elämänpiiriin et liity... En mäkään pitäisi tuntemattomiin yhteyttä ainakaan nettihäiriköinnillä viattomia kohtaan typeränä netin onnettomana surkioherjaajana viattomia elämässään pärjääviä kohtaan, enkä etenkään herjaisi netissä viattomia nimettömänä virtuaalipellenä luulemalla, että ystävät pitää yhteyttä vain virtuaalisesti. Toivottavasti et "sinnikkäästi pidä kiinni" ainakaan minusta tai kenestäkään minun tuntemastani ihmisestä, koska mä kuulun ihmisiin, jotka on normaaleja ja joilla on hyvä maine, eli idiootteihin nettivirtualieläjiin en halua tutustua, enkä perätömiin herjaväitteisiin kadehtimiesi tekemisistä.