tosi ujo

olisiko Sinulla kuva www:ssä

nyt heti paikalla

jos menisit kirjastoon ja lukisit jonkun kirjan.
lainaapa :
NORMAN VINCENT PEALEN kirja.
Myönteisen ajattelun voima.
Kysy kirjastonhoitajalta hän löytää. Hän tietää myös josko on muita.

Nyt tähän hätään en muista muita, mutta niitä on, semmoisia kirjoja, jotka antaa itselle ajattelemisen aihetta ja viisautta.


Jostain sinun on alettava etsiä apua, et tunnu tykkäävän ihmisistä, jotka käyttäytyy sinua kohtaan niin kuin käyttäytyyvät.... tiedät varmasti, että itsekin käyttäydyt helposti samoin kuin näät muiden käyttäytyvän , vaikka et pitäisikään ja tiedät, ettei saisi käyttäytyä.

Mikään ei muutu, jos sitä ei muuta. Yleensä kaikki lähtee itsestä. Toisia ihmisiä on vaikea muuttaa, mutta itse kun näkee asioita toiselta kantilta, osaa suhtautua kenties toisin.

Se vaan on niin, että miten arvostaa itseään niin sitten on mahdollisuus että muutkin arvostaa sinua. Ymmärsin kyllä että ilmeisesti olet kasvanut ilmapiirissä, joka ei ole kovin ystävällinen.
Jos tämmöinen ehdotus sinusta tuntuu hyvälle, voisin katsoa josko olisi kirjastoissa vähän nuoremmille tarkoitettuja opaskirjoja.
Nyt olen pullanpaistossa, enkä pääse lähtemään *hymy*
Rukoilen puolestasi lämmöllä Daidaih

ystävien puuttuminen aiheuttaa masennusta ja alemmuuden tunnetta. Sulla on netti käytössä joten ehdotan et yrittäisit löytää jonkun kohtalotoverin, onhan täällä monenlaisia palstoja johon voit laittaa oman ilmoituksesi.

http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Ujo lapsi voi olla tosi selviytyjä/HS20021115SI1TL01hfi

Hei! Tuli paha mieli kun huomaa, että sinulla on..., siksi ajattelin vastata.

Oma "ujouteni" lyhyesti: Olin ulkopuolinen jo tarhaiässä ja muistan tajunneeni sen jo silloin selvästi. Koulussa minua kiusattiin jokseenkin joka asteella alusta loppuun ja tiedän että osittain vaikutin siihen myös itse sillä että minulla oli valmiiksi vihamielinen asenne (alitajuisesti siis niin että toimii vastoin omaa tahtoaan ja automaattisesti mulkoilee ihmisiä jos tiedät mitä tarkoitan) niin että vaikka sattumalta vaihdoin koulua (paikkakuntaa) pari kertaa vein sen aseman mukanani joka paikkaan.

No siis, äh sori:) se ei ollut niin lyhyesti---
Olen parikymppinen ja minun on kyllä edelleen vaikea olla lähellä ihmisiä. Se on paranemaan päin iän myötä. Mutta sitä odotellessa ainak. minulle tärkeitä selviytymiskeinoja:

- huumori, minulla on ihan oma sisäpiirihuumori (heh heh [sitä ei siis ole kovin helppo tajuta])
- kaikilla on jotain mistä on luonnostaan kiinnostunut, sellaiseen keskittyminen on rentouttavaa ja siitä saa itsetuntoa, ihan oikeesti

Oma itseni häpeäminen väheni rankasti hiljattain kun tajusin etten OLE mikään humanoidi tms. vaan samasta meidät kaikki on tehty. Yleisesti käyttäytymiseen, omaasi/perheen/koulu-tyyppien jne ON joku SYY. Jos ajatus ei aukea, ymmärrän koska sen aukeaminen minulle kesti. Jos kerran olet olemassa, olet elinkelpoinen. Piste.

"jauhettuna kaikki näyttää samalta" (biologian opettaja)

"olet kokeilu jota ei ole koskaan ennen tehty ja joka ei myöskään jälkeesi toistu" (kirja, Short History of Nearly Everything)

Moi!

Joo tiedän ton tunteen. Mutta usko pois paljon on kiinni itsestäsi. Ihminen on aika pirun subjektiivinen ja kriittine itsensä suhtee. Eli tulee ruoskittua itseään ihan turhaan, eikä kukaan maksa siitä sulle ;)


Tulla sallivammaksi itsensä ja ympäristönsä suhteen. Hyvä kirja, josta tykkäsin ja kannattaa lukea.

Hyväksy itsesi - uskalla elää!
Dyer, Wayne W.
Otava 2004
ISBN: 951-1-19316-3