Mietin tässä vaan uskaltaisinko tuoda ilmi ihastukseni sinuun, nainen, tekstiviestin avulla. Kun en ole kehdannut numeroa suoraankaan kysyä ja muutenkin podetaan tätä "ihastuneiden tönkköyttä" töissä, mahdatko kokea sen törkeäksi jos mies omin neuvoin hakee numerosi ja "ahdistelee".
Toisaalta punnitsen eri asioita mielessäni, olenko itse valmis mihinkään tällaiseen (olenhan elänyt kauan "erakkona") ja mihin se lopulta päätyisi. Tietäisikö asiasta maanantaina koko työpaikan väki jos nyt viestin laittaisin? Menisivätkö suksemme ristiin jossain vaiheessa ja jäljelle jäisi vain katkeruus, haitaten työntekoa?
Fakta kuitenkin on, että asia olisi niin paljon helpompi ratkaista, jos emme olisi samassa työpaikassa. Tuntuu olevan vain niin paljon riskejä yms.
Toisaalta punnitsen eri asioita mielessäni, olenko itse valmis mihinkään tällaiseen (olenhan elänyt kauan "erakkona") ja mihin se lopulta päätyisi. Tietäisikö asiasta maanantaina koko työpaikan väki jos nyt viestin laittaisin? Menisivätkö suksemme ristiin jossain vaiheessa ja jäljelle jäisi vain katkeruus, haitaten työntekoa?
Fakta kuitenkin on, että asia olisi niin paljon helpompi ratkaista, jos emme olisi samassa työpaikassa. Tuntuu olevan vain niin paljon riskejä yms.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Itse olen miettinyt noita samoja asioita mutta naisena en aio aloitetta tehdä,se jää miehen kontolle,ihan jo sen takia koska ollaan samassa työpaikassa ja koska en voi olla varma hänen tunteistaan. Olen muutenkin niin ujo etten mielelläni laita itseäni alttiiksi nolaamiselle! Senkin takia saatan käyttäytyä töissä välinpitämättömästi. Surullista tässä on se,että jos mies ei ota yhteyttä,tai muulla lailla ilmoita mahdollista kiinnostustaan,niin meidän juttu ei koskaan pääse edes alkuunsa!
Itselläni ihan unelmapäivä olisi sellainen jossa valmistautuisin illanviettoon(esim.lauantai;) ja saisinkin yllättävän tekstarin juuri häneltä.. Vaihtaisimme viestejä ja ehkä jopa tapaisimmekin,riippuu siitä kuinka malttamattomia olemme!
Tekstari on kuitenkin hyvä keino siinä määrin että siinä antaa toiselle osapuolelle aikaa miettiä,ja "torjuminenkin" on jollain lailla helpompaa ja sen voi sanoa pehmeemmin kuin että kasvotusten yhtäkkiä joutuisi antamaan pakit,siinä voi sanoa paljon sellaista mitä ei oikeasti tarkoittanut niin.
Kaikenkaikkiaan rohkaisisin ihmisiä kertomaan ihastukselleen edes jollain lailla tunteistaan,vaikka ei sitten suoraan,mutta edes kahville pyytämällä. Niinhän se selviää,onko tunne molemminpuolista ja jos ei ole niin pääsee jatkamaan elämää,joka on valitettavasti muutenkin niin kovin lyhyt! Ei kai siinä mitään pahaa ole jos on ihastunut toiseen ihmiseen,hyvähän se on ettei erokoiduttuaankaan ole täysin tunteettomaksi tullut ;)
AIKUISET ihmiset eivät ainakaan huutelisi toisille keneltä on viestejä saanut ym,minä en ainakaan lukeudu heihin. Minulle se toisi ehkä hieman jännitystä työpäiviin;tietää tunteesi mutta niin ettei muut tiedä ;) Ainakin aluksi. Nämä ko ihmiset osaavat myös käyttäytyä mahdollisen eron sattuessa,vaikka samassa työpaikassa oltaisiinkin.
Ei kai sitä ahdisteluksikaan voi kutsua,koska minun puhelinnumeroni on ainakin ihan löydettävissä,joten viesti vain yllättäisi! Jos ei vain jää roikkumaan ja pommita viesteillä,se on sitten jo asia erikseen.. ;)
TSEMPPIÄ KAIKILLE IHASTUNEILLE!!!
Sitä taas vedotaan niin naiseuteen ja että miehen se riski ja kaikki siitä seuraava törky pitäs vastaan ottaa... Niimpä niin :-) Elämme sentään tasa-arvon aikaa ja miehelle se on yhtä vaikeeta kuin naisellekin. Aika surullista, jos suhde jää syntymättä - ei ainoastaan sen takia ettei mies uskaltanut - vaan että nainenkaan ei eväänsä liikauttanut vain sen takia kun katsoo olevansa nainen, eikä "alennu" mihinkään kiinnostuksen osoituksiin.
No, joka tapauksessa. Viestiä kuitenkin laitoin ja painettuani lähetä-nappulaa, tuli välitön "MITÄ OLEN TEHNYT"-tunne. Mutta ihan kivastihan toinen tuntui suhtautuvan ja tuli positiivista palautetta. Siispä jätin pallon hänelle, ellei yhteydenottoja hänen osaltaan viikonlopun aikana kuulu, niin siitä voinee vetää johtopäätöksen että kuvittelin koko kiinnostuksen tai se on jo hiipunut. Ja maanaantaina nolottaa ja parhaassa tapauksessa koko työpaikka tietää (naisillahan tunnetusti vaikeaa olla avautumatta kavereilleen), oi sitä piruilun määrää...
Vähän odotin että nainen olis tänään oma-aloitteisesti heittänyt viestiä, mitään ei kuulunut. Ehkäpä kiinnostusta ei sitten (enää) ollutkaan ja keräsin rohkeuteni liian myöhään.
En minä ainakaan miksikään stalkkeriksi aio alkaa, joten se siitä kai sitten... oi noloa maanantaita.
kirvestä kaivoon. Ehkä hän ei halua näyttää yli-innokkaalta ja mietiskelee hieman ensin. Ja voihan olla , ettei hänelle tässä viikonlopussa sopinut.
mut en uskalla käyttä sitä--jos kirjoitaisin,tai soittaisin---en,en uskalla :( mut toivon että hän tekisi samoin ja ottaisi yhteyttä,että hän uskaltaisi!!!!! kyll hän mun katseista ja olemuksesta sen varmaan on huomanut että tykkän hänestä..
välillä katseet ja olemus näyttää vihreää valoa. Sekunnin päästä olemus näyttää että suksi kuuseen
ota siinä sitten aloite käsiin.
Oon mielessäni antanutkin sinulle lempinimem...
TUITTU,eikä ole vinoilua.Olet vaan sellainen:)
tuohan on nyt ihan normaalia ihastuneen käytöstä, itsekin olen samanlainen. Johtuu yksinkertaisesti siitä että en halua olla koko ajan liian "päällekäyvä", ts. osoittaa kiinnostustani liian selvästi. Voihan se vaikuttaa aika hämmentävältä toisen silmissä, mutta minkäs teet..
on liikkeellä! Mutta ne eivät huomaa olevansa sellaisia:)
Kiinnostus katseiden puolesta oli molemminpuoleista, mies sen kuitenkin aloitti.. Minä ihastuin tosi paljon. Tunteet kulkivat kuin vuoristorata. Koskaan ei muuta kuin moikattu. Kerran tavattii sattumalta illanvietossa ja hän tuli juttelemaan, mutta ei siinä sen kummempaa. Myöhemmin en saanut häntä pois päästäni ja oli pakko lähettää hänelle viestiä... No hän vastasi, mutta ihan niitä näitä keskusteltii..
Ajattelin etten kehtaa mennä enää töihin, hän on kuitenkin juorunnut koko työpaikalle, mutta eipä juorunnut, kiitos hänelle siitä.
No edelleen moikkailimme, katselimme, muuta ei tapahtunut.. odotin että mies olisi ottanut myöhemmin yhteyttä, mutta ei.
Lähes yhtäkkiä hän otti ja katosi, vaihtoi työpaikkaa. Olisin toivonut että olisi kertonut lähtevänsä.. mietin vaan tekikö sen minun takiani??
Tälläinen tarina, tunteet voitti järjen, ja lopputulos oli mitä surkein, nyt kuolen ikävään.
Mutta oli silläkin tarkoituksensa.. sain vihdoinkin ajatukseni takaisin tähän maailmaan, enkä liitele pilvissä =)
Kun hoksasi olla uskollinen puolisolleen ja vaihtoi hissunkissun työpaikkaa. Kymmenen pistettä.
tämä mies.