Mikä mättää kun haluan seksiä vaimoni kanssa ja hän antaa vain satasen juoksun, ei siis halua panostaa täysipainoiseen rakasteluun. En saa hyväillä huulilla rintoja muusta puhumattakaan.
Jos kerron haluavani saada suuseksiä niin "sähän viime kerralla sait", silloin aamulla kilpailtiin kellon kanssa.
Haluaisin panostaa rakasteluun ja hyvänolon tuottamiseen toiselle vaikka puolet elämästäni. Se ei kuitenkaan käy. Vaimo kysyy ennen "naintia" et kuinka pitkä esileikki tarvitaan et olet tyytyväinen.
Nyt ei olla pariin viikkoon rakasteltu koska en enää halua sitä satasen juoksua, vaan jotain enemmän, jotain sellaita josta voisimme YHDESSÄ nauttia.
Lopetin kaljan kittaamisen kun sen haju oli kuulma esteenä täysipainoiseen rakasteluun, lopetin röökin vetämisen osin samasta syystä. Teen ruuat ja siivoan päivittäin. Mutta mikään ei kelpaa että sais parempaa seksiä.
Vaimo ei koskaan tee aloitetta ja jos haluan halata niin se on minun tehtävä ja teen sitä usein päivittäin, en saa koskaan olla vastaanottava osapuolena.
On niin turhauttaa olla aina se osapuoli joka haluaa jotakin ja jos ilmaisen sen vaimolle niin se on heti vaatimus. -Sulle ei riitä mikään.
Olen umpikujassa. Mitä voin enää haluta, ettei se ole vaatimus. Olisiko parempi hakea vierasta seuraa että saisin joskus tuntea olevani haluttu.
Vai mikä ihme sen vaimon päässä liikkuu.
Olen aina kuvitellut ehkä turhia että seksi on pelkästään haluamisesta kiinni, siis siitä että on halu tuottaa toiselle mielihyvää ja nauttia siitä itsekin.
Meillä se ei kuitenkaan ole mahdollista vaan rutiinomainen suoritus, jos sitäkään.
Ei auta seksilelut eikä mikään muukaan, pelkkä kylmyys on hiipinyt makuuhuoneeseen vaikka koitan sitä jokapäivä lämmittää.
Onko jollakin antaa vinkkejä, ohjeita kuinka pitäisi edetä. Liittoa on jo takana 30 vuotta ja kaikki vain hiipuu.
Jos kerron haluavani saada suuseksiä niin "sähän viime kerralla sait", silloin aamulla kilpailtiin kellon kanssa.
Haluaisin panostaa rakasteluun ja hyvänolon tuottamiseen toiselle vaikka puolet elämästäni. Se ei kuitenkaan käy. Vaimo kysyy ennen "naintia" et kuinka pitkä esileikki tarvitaan et olet tyytyväinen.
Nyt ei olla pariin viikkoon rakasteltu koska en enää halua sitä satasen juoksua, vaan jotain enemmän, jotain sellaita josta voisimme YHDESSÄ nauttia.
Lopetin kaljan kittaamisen kun sen haju oli kuulma esteenä täysipainoiseen rakasteluun, lopetin röökin vetämisen osin samasta syystä. Teen ruuat ja siivoan päivittäin. Mutta mikään ei kelpaa että sais parempaa seksiä.
Vaimo ei koskaan tee aloitetta ja jos haluan halata niin se on minun tehtävä ja teen sitä usein päivittäin, en saa koskaan olla vastaanottava osapuolena.
On niin turhauttaa olla aina se osapuoli joka haluaa jotakin ja jos ilmaisen sen vaimolle niin se on heti vaatimus. -Sulle ei riitä mikään.
Olen umpikujassa. Mitä voin enää haluta, ettei se ole vaatimus. Olisiko parempi hakea vierasta seuraa että saisin joskus tuntea olevani haluttu.
Vai mikä ihme sen vaimon päässä liikkuu.
Olen aina kuvitellut ehkä turhia että seksi on pelkästään haluamisesta kiinni, siis siitä että on halu tuottaa toiselle mielihyvää ja nauttia siitä itsekin.
Meillä se ei kuitenkaan ole mahdollista vaan rutiinomainen suoritus, jos sitäkään.
Ei auta seksilelut eikä mikään muukaan, pelkkä kylmyys on hiipinyt makuuhuoneeseen vaikka koitan sitä jokapäivä lämmittää.
Onko jollakin antaa vinkkejä, ohjeita kuinka pitäisi edetä. Liittoa on jo takana 30 vuotta ja kaikki vain hiipuu.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oletteko miten asiasta keskustelleet? Koita rakentavasti kysellä, että miksi vaimosi ei nyt halua ja mistä tämä haluttomuus voisi johtua. Pyri pitämään syyttävä sävy poissa, kerro että sinäkin haluaisit kokea itsesi halutuksi etkä ymmärrä miksei vaimo enää halua samaa (eikä vain siis pikapanoja vaan kunnolla rakastella). Ja haluat vaimosikin haluavan eikä kokea asiaa pakkona. Kyllä tuossa taitaa tosiaan syyt olla siellä naisen pään sisällä eikä sinun tekemisissäsi. Syyt voi löytyä myös yleisestä stressistä, ehkä masentuneisuudesta..? Koitapas olisiko asiasta enemmän tietäviä haluttomuus -palstalla.
Teillä on tosiaan pitkä liitto takana. Mitäpä jos koittaisi seksilelujen sijaan oikeasti sitä keskustelua ja yhteistä aikaa. Jos ne arkimöllerrykset jättäisi vähän taka-alalle ja keskittyisitte toisiinne ihan yleisesti, ei vaan seksimielessä.
Kaikkein tärkeintä omasta mielestäni olisi nyt tuo vastakkainasettelun riisuminen pois. Olette PARISKUNTA, kumppaneita - ette toistenne vihollisia. Nyt nainen kokee !EHKÄ! että painostat häntä haluttomuudessaan (et itse varmaan tätä mieltä ja ehkä näin ei olekaan - mutta se voi olla hänen tunteensa) ja sä tunnet, että vaimosi ei ollenkaan välitä sun tunteista eikä halua olla lähelläsi intiimisti. Siitä äkkiä pois tilaan, jossa TE yhdessä huomaatte, että kumpikin teistä kaipaa läheisyyttä (varmasti nainenkin), mutta esteenä on se haluttomuuden tunne (ei toinen osapuoli). Tuosta yhteisen rintaman kokoamisesta on paljon helpompi lähteä etsimään ratkaisua. Ja yhteiseen rintamaan auttaa kun riisuu kaiken syyttämiseen edes viittavan, vaikka itse tuntisi ettei syytä toista (oma mies ottaa ainakin TODELLA helposti kaiken mahdollisen syyttelynä, joten oppinut itsekin olemaan tarkkana ilmaisuissa epäkohdista;) tai vaikka tuntisikin toisen menettelevän väärin. Kaikki sellanen vastakkainasettelu pois ja hunajaa, ymmärrystä ja kumppanuutta tilalle.
Toivottavasti saatte asiat järjestettyä siten, että kumpikin olisitte onnellisempia. :)
kroonista masennusta. Se jos mikä, on halujen tappaja. Usein masennus ilmenee yleisenä ärtyisyytenä, ei välttämättä lamaantumisena, kuten tavallisesti oletetaan.