Erosta toipuminen on kyllä elämäni vaikein prosessi, välillä menee hyvin välillä ei haluaisi nousta edes sängystä, mutta pakko on kun lapset eivät vielä saa päiväänsä aloitetuksi ilman äidin apua. Puolivuotta on kulunut ja alkoi tuntumaan jo paremmalta. Nyt tässä pari yötä on taasen mennyt nyyhkiessä. Tuntuu ihan tyhmältä, mutta kun katsoo pedin toista puolta niin tuntuu niin yksinäiseltä. Tyhjä paikka siinä on ja pysyy. Milloin alkaa helpottamaan, ettei kaipaa siihen toista tyynyä, vaikka sitä huonoakin?
Vierellä
Yksinäinen tyyny
1493
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mietin itse tuota samaa kysymystä viime kesän alussa, silloin erosta oli tuo puolisen vuotta mennyt. Lasten takia jaksoin, ja aivan kuten sinulla; oli hyviä ja huonoja päiviä. Iloisuutta ja naurua, pohjatonta ikävää ja exän kaipuuta.
MUTTA niin vain se kuuluisa aika teki tehtävänsä! Nyt kun erosta on yli vuosi aikaa, voin jo huomattavan paljon paremmin. Minun kohdallani auttoi se, että touhusin aina kaikenlaista. Lasten kanssa tai ilman. Lenkkeilin, kyläilin, opettelin olemaan yksin ja nauttimaan loistavasta seurasta(ni).:)
Anna itsellesi aikaa, kyllä suru ja kaipuu -vaihekin on läpikäytävä. Kunhan vain et katkeroidu ja jää kiinni siihen entiseen.
Nouset tästä vielä voittajana, kaikkea hyvää kevääseesi!!:)