Punastuminen

se johtuu ihon pintaverenkierrosta ja yleensä nolostuminen, jännittäminen tai muu "häiritsevä" seikka saa pintaverenkierron käynnistymään ja ilmenee sitten punastumisena. punastuminen varmasti jää pois, jos saat varmuutta tilanteisiin ja aihetta esimerkiksi jännittämiseen ei ole, näin punastuminenkin saadaan kuriin. varsinaista lääkettä "ongelmaan" ei ole, vaan se on omasta itsestä kiinni. oman itsensä kontrollointi on kaikki kaikessa.

Mä oon kärsiny tosta tosi kauan ja kun on aito blondi ni punastuminen näkyy iha liian hyvin. Ja sit ku tietää sen ni sitä rupee pelkää ja ku sitä rupee pelkää ni niin tapahtuu vaikkei ois ees mitää muuta syytä, punastuu siis vaa ihan siks et pelkää niin käyvän.... Sen takia mulle tuli joskus ihan kauhee esiintymiskammoki ku yhtäkkii helahtaa kaikkien eessä punaseks ku paloauto ja joutuu vielä kattoo kaikkien kuiskailuja siitä ja virnuilua.

Mutta, mä oon päässy siitä aika hyvin yli. Mun reseptini on aika yksinkertanen, mutta en pysty auttaa sua jos oot jätkä. Meikkaaminen on nimittäin pelastanu mun elämän. Meikkivoide puuteri peittää pahimman punasuuden. Tottakai se näkyy sillonki, mut se antaa itseluottamusta kuten muukin meikkaaminen. Ja nyt en enää juurikaan ees ajattele asiaa. Toinen asia on kavereiden tuki, että ne tietää sen et meen punaseks ja ettei se oo yhtään kivaa, ja siks ne ei ees yleensä sano siitä mitää.

Noist lääke jutuist voin sanoo sen verran, vaikken ookkaan niit ite kokeillu, mut luulen et ne toimii kans ikäänkuin itseluottamuksen nostattajina. Eli jos lääkkeeseen uskoo, se auttaa....

Mut tsemppiä sulle. Mä tiedän miten hirveetä punastuminen voi pahimmillaan olla...

Mulla samainen ongelma ollut ala-asteelta asti. Mä olen muutenkin kamala stressaaja luonteeltani, joten saatan punastua jopa kavereideni seurassa, jos he sanovat jotain odottamatonta mikä kohdistuu minuun. Mä mietin myös aivan liikaa etukäteen tilanteita ja miten niihin reagoin. Mun pelastus on myös ollut meikkaus. Meikkaan joka päivä jos lähden "ihmisten ilmoille" peittävällä meikkivoiteella ja puuteria päälle. Joe Blascolla on tosi peittävä meikkivoide (kallis, mutta kestää kauan). Tämä siis vinkkinä jos olet tyttö;)
Arbutin on yksi apteekista saatava rasva (ilman reseptiä) joka ainakin vähentää ihon punaisuutta.
Muistan myös lukeneeni siitä leikkauksesta, jossa leikataan jotku ihon verisuonet (or something...)joten ei voi enää tulla punaiseksi. (olen haaveillut tuosta leikkauksesta monta vuotta ja miettinyt miten itsevarmemmaksi tulisin). Jos sen saa kunnallisella sektorilla, niin eihän se sitten tulisi paljoa maksamaan, eri asia lähteekö ne leikkaamaan. Yksityisellä puolellahan saa ainakin.

Paljon tsemppiä tomaatille ja mua ainakin lohduttaa löytää täältä kohtalontovereita:)

minulla on kanssa sama ongelma, josta olen kärsinyt jo useamman vuoden ajan. kesällä jo luulin, ettei se enää vaivaa minua. silloin en punastellu niin useasti ja helposti kuin ennen. olin onnellinen ja paljon itsevarmempi sekä sosiaalisempi. nyt punastuminen ja jännittäminen on ns. alkanut uudestaan. en uskalla mennä juttelemaan ihmisille, en tykkää käydä missään yleisillä paikoilla yksin ja ne ole sosiaalinen. minua ei koskaan kukaan ole kiusannut punastumisen takia, mutta silti se ajatus siitä, että olen punainen, ahdistaa. ajattelen aivan liikaa, mitä muut ihmiset ajattelee. minun pitäisi olla vain rohkeasti oma itseni ja olla välittämättä punaisuudestani, mutten voi...
pelkään, että ihmiset inhoavat minua, koska punastelen.

Mullekin tuttu juttu, ja etenkin ärsyttää se, että meen punaseksi, kun ruetaan kuiskimaa ' oonks mä iha punane?' ja jos puhutaan jos punastelusta tai punasuudesta... siitä se alkaa. Mua pelottaa punastella, koska kaikkein kamalinta on etten uskalla sanoa toisille miten musta asiat on ja sitten on se kaamea asia, kun joutuu katsomana kun muut töllää ja puhuu 'oot iha punane' ja nauraa! :s Mun bestat ei kehtaa sanoa, mistä tykkään valtavasti!

Itse punastelin ennen todella helposti kunnes lopetin kahvin juonnin!! Punastuminen loppui lähes kokonaan! Vielä pitäisi tupakka lopettaa myös kun nikotiini on myös heikko stimulantti, eli pahentaa oireita!
Tätä ennen 10v rauhottavien syöntiä ym paskalääkkeitä, eikä mikään juuri tehonnut!
Jos juotte/poltatte yrittäkää lopettaa! Olisinpa tajunnut aikasemmin kun koulutkin meni ahdistusten takia päin persettä... :/

Minusta punastuminen on söpöä. Miksi sitä pitäisi peittää?

Valitettavasti punastumiseen ei taida olla mitään nopeaa lääkettä. Tottakai meikit ym. voi auttaa jonkin verran, mutta ainakin minulle on auttanut vain iän tuoma kokemus. Se on auttanut paljon kun on oppinut ymmärtämään miten "vakavasta" ongelmasta lopulta on kyse. Jotenkin sen laittoi nuorempana ihan eri mittasuhteisiin mitä se oikeasti on. Ajattelin itsemurhaa ja etten voi koskaan tehdä mitään kun punastelen. Yliopistossa tilanne alkoi hiukan laueta. Jouduin väkisin esiintymään, yliopistossa havaitsin, että kukaan ei enää irvaillut tai kommentoinut punastumisesta. Muutkin punastelivat. Jopa se kaikkein itsevarmimman oloinen tyttö jota olin aina ihaillut. Ja hän ei itse ollut koko asiasta moksiskaan, eikä kukaan muukaan. Joskus juteltiin illanistujaisista aiheesta, ja kaikki sanoivat että mitä ihmeen väliä sillä edes on vaikka punastuu.
Tämä on ainakin auttanut minua siinä mielessä, että nykyään ajattelen punastumisen olevan normaalia. Joten jos tunnen punastuvani, en ota siitä niin suurta paniikkia. olen myös tietoisesti yrittänyt kehittää itseäni niin, että jos punastun en pakene tai luovuta sen takia, vaan hoidan asian loppuun. Asioiden loppuun vieminen ja punastumisen "sietäminen" on tuonut minulle paljon itsevarmuutta ja vähentänyt punastelua. Joten neuvoni on, ei kannata yrittää paeta ja välttää tilanteita, vaan mennä niihin rohkeasti. Ajan kanssa se auttaa. Se on surullista kun nuorten elämässä ollaan niin raadollisia toisia kohtaan, aikuisten elämässä harva enää kuittailee punastumisesta.

Olen itse huomannut että kun vähensin tupakoinnin askista 3 tupakkaan päivässä ja muuten käytin vain nuuskaa ja kahvia vain kuppi aamulla eikä enempää eikä tilkkaakaan energiajuomia (ex-suurkuluttaja) niin punastelu väheni koulussa (lukio 2. vuosi) 15-20 kerrasta 1-3!! olen aivan ällistynyt sillä kaverit eivät edes enää muista koko punasteluhommaa ja en enää punastele melkeen lainkaan! kahteen viikkoon en ole punastellut ja hyvältä tuntuu, olen löytänyt taas opiskelumotivaationi ja päässyt irti oravanpyörästä...


JOTEN:

kaikki jotka poltatte/kahvittelette/juotte energiajuomia, VÄHENTÄKÄÄ ellette halua jatkaa punastelua ja omasta mielestä se ei ole ollut hirveän hauskaa ja varmaan olette kaikki muutkin sitä mieltä ? olen todella tyytyväinen nykyään elämääni sillä sitä ei vaivaa enään paljoa punastelu. Keskiarvonikin lukiossa on noussut 6.75:stä 8.6, joten tässä on yksi lievityskeino joka on auttanut minua hyvin paljon!

Terv: (Melkein ex-punastelija ) :)))))))))))))) VOIMIA KAIKILLE!

Minäkin menisin juttelemaan vaikka ja kenelle... Ellei puna nousisi kasvoille ja änkytys alkaisi.
On kyllä ärsyttävää kuinka punastus voi iskeä melkein milloin vain vieraampien ihmisten kanssa.
Kun huomaan että kasvoja rupeaa kuumottamaan, yritän harhauttaa kanssa ihmisiä esim. "katsokaapa nyt vaikka tuota taulua" jonka aikana yritän vetää syvään henkeä ja rauhoittua.

Minulla on luonnostaan aika punaiset posket, kun muuten olen niin kalpea että olen hieman miettinyt että näkyykö punastuminen sitten kuinka herästi? Harvemmin sitä peiliä sattuu olemaan lähellä kun tilanne iskee päälle. Kerran olin ihan varma että olen tulipunainen, menin vessaan katsomaan itseäni pelistä enkä näyttänyt yhtään punaiselta, taisi meikki pelastaa TAI jotain.

Mul on iha sama juttu, punastun ihan hirveen helposti sellases paikas mis on vähänki ihmisiä, mut oon huomannu etten punastu niin paljon ulkona ?:D Se on oikeesti maailman kamalin tunne ku punastuu, en vaa saa sitä millään pois ja sillon ku nolostun jostai pienest asiast ja punastun ja joku sanoo et hei sä oot punanen nii eiköhän siin sit viel lisää punastu. Ah ihanaa....
Muttajoo en oo aatellu mitää lääkkeitä ottaa vaikka ne TODELLAKIN kelpais.

ei ole lääkettä

Lääkäriltä propral resepti esiintymisjännitykseen esim. esitelmätilannetta varten...auttaa punastumiseen, käsien tärinään, äänen värinään, estää sykkeen kohoamista ym.

Itellä sama, ei sille mitään voi, meikkiä naamaan vaan niin ei se kovin hyvin edes erotu. Enää en voisi kuvitellakaan meneväni ihmisten ilmoille ilman meikkivoidetta ja syy on ainoastaan tämä punastuminen. Lenkille menen ilman meikkiä mutta silloinkin on pelko että joku sanoo jotain ja punastun.. Miehillä varmaan hankalampaa kun ei varmaan mitään meikkivoidetta viitsi käyttää :D

Eiih, vihaan punastumista. Koko luokka tuntee mut punastelijana. Kaikki alko joskus viidennelä luokalla ja oon nyt ysillä. Heti ku tulee vähänki sellanen tilanne (en osaa selittää sitä tilannetta), niin nousee puna naamaan. Sitte kaikki huutaa jotain "puunaaneen!" tai "paloauto". Toivottavasti punastelu hellittää lukiossa.

Olen hirveä bieberin fanittaja (belieber), no sit kaikki kyselee että 'tykkäätkös vähän Justin Bieberistä?', jolloin tietysti lehahdan aivan punaiseksi ja sen jälkeen kysellään että 'minkä värinen on paloauto?', jonka seurauksena punastun vielä enemmän. AAARRRRGHH! D:

Itselleni ainut mikä oikeasti auttaa, on riittävämäärä rauhoittavaa lääkettä.

Jos joutuu sellaiseen tilanteeseen mistä ei voi halutessaan poistua.

Muuten keskimäärin eristäydyn tilanteista.

Minullakin ihan kauhea punastuminen. Outoa on oikeastaan se, että punastun aina kun poika puhuu minulle, minä puhun hänelle jne.Kerran meinasin alkaa itkeä, kun koko luokka oli vain "kattokaa oot ihan punanen", ja sitten kun puhun kavereilleni, ne keskeen lauseen sanoo " oot taas ihan punanen!" Ja kauheesti kaikki tulee tuijottamaan ja katsomaan mua : P Haluaisi noita meikkivoiteita kokeilla, mutta olen noin vasta 6. luokalla ja vanhemmat vihastuu jos edes puhun meikin käytäämisestä' (punastumisen vähentymiseksi). Punastumen joutuu todella usein itkutilanteisiin.

Onko muuta keinoa kuin meikit, leikkaukset, läääkkeet ja "tilanteiden kohtaaminen", sillä tämä vaiva pilaa koko elämäni. En voi puhua melkein kenellekkään ilman, että punastuisin.

(en juo kahvia tai polta)

punastuminen pilaa mun elämän! Joka hiisin kerta jos joku nätti tyttö tulee puhuun mulle tai mä puhun jotain sille ja se sanoo esim koulussa et lainaatko kynää tai kumia niin mä meen VITTU PUNASEKSI KU JOKU SAASTAN HELVETIN ORJA

Se tunne ku kaverit on siinä ympärillä ja koko muu luokka siinä lähettyvillä ja sitte joku yht'äkkiä sanoo jotain mikä kiinittää KAIKEN huomion suhu ja sitte joku niistä sun KAVEREISTA huutaa lujaa että "MIKS SÄ OOT TAAS IHAN PUNANEN! tai SÄ OOT IHAN PUNANEN" ni tottakai siinä menee vielä enemmän punasemmaks ko se huomio vielä enemmän kiinnittyy suhun.... kiitos kaverit...

on mullaki noita muistoja ala ja ylä asteelta mut mää liikuin nii hyvis porukois et se ei kettää haitannu ku kaikki oli aina punasen siin.. mut on myös niitäki ku yrittää yksin puhuu jollekki tytölle ni ei siin aina ole paras mahollinen tulos ollu. mut hyväksyttii semmosena, miksei suaki. elämä on täynnä nolostumisia mutta ei ne haittaa jos on kunnon ystävät:)

Ei punastumisesta kannata ottaa ressiä :) Hain lukion tansseissa yhtä tyttöä tanssimaan ja se punastui siitä, ajattelin pään sisällä "Aaaawwwwww" ja oikeasti varmaan ihastuin siihen sillä samalla sekunnilla. Tottakai ulospäin en mitään tunteita näyttänyt vaan sanoin jonkun icebreakerin, taisi olla "mun nivuset on vähän kipeet, mennäänkö vaan yhteen suuntaan?". Oli niin random lause että lopputanssi sujuikin sitten naureskellessa.

Harmi että ei tutustuttu paremmin kun tuo tyttö on vuoden vanhempi :/

Minua ei haittaa söpöjen naisten kanssa punastelu, koska se on usein varmaan plussaa, mutta kaikissa muissa tilanteissa kyllä. Heti, kun avaan suuni, punastun. Ihan sama onko kyseessä äiti vai kodinkoneliikkeen myyjä. Kai tämän kanssa on vain opittava jotenkin elämään, mutta en kyllä pysty koskaan sanomaan todellisia mielipiteitäni punastumisen pelossa, vaan yritän aina olla mahdollisimman hiljaa. Oikeastaan aika lamaannuttava vaiva sosiaalista elämää ajatellen.

Kaikista pahinta on ruokapöytätilanteet, joissa ollaan muuten ihan hiljaa, mutta yhtäkkiä joku sitten kysyy minulta jotain. Melkein alkaa itkettää ja olen sentään 31-vuotias mies.

Minulla menee naama punaiseksi jo esimerkiksi kengännauhoja sitoessa. Kun nousen siitä ylös ja katson peiliin, olen ihan punainen.

On taas sellainen ketju, että tänne on kirjoiteltu viimeisen kymmenen vuoden ajan (2003 aloitettu) :P

Joka tapauksessa. Itse ainakin pidän punastuvista naisista. Siitä näkee, että he eivät ole välinpitämättömiä tilanteen suhteen ja se on muutenkin hyvin söpöä.

Toivottavasti tämäviesti rohkaisee punastelijoita!
Itselläni tämä ongelma alkoi joskus ala-asteen ja yläasteen vaihteessa, muistaakseni pahimmat tuskat alkoivat joskus 8. luokalla. Paljon asiaa näin myöhemmin pohdittuani, varsinaisen punastumisongelman laukaisi juurikin muiden huomauttelu. Itse tuskin edes tiesin punastuvani, mutta sitten "KAVERIT" olivat aina huomauttelemassa että "öö miksi sä menit ihan punaiseksi?" ja pikkuhiljaa aloin pelätä punastuvani aina kun joku puhui minulle tai jouduin huomion keskipisteeseen. Tämän vuoksi minusta tuli entistä ujompi ja hiljaisempi. Itsetuntoni on kyllä yleensä ollut ihan ok. Ongelmaa jatkui läpi luokion. Nyt olen 21 vuotias ja punastelu on alkanut pikku hiljaa helpottaa! Ajattelin jossain vaiheessa että ihan sama jos punastun, jos joku pitää minusta ihmisenä hän ei anna punastelun häiritä! Myös itsensä ylittäminen auttaa, kun huomaa että "ei se niin kauheaa ollutkaan"! Kannattaa myös karsia kaveripiiriä, kenenkään ei kuulu joutua kärsimään näistä "kavereista" jotka saavat itsetuntosi laskemaan! Itse en pahemmin enää näiden huomauttelijoiden kanssa ole yhteyttä pitänyt, tosin monen eri syyn vuoksi.. Pahimpina kausina kävin solariumissa ja käytin itseruskettavia, jottei punastelu näkyisi, mutta nykyään olen sinut kalpean ihoni kanssa. Poskipuna on myös ihan ok keino, jos posket on valmiiksi vähän punaiset niin ei punastelua välttämättä huomaa. Monilla taitaa olla sama juttu, että ulkona punastelu ei tuota niin suurta ongelmaa, esim. treffeille saa lisää itsetuntoa siitä, jos sopii tapaamisen ulos, voi keskittyä muuhunkin kuin ajatukseen tomaattinaamastaan. Haluan vielä sanoa, että ne, jotka kovasti huomauttelevat ja hämmästelevät muiden punastumista: LOPETTAKAA! tsemppiä kaikille tomaatti siskoille ja veljille, olkaa rohkeasti omia itsejänne, punastelu on tuskallinen vaiva mutta sen vuoksi ei saa jättää elämää elämättä: )

Minäkin välillä punastelen vieraitten ihmisten seurassa ja välillä hävettää lähteä kavereitten kanssa viettämään iltaa baareihin,kun posket on heti punaiset,kun vähän juo. Onneksi meikeillä olen saanut punotuksen peittymään ja meikkivoidetta pidänkin aina laukussa mukana varmuuden vuoksi :)

Se ei todellakaan oo söpöä, kun koko naama helahtaa iha tulipunaseks. meen iha punaseks aina ku urheilen tai ku mun ihastus vaan kattoo mua. mut musta tuntuu etten punastu ulkona ollenkaa :D punastuminen haittaa mun sosiaalista elämää, aina ku puhuu vieraalle ihmiselle nii meen punaseks. tai jos yritän luokan eessä pitää esitelmää.. punastuminen estää melkei kaiken sosiaalisuuden -.- ei voi tutustua keneenkää ku kaikki aina ihmettelee mun punastumista.

Juuu mulls alko punastelu jo 8-9vuotiaana ja voin sanoo ett on pilannu mun elämän täysin ainaki tähän mennessä nyt 18v. Ylä- aste oli yhtä helvettiä punastelun takia olin jatkuvasti yksin rupesinkin Sitte laittamaan kymmenen kiloo meikkii naamaa ettei varmaa näkyis eikä muute näkyny :D mutta arvaappa vaa ku punastelu alko vähentyy ni eiköhän Se kaikki meikkaaminen alkanu näkyy ihon kunnossa ja nyt kärsin aknesta ja arvista että hyvin menee ja kyllä edelleenkin kuumottaa kaikis esiintymistilanteis sukujuhlis kaupan kassal......ei tästä vaivasta näköjää pääse koskaa eroon ja nyt Viel bonuksena akne!!!!

Punastuminen pitää vaan hyväksyä ja ignorata. Mun luullakseni se on paras keino. Ihan turha alkaa sotkemaan päätä jollain lääkkeillä. Hyvää itsekontrollin hallintaa.

Vaikka punastuis, niin miks tarttis jotenkin nolostua siitä? Et voi ehkä vaikuttaa niin helposti siihen fyysiseen tilaan, että punastut, mut voit vaikuttaa siihen psyykkiseen tilaan, mitä itse ajattelet siitä.

Ja toisaalta, ei kyseessä oo sen kummallisempi juttu kun muutkaan seikat millä viestit ulospäin, kuten ulkonäkö, puhetapa ym. Eihän kokoajan sitäkään ajattele miltä itse näyttää.

Itse pikkuhiljaa oppimassa vaan ottamaan asian rennosti. "Ihan sama" aatteella. Tää on vaan elämää, ja kaikilla on omat erikoisuutensa :)

joo eli olen punastunut aina silleen että posket punastuu ärsyttävästi ja punastun suht helposti mutta en jostain syystä ihan kaikissa tilanteissa ja joskus käy silleen että "oho mä selvisin ton punastumatta".
Punastumiseen auttaa itsetunnon/itsevarmuuden nostaminen eli siis ajattelet vaikka että en mä voi näin helposti punastua. Mutta hankalaa se on ja ajan kanssa onnistuu

Mä punastelen tosi helposti jos pidän esim esitelmää, kerran luokkalaiseni pojat alkoivat sanoa minua tomaatiksi :(( Haluisin päästä punastumisesta yli ja oon blondi ja vaalee iho ni näkyy selkeesti pieniki punastumine -.-'

Jep, sama homma. Vaikka olenkin muuten tosi sosiaalinen ja heitän läppää jne. niin tietyissä tilanteissa naama helahtaa puneseksi ku helvetti, ja alkaa hirveä kuumotus. Pahinta on se, ku viimeks tänää neuvoin yhtä rinnakkaisluokkalaista tyttöö läksyissä, en ite ees huomannu että olin punanen. Mutta arvatkaapa ku kaveri tulee siihe sille: "oot taas punane ku oisit just tullu ulkoa" tai jotai tämmöstä.

Nyt siis 5.2, ysiluokkaa pari kk jäljellä, eikä loppua näy. En haluis mitää lääkkeitä pistää naamioo, mut pakkohan se on kohta. Mulle ei onneks enää kuittailla siitä, mutta se mitä ite ajattelee siitä, on pahinta.

Tuntuu että mulla ois joku asteikko:
Pieni kuumotus, kun vastaa tehtävään tai lukee tekstiä
Semi kuumotus, ku lukee esitelmää tai puhuu muijille
Vitunmoinen kuumotus, ku joku huomauttaa asiasta.

Kerran poliisit pysäytti ku ajoin mopolla, mikä on vakio, nii menin punaseks, jonka jälkee poliisit sano että miks oot noin hermostunu, onko tää viritetty mopo. Ne kävi testaa ja ei tullu mitää, mutta pelottaa jatkossa ku aion virittää mopoa, nii aika hankala on päästä siitä tilanteesta kortti vielä taskussa.

Pakkohan se on jotain keksiä, aattelin että jos erittäin rasittava/rankka reeni auttais. juoksis vaikka 9km salille, siellä vetäis reenit ja takas. Kahvia en juo, enkä polta. Olen kyllä polttanut, mutta en ole huomannut eroa. 7lk alko punastelu

Koettaakaa kestää. Puna poskilla on terveen merkki. Itse olen aikuisiällä alkanut punastelemaan, mutta päätin että ajatelkoot muut mitä haluaa, kyllä ne ymmärtää että olen ujo.

Ibuprofeenigeeli? Googlettakaa "topical ibuprofen blushing". Laitoin tilaukseen itselleni, tuntuu epäreilulta, kun muut saavat olla epävarmoja ja ihastuneita "rauhassa" ja minusta se hohkaa avaruuteen asti. Sama juttu kovaa urheillessa...

Mä punastun aina jos juttelen jonkun puolitutun tai vieraan pojan kans.. samoin jos koulus oli jotain esitelmiä ni naama punasen ja samoin rinta oli ihan täynnä punasii läikkiä..(tähän auttaa se et muistaa laittaa vaiks huivin tai paidan joka yltää kaulalle asti :D) mut ehkä pahinta on se kun kaveri siin kesken tilannetta sanoo et 'sä oot ihan punanen' tai 'minkä värinen on paloauto?'..siinä oikeesti tekis mieli räjähtää ja lyödä sitä turpaan xD mun mielest se ainaki on tosi ilkeetä koska sit tulee tosi awkward olo ja punastuu viel enemmä.. mutta totuushan on että kun sitä asiaa ei niin paljoa ajattele eikä pelkää ni sitä vähemmän myös punastuu.. ja yritän aina lohduttautua sillä ett useimmat jätkät pitää sitä vaan söpönä.. en sit tiiä onko totta mut näin oon kuullu :D onneks ei oo kuitenkaa yksin tä vaivan kans..:)

Mikä mua vaivaa?!?!? Kun istun oppitunnilla luokan eturivissä niin saatan punastua ja alkaa hikoilemaan paljon. Mitä mun pitäisi asialle tehdä?

mä tykkään punastella. En o enään niin valkoinen ku kalkkilaiva.

Se että ei pysty häpeämään ja punastumaan
on se oikea sairaus.

Mulla on sit taas ihan toisenlainen ongelma. Miksi ihmiset punastuvat nähdessään minut. Mä oon tällainen, ihan suht normaali, ihan ok näköinen nainen. Musta tää on tosi outoa, enkä yhtään käsitä syytä. Usein tuntuu, että kun kävelen kylillä, niin on kuin jokakolmas liikennevalo näyttäis punaista. Voisitteko punastujat selittää. Mä en tajuu tätä yhtään.