Minun on ollut vaikeaa sopeutua uuteen tilanteeseen, jossa mieheni on aina kotona! Ennen hän oli poissa säännöllisesti lähes joka ilta ja ainakin yhden päivän viikonloppuna. Yhteiset koti-illat olivat juhlaa. Sairastumisensa jälkeen hän jätti kaikki menonsa ja on aina kotona. Hän on eläkkeellä, siis kotona myös päivät, jolloin minä olen töissä. Illalla on huono omatunto, kun lähden lenkille.. Tuntuu, että en voi jättää häntä kotiin yksin, kun hän on jo päivät kotona. Kaipaisin omaa aikaa, hetkiä yksin kotona. Mutta en voi sanoa hänelle, että ahdistun jatkuvasta yhdessä olosta, koska tiedän, että hän loukkaantuisi.. Hyvät vihjeet ovat tervetulleita, kuinka jaksan!!
Jatkuva yhdessäolo ahdistaa
anskuleena
313670
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Niin vaikeahan tuohon mitään vastausta antaa. Se on vaan uusi elämäntilanne mihin sinun täytyy sopeutua? Hyväksy kaikki tunteet myös nämä kielletyt/negatiiviset itsellesi.
Totta on tuo mitä sanoi, että joskus liika rehellisyys voi loukata. Eli ehkä parempi, ettet ihan suoraan ainakaan kerro, että hänen seura ahdistaa. Mutta voit kai puhua, että yksitoikkoisuus ahdistaa tai jotain vastaavaa?
Mutta kyllä näkisin ihan oikeutettuna tuon, että sinäkin tarvitset välillä sitä omaa aikaa. Eikai tuosta nyt tarvitse huonoa omaatuntoa olla, jos lenkillä käyt. Onko miehesi puhunut jotain, ettei pidä jos lähdet jonnekkin. Onhan ihan hyödyllistäkin, että pidät omasta kunnostasi huolta, että jaksat palkkatöissä ja muutenkin. Liikunta auttaa myös nukkumiseen ym.
Voisitteko miehesi kanssa sitten tehdä yhdessä jotain? Mennä käymään jossain tai kutsukaa vieraita kyläilemään? Jotain vaihtelua arkeen. Ja välillä on ihan oikeutettua, että otat myös itsellesi sitä ihan omaa aikaa vain yksinään. Vaikka miehesi ei siitä pitäisikään. Yritä vähän tasapuolisesti antaa aikaa sekä miehellesi ja myös välillä ihan itsellesi.
lisää tilaa ja kerroksia.
Uskomatonta, mutta minulle tuli ihan sama asia mieleen kun lui tuon aloitusviestin.
Suomalaiset asuu keskimäärin niin pienissä asunnoissa, että ei mikään ihme että ärsyttää kun koko ajan "törmää" toiseen.
Kahdelle henkilölle sellainen 100-200 neliön asunto! Silloin ei aina välttämättä edes tiedä, onko toinen kotona. Kaksikerroksinen asunto on myös hyvä siinä, että siinä on paremmin omassa maailmassaan, kun ollaan eri kerroksissa. Yksi kerroksisien omakotitalon tai rivitaloasunnon pitäisi muuten olla todella iso, ettei toista huomaisi.
Tai sitten voisi rakentaa samalle tontille kaksi eri taloa ihan. Mahdollisimman isoja. Eikä ikkunoita, ainakaan sinne puolison kämpän suuntaan. Kerran kesässä vois pitää yhteiset grillipileet ja jouluna lähettää postikortin.
Hyvä idea :D
Sen vähintään 200 neliöisen omakotitalon takapihalla olevan uima-altaan viereen voisi rakentaa täydellisesti varustellun, talviasuttavan pikkuisen 100 neliöisen 'pool housen'.
http://imgs.ebuild.com/cms/RESIDENTIAL ARCHITECT MAGAZINE/2007/July/RA070701044L2.jpg
Jotain tuollaista.
miesparkoja.niin hyvässä kuin pahassa.
Ei ole hyvä jos mies on kaiket illat ulkona,eikä myöskään jos on kotona vaimonsa kanssa.Jos et voi siedä teidän yhdessäoloanne niin sano sille suoraan,voi olla että saat omaa aika enemmän kuin olisi tarvetta.Sairastumisen takia eläkkeellä sen takia kotona ja nyt sut pitäisi saada hänet pois jaloista koska hän ahdistaa sua.
Ennen vanhaa oli olemassa sellainen asia kuin lojaalisuus.
että sinulla on salasuhde ollut jo neljä vuotta toiseen mieheen.
Ei ihme että ahdistaa!!! Hyi hitto..........
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=500000000000010&posting=22000000032652629#22000000032652629
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=708&posting=22000000032459679#22000000032459679
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=708&posting=22000000032459734#22000000032459734
muuta sanoa kuin voi jeesus mikä akka.
Luoja kuinka se halveksii omaa miestä.
Mitä pahaa on pienessä flirttailussa? Varmaan sinunkin silmäsi lepää hyvän näköisissä naisissa/miehissä
miehen nussiminen onko se pieni flirtti?
Itse ainakin vellon syyllisyyden ja ahdistuksen suossa samankaltaisen tilanteen johdosta.
Muutos on raju, koska aikaisemmin olimme molemmat sellaisia, että tarvitsimme yksityisyyttä ja omaa aikaa. Miehelläni on nyt tämä tarve vähentynyt tai tyydyttyy sillä, kun on päivät yksin kotona.
Voi luoja... Tuolla joku ehdotti, että kylästelkää yhdessä ja harrastakaa yhdessä! Kyllä niinkin meillä tehdään. Se ei silti vie pois sitä halua, että haluaisin olla kotona yksin välillä.
Minun elämänihän ei ole samalla tavalla muuttunut. Käyn edelleen töissä ja vapaa-aikaa on vähän. Tarvitsisin tämän vapaa-aikani rentoutumiseen. Vaikka nykyään se meneeki ahdistuneena, miettien miehen tarpeita.
Yritän kuitenkin ajatella, että kyllä miehen pitää itse keksiä itselleen harrastuksia ja täytettä päiviinsä. Pitäisi miehen ymmärtää minunkin näkökantaa.
Toivonpa vaan, että sinunkin miehesi ymmrätäisi, että ei sinulla sitä vapaata ole sen enempää kuin ennenkään. Ja pakkohan tästä on puhua, koska muuten ahdistus kasvaa ja räjähtää.
Ja voi helvetti, noita linkityksiä. Kyllä on taas ollu järjenvalo hukassa!
Ei muuta ku lähdetään vaan sille omalle lenkille tuulettamaan päätä, että jaksetaan! Voimia!
kenelläkö on järjenvalo hukassa,anskuleenalla on ollut omien kirjoituksien mukaan salainen panokaveri neljä vuotta,eli lue nuo linkitykset ensin."Yritän kuitenkin ajatella, että kyllä miehen pitää itse keksiä itselleen harrastuksia ja täytettä päiviinsä. Pitäisi miehen ymmärtää minunkin näkökantaa,jaa että pitäisikö ymmärtää että sinä ja anskuleena tarvitsee omaa aikaa että pääsee nussimaan salarakkaan kanssa?
"Ei muuta ku lähdetään vaan sille omalle lenkille tuulettamaan päätä, että jaksetaan! Voimia!"
Sillälailla.
tämä salasuhde antaa piristystä päivää ja ei todellakaan haittaa normaalia elämää. Yhteydenpito on satunnaista, tekstari kerran päivässä, mutta se onkin päivän kohokohta. Ennen olin kotona yksin tai lasten kanssa, oli omaa aikaa, jonka voin käyttää siten miten halusin. Teemme edelleen yhdessä paljon asioita ja meillä on kivaakin välillä ja suhde kuitenkin ihan kunnossa. Paitsi nyt on alkanut rasittaa välillä.
olisi lähdön aika liitosta kun oma mies rasitttaa sua,ja jos se on päivän kohokohta kun olet yhteyttä siihen toiseen mieheen?Löytyiskö niin paljon selkärankaa ja kunniotusta oma miestä kohtaan?Tuskin,on liian helppoa antaa omaa miestä elää valheessa.
Jännä juttu muuten,sulla on huono omatunto kun jätät miestäsi yksin kotiin ja lähdet lenkille,mutta kun jätät hänet yksin kotiin ja lähdet makaamaan sen toisen kanssa silloin ei ole huono omatunto kuten kirjoitit toisessa linkissä.Ai niin,voihan se olla lasten kanssa niin kauan kun annat sille toisille.
Näin tehdään ja nautitaan alkavasta keväästä ja kaikesta kivasta mitä se tuo tullessaan!
Taidat ola kade, kun mulla on kaksi ihanaa miestä, liekö sulla yhtään... Kuule mihin se joki siitä kuluu jos yli soutaa! Mieheeni ei satu, koska hän ei tiedä
Äsken kirjoitit että miehesi on rasittava ja eikä jaksaa sen kanssa,nyt yhtäkkiä hän on ihana.
Ihmeellistä.
Kun luin avauksen, en tiennyt ap:stä yhtään mitään. Käyn täällä harvoin. Luettuani ajattelin, että kerrankin joku uskaltaa tarttua tärkeään aiheeseen.
Aika moni pitkään naimisissa ollut vaimo on juuri tuossa tilanteessa. Mutta ilman salasuhteita.
Ja monelle naiselle on iso ongelma, kun mies - ennen maita ja meriä luuhannut - istuu eläkkeelle jäätyään sohvaperunaksi ja odottaa, että nytpä ruvetaan elämään kahdestaan kotielämää.
Minä olin jokin aika sitten juuri tuossa tilanteessa. Mies jäi eläkkeelle ja ilmoitti, että nyt me sitten ollaan koko ajan yhdessä ja tehdään kaikkea kivaa.
Mulla on ihan kiva ja hyvä mies. Mutta miten ukko voi olla niin mäntti, että reissattuaan 25 vuotta ja elettyään omaa elämäänsä, tuleekin kotiin ja luulee, että meillä olis yhteiset harrastukset ja olis aina kyhjötettävä yhdessä.
Ikäänkuin mies luulisi, että nuoruuden voi saada takaisin sormia napsauttamalla.
Täytyy myöntää, että en jaksanut lukea lnkityksiä tarkkaan, eikä siellä sattunut silmään anskuleenan kirjoituksia. Luulin, että joku vaan piruttaan lnkitti anskuleenan pettäjättäreksi.
Itselläni ei salasuhteita ole, eikä ole koskaan ollut. Enkä niitä edes ymmärrä.
Samoin mieheni on mukava ja rakastankin häntä edelleen. Silti yhtäkkinen paljo yhdessäolo ahdistaa minua.
No, valo löytyi. En tajunnut, että anskuleena oli tämä pettäjätär.
olen sulle anteeksipyynnön velkaa.Kun vastasin sun enimmäiseen kirjoitukseen,en suinkaan tarkoittanut sua vaikka kirjoitin monikossa, ap:ta tarkoitin.
Sorry.
Mieheni on ihana ja hyvä ihminen, mutta silti rasittaa, kun hän on aina kotona, koska en ole tottunut siihen! Tarvitsen omaa aikaa, koska olen töissä ihmisten parissa. En jaksa enää kotona seurustella koko ajan.
Olet ihan oikeasa. Näin se vain on, kun tilanne tulee yhtä-äkkiä, että aina ollaan yhdessä ja siihen ei olla valmistauduttu.. Mut kyllä tämä tästä varmaan vielä selvityy tavalla tai toisella. Ehkä tämä on sitä alkukankeutta.
Ehkäpä luen sitten tästälähin tarkemmin ennenkuin ryhdyn kommentoimaan. Että oma mokani.
olet!!! Aviomiehen painajainen!!!!!!!
Toivottavasti ymmärrät hakea terapiaa. Parisellaista...
mies ollu pois 5,5 kk, käynyt vaan viikonloppuna. olen tottunu tähän uuteen systeemiin ja vapauteeni. ja nyt on kauhistus kun ilmeni että se päättyykin aiemmin mitä ajateltiin, ja aletaan olla illat yhdessä. päivät hän on poissa muutaman viikon ajan. ollaan oltu aika riitaisia vuosikaudet, seksiä ei ole ollenkaan. tieskalla olen tai luen iltaisin kamarissa, vaan aina ei jaksa lukea tai persuus kestä tieskaillakaan. luojan kiitos ei ole lapsia.
Nyt anskuleena on poistanut linkin missä hän kertoi pettäneensä miehensä neljä vuotta ja eikä kadu.