Me olemme kolmekymppinen pari, olleet yhdessä kuusi vuotta ja kaikki on hyvin, itseasiassa liiankin hyvin. Suhteessamme on luottamusta, intohimoa, kunnioitusta ja hellyyttä. Jostain syystä pelkään että jotain pahaa sattuu! Kuvittelenko alitajuntaisesti etten ole ansainnut mitään näin hyvää ilman jotain pahaakin, vai mistä on kysymys. Joka päivä mietin miten selviän jos toiselle sattuu jotain, tai miten toinen selviää jos minulle tapahtuisi jotain kamalaa. Uskokaa tai älkää, tämäkin voi olla ongelma. En kuitenkaan koe olevani mikään läheisriippuvainen, lähipiirissäni on tällaisiakin ihmisiä. Onko vastaavanlaisia kohtaloita?
täydellinen suhde,
siksi pelkään
9849
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Onko olemassa onnea ja huolettomuutta ilman muttia? Onko tosiaan niin, että jos ei ongelmia ole niin niitä kiireenvilkaan etsimme? Voiko nuori ihminen 2000-luvulla vain tyytyä? Vai onko takaraivossa aina joku "mitä jos?" tai "olisiko sittenkin?" tai "tyyntä myrskyn edellä"? Onko kyseessä realismi ja varautuminen kinkkisiin elämäntilanteisiin? Vai olemmeko hakoteillä, hukassa mahdollisuuksien "gottabe"-maailmassa?
Näitä kysymyksiähän riittää, itsekin miettinyt tarviiko kaikkeen suhtautua niin skeptisesti, voisi vain olla ja iloita että meillä on mitä on. Toisaalta, nykymaailmakin on mitä on. Tuntuu vaan niin hullulta että kaikki tuntuu vaan paranevan kun eteenpäin kuljetaan. Viestisi oli hyvä.
Se vain on ihmisen tapa, kehittää ongelmia ja turhia huolia jos sellaisia ei muuten synny. Mitä enemmän sinulla on menetettävää, sen suurempi pelko ongelmista on.
Niimpä. Mahtavaa saada tämmöstä palautetta, odotin jotain kyynisempää..;) Heh.. Sitä varmasti tosiaan ajattelee liikaa. Mullekkin on sattunut ja tapahtunut kaikenmaailman asioita, jotenkin ne kaikki on muokannut minua, kuten varmasti niin monen muunkin elämää ja ajattelutapaa. Kenenkään ongelmia ei sais koskaan väheksyä, jokaisella se oma juttu voi olla sellanen joka voi tuntua ylitsepääsemättömältä. Luojan kiitos näitä palstoja on, ja vielä enemmän kiitoksia ihmisille jotka anonyyminä haluavat auttaa.
Minulla oli sama tunne ex-avokkini kanssa. Pelkäsin että hänelle sattuu jotain tai minulle sattuu ja miten hänen käy etc. Välillä se häiritsi jopa työntekoani. Suhteemme oli juuri kuvaamasi kaltainen.
Sain pääni kuntoon, kiitos terapeutin ja rupesin luottamaan tulevaisuuteen.
Avokki jätti noin kuukaus sen jälkeen, haksahti kaveriini.
Voi p.....! Näitä ei voi varmaan koskaan välttää, tällaisia kokemuksia, oli kaveri tai joku muu. Olin ennen järjettömän mustasukkainen mutta se on haihtunut vuosien mittaan pelkäksi luottamukseksi. Kuitenkin molemmilla on ne omat juttunsa,-työnsä, kaveripiirinsä jne. Mulle se luottamus on kaikki kaikessa, jos en voi luottaa täysin, en voi olla suhteessa.
Tapasin loisto naisen ja kaikki suju hyvin ei riitoja yms. kaikki toimi loistavasti. kihloihin ja piti naimisiin mennä.
tämä tapahtu noin 6kk aikana. sitten yhtäkkiä ilmoitti ettei haluu suhdetta yms. ja kaikki oli ohi
Hyvin sanottu, tuo tekstisi loppu! Luottamus on KAIKKI kaikessa kaikkien läheisten kanssa, varsinkin parisuhteessa!!!
hieno nimikin, kun ihminen alkaa pelätä, että jotain kamalaa tapahtuu,kun kaikki on ollut niin kauan hyvin ja on niin onnellinen jne. Että jokin maailmankaikkeuden laki ohjaa, että liikaa onnea ei voi olla. Mutta kun kuulee joskus kohtaloita, missä tuntuu, että ei ole kuin vastoinkäymisiä ja suruja ja tuskaa, niin ei silloin voi uskoa oikein siihenkään, että onnellisuutta ja vastoinkäymisiä jaetaan yhtä paljon ihmiselle.
Joku on joskus sanonut, että jos alkaa pelätä, että jotain pahaa tapahtuu,kun niin kauan on ollut hyvin, niin alkaa alitajuntaisesti elää niin, että sitten alkaa mustia pilviä kerääntyä elämään. Ja joku on myös sanonut, että kyse on luterilaisuudesta uskonnosta. Että ei saa olla liian onnellinen.
Joka tapauksessa yritä relata ja nauttia!!
Kaikkea hyvää sulle.