Kertokaa miehet

Merkitsee. Joskus. Pelkkä ulkonäkö ei ole kaikkea, myös luonne ratkaisee.

Kyllä minulla ainakin ulkonäkö merkkaa jotain, en ole oikein koskaan ymmärtänyt että miksi, mutta niin se vaan on. Siis en vaan pysty todella kiinnostumaan naisesta joka ei näytä minusta kauniilta, näin se on minulla aina ollut, ja minua on turha syyttää siitä, kai se on joku sisäänrakennettu juttu.

juttu on näin, että jos nainen on seksikkään näköinen, niin hän on myös sellainen ärsyttävä prinsessa. Ja vaikka niitä seksikkään näköisiä naisia tuleekin katsottua eniten, niin syvällä sisimmässäni tiedän, etten sellaista halua, koska he ovat sisäisesti niitä kaikkein rumimpia.

Naiset ovat luonteeltaan tasalaatuisempia kuin miehet, olisikohan evoluution tulosta, jälkeläisistä huolehtiminen tms. kai sitä vaatii...

Luonteita ei kovin montaa erilaista ole, suurin osa on ns. tavallisia, mukavia, huumorintajuisia suomalaisia naisia, joista itse ainakin pidän. Sitten on kaksi toisiaan muistuttavaa ryhmää, taiteelliset ja hullut. Kun ikä alkaa lähestyä kolmeakymmentä, niin näiden osuus sinkkunaisista kasvaa, koska oikeastaan kukaan mies ei halua hullua ja taiteellisen kanssakin on vaikea elää... Edellisten lisäksi löytyy vielä tyhmiä ja kauniita. Tyhmät eivät tiedä paljoa, kauniiden ei tarvitse. Kauniiden sinkkujen määrä lisääntyy kolmenkympin tienoilla, kun nuorempana valittu ns. "uros" antaa heille kenkää ja vaihtaa nuorempaan, ulkonäön takiahan heidän kanssaan ollaan. Kaunis ei ole pelkkää ulkonäköä, vaan luonne, ylimielinen asenne muita kohtaan...

Mutta asiaan. Kun näkee naisen, jonka ulkonäkö miellyttää, niin riippuu miehestä, mitä hän hakee. Jos haussa on vakavampi seurustelusuhde, niin toivoo, että tyttö on ns. tavallinen. Jos mies haluaa pelkkää seksiä, niin muut kelpaavat siihen, kaunis menee myös pidemmän aikaa, mutta kuten tiedetään, laumanjohtaja-alfauroksilla oikeasti on myös lauma, kauniita, tyhmiä ja taiteellisia, ja vakavaa suhdetta etsivien miesten harmiksi myös tavallisia naisia.

Mutta ulkonäkö on vain alku, kuin starttipistooli juoksukilpailussa, joskus maratonin, joskus 110 m aidat. Pahimmillaan kymppitonnin estejuoksu... :)

Jos kyseessä on nainen joka selvästi panostaa paljon ulkonäköönsä, en yleensä kiinnostuisi hänestä muuten kuin potentiaalisena seksikumppanina. Parisuhdetta en halua sellaisen naisen kanssa, jonka omakuva pyörii sen ympärillä, että hän tekee itsensä mahdollisimman haluttavaksi miehille. Sen sijaan sellainen perussievä, vähän tai ei ollenkaan meikattu, fiksun näköinen nainen kiinnostaisi ehkä muutenkin. Ts. minun mielessäni on vahva jako sieviin bimboihin (joista voi fantasioida panona) ja sitten niihin joiden kanssa oikeasti haluaa olla.

No tottakai voi ihastua ulkonäön perusteella. Niinhän se nuorempana pääasiassa
meneekin, että useimmat ihastuvat ensin jonkun ulkonäköön ja sitten
haluavat tutustua heihin.

Kyllähän moni ihastuu ihmisiin, joita ei tunne tai joiden kanssa
ei ole oikein missään tekemisissä. Silloinhan se ihastuminen perustuu
nimenomaan siihen ulkonäköön, kun ihmistä ei tunne. Kyllä moni
nuori tyttö ihastuu myös filmitähtiin, laulajiin jne.

Ihastua voi pelkän ulkonäön perusteella, mutta rakastua ei.
Rakastuminen vaatii minusta sen, että tuntee myös ihmisen luonteen.
Siksi minusta ei ole olemassakaan "rakkautta ensi silmäyksellä",
vaan silloinkin on kyse ensin ihastumisesta, ei rakastumisesta.

On päivänselvää että heteromiehet tiirailevat naisten peppuja. Sen perusteella en kuitenkaan halua naista. Itselläni huomio kiinnittyy kasvoihin. Kyllä ulkonäkö merkkaa. Ei haittaa jos on vähän lihava, mutta raja silläkin. Osaan kyllä lukea mielestäni hyvin ihmisiä heidän olemuksestaan, vaatteistaan ym. Esimerkkinä pissikset. Nehän näkee heti ja eikä ne kiinnosta mua yhtään. Mun makuun pitää olla aika tavallinen tyttö ns. naapurin tyttö.