Joku tuolla alempana jo valittikin saidasta miehestään, minulla hieman sama ongelma. Mutta lähtökohdat ehkä hieman erit, joten siis valotan asiaa hiukan.
Olemme molemmat 29v. ja seurustelua takana 9 vuotta, 8 vuotta saman katon alla. Kun muutimme yhteen, molemmat opiskelimme ja tulot sen mukaiset. Valmistuimme samaan aikaan ja työelämässä vuosia takana saman verran. Miehen palkka on 700(nettona) enemmän kuukaudessa kuin minun ihan alan vuoksi.
Olemme aina maksaneet säntillisesti vuokran ja muut asumiskustannukset tasan puoliksi. Yhteiset ruokatarvikkeet myös puoliksi ja molemmat hoitaneet omat muut menonsa.
Mies on aina ollut pihi, mutta nyt viimeisen kahden vuoden aikana tilanne on monesti hieman kärjistynyt. Muuten meillä on mahtava parisuhde, on hellyyttä, läheisyyttä, keskustelua ja kaikki toimii todella hyvin, kunhan ei puhuta rahasta sen kummemmin ;)
Eli:
1) mies haluaisi naimisiin, MUTTA häihin ei saisi mennä rahaa juuri ollenkaan, siis HÄNEN rahojaan. Eli, jos minä haluan häät, minä myös maksan ne yksin. Mies haluaisi vain maistraatissa vihkimisen ja ei ollenkaan juhlia. Myös kuulemma minun sormukseeni hän olisi valmis sijoittamaan kork. 50e ja loput minun tulisi maksaa itse.. Tuntuu hieman hassulta, että mieheni näin laittaa rajan, johon asti hän voi maksaa minun sormustani. Miehen sormus kuitenkin maksaisi varmasti enemmän kuin 50e...
2) mies ei halua käyttää rahaa yhteiseen olemiseen tai yhteisiin lahjoihinkaan esim. jos joku tuttavamme/jomman kumman sukulainen pitää juhlat ja ostamme lahjan (kuten hyviin tapoihin kuuluu) MINÄ olen se, joka lahjan maksaa. Miehen mielestä lahjat muille ovat turhaa rahan menoa.
Jos minä haluan lomalle, MINÄ maksan kummankin loman (lennot, hotellit) tai jos haluan vaikka mennä mieheni kanssa leffaan, MINä maksan kaiken.
Eli mieheni ei satsaa yhteiseen tekemiseen rahallisesti. Suostuu kyllä tehdä kaikkea, jos MINÄ maksan tai sitten jos juttu ei maksa mitään, hän kyllä mielellään tulee mukaan. Myös jos haluaisin vaikka syödä vaihteeksi naudanlihaa, mies suostuu maksaa vain sen osuuden lihapaketista, joka olisi hänen osuutensa JOS ostaisimme halvinta mahd. eli vaikka sianlihaa. Mies ei muutenkaan ruokatarvikkeissa suostu koskaan ottaa osaa hiemankaan kalliimpiin tuotteisiin, joita taas minä voisin ostaa (esim aina se halvin ja ehkä myös huonoin ruokatarvike täytyy ostaa, että mies suostuu maksaa tarvikkeesta puolet!)
Suurin huolenaihe on se, että meille on tulossa lapsi. Laskettuaika on toukokuussa eli aikaa vielä on. Lapsi on toivottu ja yritystä on ollut takana noin vuosi ennen kuin tärppäsi. Nyt meille on pariin kertaan tullut riitaa siitä, että mies ei halua osallistua lapsen kustannuksiin. Hän sanoo, että on valmis laittamaan kork. 100e lapseen kuukaudessa. Eli siis saman, mitä minä saan lapsesta lapsilisää. Itselläni kuukausittaiset tulot tippuvat jäädessäni äitiyslomalle, joten olen jo pitemmän aikaa säästänyt omasta aika pienestä palkastani rahaa säästöön lapsen syntymää varten, koska mieheni ei ala minua "elättämään" enkä sitä kyllä vaadikaan.
Nyt tuli riitaa siitä, että olin katsellut käytettyjä lastenvaunuja ja löysin sopivat, hinta-laatusuhteeltaan hyvät ja hintaa olisi ollut 150e (uutena n. 300-400e samanlaiset). Miehen mielestä liian kalliit eikä suostu sen vuoksi ottaa osaa vaunujen hankintaan. Samoin tuli riitaa muistakin vauvan tarvikkeista (juuri mitään en vaadi edes uutena, hyväkuntoinen käytetty käy mainiosti!) koska miehen mielestä kaikki maksaa ihan liikaa.
Olen yrittänyt nyt puhua miehen kanssa tästä, että mitä jos lapsella on jotain sairauksia ja tulee kuluja tämän vuoksi tai mitä jos on sitä ja tätä... Että lapsesta voi tulla kuitenkin yllättäviä menoja ja menot kuitenkin jonkun verran kasvaa ainakin isomman lapsen kanssa kuin jos eläisimme kahdestaan. Miehen kanta on se, että lapseen ei TARVITSE käyttää rahaa. Hän ei jotenkin käsitä pointtiani, että lapseen saattaa väkisin mennä rahaa syistä, joita ei ole osannut ottaa huomioon.
Mies ei ole siis lapsen hankintaa vastaan, mutta rahankäyttöä on. Meillä on myös aika epäkäytännöllinen auto lapsiperheelle (miehen auto, minä maksan vakuutukset ja osani bensoista, että kulut menisi puoliksi) ja mies ei suostu vaihtaa autoa, koska se tulisi kuulemma liian kalliiksi. Mies ei suostu edes keskustella omasta kannastaan rahankäytön suhteen. Minua hieman jo ärsyttää, koska hän on hyvin keskustelutaitoinen ihminen ja pystymme puhua kaikista muista asioista PAITSI tästä raha-asiasta.
Pelkään, että minä tulen olemaan se, joka käytännössä maksaa kaikki lapsesta aiheutuneet kulut yksin pienillä tuloilla tai joudun vastentahtoisesti laittaa lapsen pienenä hoitoon, että pääsen takaisin töihin, jotta pärjäämme taloudellisesti.
Mies muuten ei suostu maksaa minun ollessani äitiyslomalla suurempaa osaa vuokrasta tms. asumiskuluista, toisaalta ymmärrän pointin, mutta toisaalta tuloeromme ovat silloin todella suuret eli suhteellisesti minulla menee paljon enemmän rahaa asumiseen kuin häneltä..
Keskustelimme asiasta jo silloin, kun aloimme yrittää lasta ja mies ei silloin tuonut näitä kaikkia ajatuksiaan esille, sekin jo ärsyttää. Ja vielä, lapsi siis on todella tervetullut ja toivottu kummankin puolelta, mies vai ei tajua, että rahaa joutuu ehkä kuitenkin käyttää lapseen...
Olemme molemmat 29v. ja seurustelua takana 9 vuotta, 8 vuotta saman katon alla. Kun muutimme yhteen, molemmat opiskelimme ja tulot sen mukaiset. Valmistuimme samaan aikaan ja työelämässä vuosia takana saman verran. Miehen palkka on 700(nettona) enemmän kuukaudessa kuin minun ihan alan vuoksi.
Olemme aina maksaneet säntillisesti vuokran ja muut asumiskustannukset tasan puoliksi. Yhteiset ruokatarvikkeet myös puoliksi ja molemmat hoitaneet omat muut menonsa.
Mies on aina ollut pihi, mutta nyt viimeisen kahden vuoden aikana tilanne on monesti hieman kärjistynyt. Muuten meillä on mahtava parisuhde, on hellyyttä, läheisyyttä, keskustelua ja kaikki toimii todella hyvin, kunhan ei puhuta rahasta sen kummemmin ;)
Eli:
1) mies haluaisi naimisiin, MUTTA häihin ei saisi mennä rahaa juuri ollenkaan, siis HÄNEN rahojaan. Eli, jos minä haluan häät, minä myös maksan ne yksin. Mies haluaisi vain maistraatissa vihkimisen ja ei ollenkaan juhlia. Myös kuulemma minun sormukseeni hän olisi valmis sijoittamaan kork. 50e ja loput minun tulisi maksaa itse.. Tuntuu hieman hassulta, että mieheni näin laittaa rajan, johon asti hän voi maksaa minun sormustani. Miehen sormus kuitenkin maksaisi varmasti enemmän kuin 50e...
2) mies ei halua käyttää rahaa yhteiseen olemiseen tai yhteisiin lahjoihinkaan esim. jos joku tuttavamme/jomman kumman sukulainen pitää juhlat ja ostamme lahjan (kuten hyviin tapoihin kuuluu) MINÄ olen se, joka lahjan maksaa. Miehen mielestä lahjat muille ovat turhaa rahan menoa.
Jos minä haluan lomalle, MINÄ maksan kummankin loman (lennot, hotellit) tai jos haluan vaikka mennä mieheni kanssa leffaan, MINä maksan kaiken.
Eli mieheni ei satsaa yhteiseen tekemiseen rahallisesti. Suostuu kyllä tehdä kaikkea, jos MINÄ maksan tai sitten jos juttu ei maksa mitään, hän kyllä mielellään tulee mukaan. Myös jos haluaisin vaikka syödä vaihteeksi naudanlihaa, mies suostuu maksaa vain sen osuuden lihapaketista, joka olisi hänen osuutensa JOS ostaisimme halvinta mahd. eli vaikka sianlihaa. Mies ei muutenkaan ruokatarvikkeissa suostu koskaan ottaa osaa hiemankaan kalliimpiin tuotteisiin, joita taas minä voisin ostaa (esim aina se halvin ja ehkä myös huonoin ruokatarvike täytyy ostaa, että mies suostuu maksaa tarvikkeesta puolet!)
Suurin huolenaihe on se, että meille on tulossa lapsi. Laskettuaika on toukokuussa eli aikaa vielä on. Lapsi on toivottu ja yritystä on ollut takana noin vuosi ennen kuin tärppäsi. Nyt meille on pariin kertaan tullut riitaa siitä, että mies ei halua osallistua lapsen kustannuksiin. Hän sanoo, että on valmis laittamaan kork. 100e lapseen kuukaudessa. Eli siis saman, mitä minä saan lapsesta lapsilisää. Itselläni kuukausittaiset tulot tippuvat jäädessäni äitiyslomalle, joten olen jo pitemmän aikaa säästänyt omasta aika pienestä palkastani rahaa säästöön lapsen syntymää varten, koska mieheni ei ala minua "elättämään" enkä sitä kyllä vaadikaan.
Nyt tuli riitaa siitä, että olin katsellut käytettyjä lastenvaunuja ja löysin sopivat, hinta-laatusuhteeltaan hyvät ja hintaa olisi ollut 150e (uutena n. 300-400e samanlaiset). Miehen mielestä liian kalliit eikä suostu sen vuoksi ottaa osaa vaunujen hankintaan. Samoin tuli riitaa muistakin vauvan tarvikkeista (juuri mitään en vaadi edes uutena, hyväkuntoinen käytetty käy mainiosti!) koska miehen mielestä kaikki maksaa ihan liikaa.
Olen yrittänyt nyt puhua miehen kanssa tästä, että mitä jos lapsella on jotain sairauksia ja tulee kuluja tämän vuoksi tai mitä jos on sitä ja tätä... Että lapsesta voi tulla kuitenkin yllättäviä menoja ja menot kuitenkin jonkun verran kasvaa ainakin isomman lapsen kanssa kuin jos eläisimme kahdestaan. Miehen kanta on se, että lapseen ei TARVITSE käyttää rahaa. Hän ei jotenkin käsitä pointtiani, että lapseen saattaa väkisin mennä rahaa syistä, joita ei ole osannut ottaa huomioon.
Mies ei ole siis lapsen hankintaa vastaan, mutta rahankäyttöä on. Meillä on myös aika epäkäytännöllinen auto lapsiperheelle (miehen auto, minä maksan vakuutukset ja osani bensoista, että kulut menisi puoliksi) ja mies ei suostu vaihtaa autoa, koska se tulisi kuulemma liian kalliiksi. Mies ei suostu edes keskustella omasta kannastaan rahankäytön suhteen. Minua hieman jo ärsyttää, koska hän on hyvin keskustelutaitoinen ihminen ja pystymme puhua kaikista muista asioista PAITSI tästä raha-asiasta.
Pelkään, että minä tulen olemaan se, joka käytännössä maksaa kaikki lapsesta aiheutuneet kulut yksin pienillä tuloilla tai joudun vastentahtoisesti laittaa lapsen pienenä hoitoon, että pääsen takaisin töihin, jotta pärjäämme taloudellisesti.
Mies muuten ei suostu maksaa minun ollessani äitiyslomalla suurempaa osaa vuokrasta tms. asumiskuluista, toisaalta ymmärrän pointin, mutta toisaalta tuloeromme ovat silloin todella suuret eli suhteellisesti minulla menee paljon enemmän rahaa asumiseen kuin häneltä..
Keskustelimme asiasta jo silloin, kun aloimme yrittää lasta ja mies ei silloin tuonut näitä kaikkia ajatuksiaan esille, sekin jo ärsyttää. Ja vielä, lapsi siis on todella tervetullut ja toivottu kummankin puolelta, mies vai ei tajua, että rahaa joutuu ehkä kuitenkin käyttää lapseen...
Vastaukset 16
Vanhimmat
Meillä on lähes sama tilanne ollut n.20v. ja vaimo ei maksa kuin osan päivittäisistätalous menoista ja minun on pitänyt maksaa KAIKKI muut asumiseen, autoon, vakuutuksiin, lämmitykseen, kodin tarvikkeisiin ja moniin muihin hyvin kalliisiin hankintoihin menneet maksut.
Tulomme on hyvin lähellä samaa molemmilla,
alkuun oli yhteinen tilikin, mutta jostain syystä vaimo laittoi tulonsa omalle tililleen ja käytti edelleen yhteistä tiliä jonne meni minun tuloni ja sitä kautta käyttöön. Muutaman vuoden kuluttua avasin minäkin vain oman tilini, mutta juuri mitään maksuja vaimo ei suostunut enään maksamaan?? eikä kertonut syytäkään?
Kaskustella ei asiasta voi kun vaimo aloittaa hetken päästä riidan jollain syyllä aina ja niimpä olenkin antanut tilanteen jatkua ja pidän kuitit ja tositteet varalta tallella toistaiseksi.
Asi kyllä "harmittaa" aika useinkin mutta onneksi ei kovin paljon ja kun rahat kuitenkin riittävät juuri ja juuri.
Joten et ole yksin, jotkut ihmiset vain on tällaisia ilmeisesti??
Voit valaista miestäsi esimerkiksi siitäe ttä jos päätät viskata hänet pellolle ja saada lapsesi yksin (koska ilmeisesti se on Sinun lapsesi, ei Teidän), hän joutuu jo elatusta maksamaan enemmän kuin tuon 100 euroa.
EI kerkiä sen enempää ruotimaan, otan myöhemmin uudelleen. Mutta jumankeuta! Ei tuommosia miehiä... hitto! Ypäri korvia tekisi mieleni vetää, elämän realiteetit... raha on siksi että sillä tekee mukavan elämän!!
***
jo lakien määräämät elatusmaksutkin on minimissään siinä 140e/kk. Jätä se mies, ennekuin tulee lisää ongelmia. sillä niitä on tulossa. Lapseen menee kuukaudessa ainakin 300e jos sairastuu tai muuten tapahtuu jotain yllättävää. Mitä isommaksi lapsi tulee, niin siihen vielä harrastukset. Lapselle täytyy myös jatkuvasti ostaa uusia vaatteita. Tarha/kouluikäinen tarvii JOKA talvi, pari toppapukua, sadevaatteet, saappaat(meillä menee kahdet vuodessa), lenkkareita, sandaaleja, housuja,puseroita....lista on loputon ja lapsi kasvaa koko ajan. Miehesi ei kyllä tajua maailmasta mitään.
Mä voin kuulostaa aika ärhäkkäältä, mutta mä en voi KÄSITTÄÄ miksi yrittämällä yrititte raskaaksi vaikka teidän suhteessa on raha ollu isokin kompastuskivi?! En tajua! Eikös nää tämmöiset asiat pitäis selvittää ENNEN lapsen hankintaa? Tosi vastuutonta teiltä molemmilta! Ja tossa tulos. Mies ei TUTTUUN tapaansa halua kustantaa juuri mitään. Onnee vaan, empä tiedä mitä muutakaan sanois... Vaikuttaa tosiaan siltä että sä tuut olemaan se osapuoli joka maksaa kaiken. Tai jos et pakota häntä maksamaan eron uhalla. Kannattais mennä puhuun jonnekin ammatti-ihmisen luo! Se vois takoo sun miehen päähän vähän järkee.
Tilanteenne vaikuttaa niin toivottomalta, että suosittelen lämpimästi ottamaan eron miehestäsi. Kyllä tuo sellainen asia on, jota ei voi enää katsella tekemättä mitään. Miehesi on sairaalloisen pihi, mutta en usko, että psykiatrisesta hoidostakaan on apua. Olette olleet pitkään yhdessä, joten ero ei ole kovin helppo varsinkin kun lapsikin on tulossa. Maailmassa on kyllä normaaleja miehiä, joista sinullekin riittää omasi.
Juu,ei muuta kun äkkiä eroon tollaisesta miehestä!Toihan on ihan sairasta tollainen rahan kyttäys.Löydät varmasti miehen,joka rakastaa sua ja lasta enemmän,kuin rahapussiaan!Voimia sulle!
Miehelles näyttää raha olevan kaikki kaikessa, oikein kitsauden huippu! Eli miehes rakastaa rahaa enemmän kuin sua. Olis varmaan kannattanu vielä harkita sitä lapsen hankintaa...
Mihin se mies sitten käyttää ne OMAT rahansa? Jos siis palkka on jo nyt suurempi kuin sinulla? Mihin ne rahat oikein menee??
Kuulostaa tuo teidän elämä kyllä tosi hankalalta. Että ihan oikeasti maksatte sentilleen kaikki puoliksi, huh! Ja kun teillä on eri suuruiset palkat niin kuulostaa aika epäreilulta. Minä en kestäisi tuota (no, meillä tilanne onkin vähän toinen, mies paremminkin tuhlaa liikaa, mutta ennemmin se kuin tuo pihiys).
Kannattaa varmaan muistuttaa miestä, että kyseessä on teidän yhteinen lapsi jota kumpikin on halunnut. Jos yhteiselonne jatkuu, niin ei voi muuta kuin toivoa, että rakkaus lasta kohtaan jotenkin muuttaisi miestä.
Ihan mielenkiinnosta vielä: oletteko koskaan keskustelleet siitä, että jos tilanne olisi päinvastoin, esim. mies jäisi yllättäen työttömäksi, niin menisihin menot silloinkin tasan puoliksi?
Mielelläni symppaisin mutta... Sä tiesit tämän jo ennen lapsen hankintaa. Ja siitä huolimatta menit ja hankkiuduit raskaaksi!
Mutta varoittavana esimerkkinä kaikille: rahasta pitää puhua. Ennen kuin on pulla uunissa tai mieluummin ennen kuin muuttaa kimppaan.
Naurettavia nuo jotkut kommentit, että saituus olisi psykiatrista hoitoa vaativaa =) Ei sellaista sairautta ole eikä kaikki häiritsevä edes ole sairautta jota voisi hoitaa kuten sairauksia hoidetaan. Parisuhdeterapia tosin voisi auttaa miestä näkemään miten asenteensa vaikeuttaa yhteiselämää.
En muuten tajua miksi kaikki pitää maksaa tasan puoliksi. Sehän olisi sama kuin kaikki yhteiskunnassa maksaisivat yhtä paljon veroja riippumatta tulotasosta - se rokottaa köyhempiä suhteellisesti eniten. Suostumalla epäreiluun maksamiseen alussa olet ylläpitänyt miehen huonoa asennetta rahaan.
Mutta paras kysymys on varmaan, miksi mies on niin pihi. Kasvanut köyhissä oloissa, kokenut yllättävän tulotason laskun tai vastaavaa? Johonkin mies tarvitsee rahaa ja välttää siksi tuhlailua. Ehkä mies ei itsekään tiedä mihin. Asenteella on aina syynsä. Asenteet on myös aina muokattavissa.
Elintasosi muuten putoaisi paljon erotessasi. Rahaongelma muuttaisi muotoaan mutta aiheuttaisi sinulle edelleen harmaita hiuksia.
Onko miehellä jotain järkevää selitystä, miksi tekee noin. Miksi se jysähtää esim. sormuksen kohdalla juuri viiteenkymppiin. Mihin se ylimäärärahat laittaa, onko jokin salaperäinen tavoite. Yrittääkö vaivihkaa siirtää näkymättömiin vain itselleen ja vartioida kekoa kuin RoopeAnkka. Luulisi,jos on yleisesti ottaen järkevä niin voisi ainakin keskustella, mistä tuo johtuu. Jos säästäis esim.omaan asuntoon, niin eihän sitäkään tehdä elämänkumppanilta salaa..
Minkälaisessa perheessä tuo mies on oikein kasvanut?
Jos näkee tulevan lapsensa vain 100e/kk menona niin huhuh. Kyydit sairaalaan ja takas pistetään varmaan puoliksi myös kulujen osalta :-)
Kai sillä on jotain kavereita tai joku joka voisi puhua sille järkeä? Kuulostaa vähän siltä että tuo lapsi todellakin tulee olemaan "sun juttus".
Yhteiset menot tulisi myös hoitaa tasapuolisesti "yhtämonta prosenttia nettopalkasta" perusteella eikä tasan puoliksi.
Täytyy tähän vielä sanoa, että meillä on kaikin puolin muuten mahtava suhde! Kirjoitin tästä jo alkuperäisessä viestissäkin, mutta siis hellyyttä, läheisyyttä ja rakkautta löytyy yllin kyllin. Voimme puhua kaikista muista asioista, mutta ainoastaan siis rahakeskusteluissa saamme aikaan jopa riitoja. Muuten emme koskaan riitele.
Mies siis todellakin haluaa lapsen, odottaa jo innolla lapsen syntymää ja haluaa osallistua lapsen hoitoon (esim on valmis pitämään pidemmän loman, kun lapsi syntyy) ja muutenkin on innoissaan raskaudesta. Neuvolaan on aina tullut mukaan ja kyselee vointia vähän väliä ja kuuntelee/tunnustelee vauvan liikkeitä jne.
Mies on hyvin vaatimattomista oloista kotoisin (yh-äidin lapsi) eikä hän ole lapsena saanut koskaan mitään, ei joululahjoja, ei synttärilahjoja, ei uusia leluja, ei uusia vaatteita jne. MUTTA hän ei ole ollenkaan katkera tästä, koska rakkautta on kuulemma saanut aivan tarpeeksi ja enemmänkin. Jos olen miestäni oikein ymmärtänyt, hänen pointtinsa taitaa olla se, että lapsi tarvitsee vain paljon rakkautta, ettei se, että on uudet tarvikkeet jne. ole tärkeää.
No, eihän se minullekaan ole se tärkein juttu, mutta kun miehellä tämä piheys menee todella yli. Hän on kyllä aina ollut pihi, mutta viimeisen kahden vuoden aikana se on jotenkin korostunut. Miehellä on haave ostaa joskus omistusasunto. Lainaa hän ei haluaisi ottaa kuin niin vähän kuin mahdollista, eli sitä taloa varten hän niitä rahojaan säästää.
En vain saa miestä ymmärtämään, että lapsi todella saattaa tarvita välttämättömästi joitain asioita, joihin sitä rahaa tarvitsee... Siis ettei pelkkä rakkaus ja huolenpito aina riitä.
Ehkä tämä saattaa jopa muuttua, kun lapsi syntyy niin mies alkaa käyttääkin rahaa enemmän.. Ei voi tietää... Mutta nyt kuitenkin asiasta on hieman vaikea keskustella ilman riitaa.
Niin ja tosiaan, raha ei ole kuitenkaan koskaan ollut ongelma ennen kuin nyt. Lasta yrittäessämme sovimme, että välttämättömät asiat ostetaan puoliksi (siis tarvikkeet ym.) mutta en vain hoksannut, että mies saattaa olla näin vähällä rahamäärällä itse liikkeellä...
En oo mikään psykologi, mutta vaikuttaa siltä että miehes pelkää niin paljon taloudellista niukkuutta että on nyt pihempi kuin pihi! Säästäminen on kyllä hyvä homma, ehdottomasti, mutta senkin voi vetää överiksi, pitää elää realistisesti. Eli lapsi ei tosiaan elä pelkällä rakkaudella, vaan tarvii ruokaa, vaatteita ja muuta välttämätöntä. Toivottavasti miehes silmät aukenee tälle tosiasialle ennen lapsen syntymää. Jos ei, tulee oleen tosi rankkaa! Ihme kun ihmiset ei tajua että lapsen teko ja tulo maksaa, lapsella ei tienata. Eli periaatteessa köyhä köyhyy (rahallisesti) saadessaan lapsen vaikka lapsilisää saakin. Vielä ihan vauva vaiheessa rahaa ei mene niin paljon jos imettää. Eli ruokaa ei tarvi ostaa. Ja äitiyspakkaus riittää kivasti joksikin aikaa. Kannattaa muuten kierrellä kirppareilla, siellä oon nähny paljon hyviä vauvojen ja lasten vaatteita halvalla.
"Mutta nyt kuitenkin asiasta on hieman vaikea keskustella ilman riitaa."
Olisikohan tässä kohtaa sitten se asian ydin.... Jotkut asiat on sellaisa joista "pitää" riidellä. Ettei vaan ole niin että mies ei tiedosta asiaa kunnolla jos ette ole kunnolla puhuneet (eli riidelleet).
Asiaa voisi siis painottaa vähän kovemmin... ettei ole millään samalla tasolla painoarvoltaan kun mitä syödään tänään tai mitä tv kanavaa katsotaan....
ja hän myös on pihi, mutta minuun hän on valmis kuluttamaan rahaa. Olemme sopineet, että laitamme kaiken suurin piirtein puoliksi, eli käymme vuoroin kaupassa ja silleen, mutta emme laske kuluja sentilleen. Jos hankimme jotain suurempaa (esim huonekaluja)tai maksamme viikonloppumatkaa mies yleensä maksaa ne, ja kun ilmoitan hänelle että maksan puolet hänen tililleen, hän aina sanoo, että ei tarvitse, kun minä olen (muka) maksanut viime aikoina enemmän kauppaan tai muuta sellaista kuin hän. Mielestäni tämä meneekin ihan oikein, silä mieheni tosiaan tienee noin kolmasosan kuussa paremmin kuin minä. Mielestäni se on osa rakkautta että vaikka hän onkin pihi, hän on valmis jakamaan kanssani sen mikä on hänelle tärkeää eli rahaa.
En ymmärrä miten kestät tuollaista tilannetta. Sinun kannattaa ehkä kysyä rakastaako hän rahojansa enemmän kuin sinua. Toivotaan, että rakkaus syntyvään vauvaan saisi hänet muuttumaan!
Meilläkin mies tienaa enemmän ja yleensä meillä hän maksaa. Tietenkin osallistun kuluihin omien tulojen mukaan enkä odota,että hän maksaa kaiken. Mutta minusta miehesi pitää tajuta ettet voi tienata samaa kun olet vielä odottamassa lasta. Minusta ainakin hänen pitäisi olla valmis joustamaan asioissa jos tahtoo teidän elävän yhdessä. Minusta se on aivan normaalia parisuhteessa että se joka tienaa enemmän joutuu kuluja maksamaan enemmän koska se ettei toinen tienaa samaa ole mitenkään pienituloisemman syy jos kitenkin yrittää tehdä parhaansa edes jonkin elannon hankkimiseen. Jos kummatkaan ei ole valmiita joustamaan niin aina sitä saa rahasta tapella!!