Voiko olla mahdollista, että yritettyäni tavoittaa tyttöystävääni puhelimella useampana päivänä tuloksetta hän jälkeenpäin kertoo, että ei vastaa kun on stressi. Onko semmosta stressiä naislla vai mistä on kyse? Muuten tuntuu mukavalta ja vilpittömältä naiselta mutta tuo usein toistuva tilanne on pannut mietityttämään.
puhelimeen vastaamattomuus
Pessi.
143050
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
vai jokin muu asia. Hieman oudolta tosin kuulostaa.
En ole ainakaan itse sellaista stressiä kokenut, etten olisi puhelimeeni vastannut. Tosin, eihän puhelinta jatkuvasti kukaan päivystä, mutta puhuit jopa useammasta päivästä. Ehkä yksi vastaamaton päivä menisi ihan kiireiden piikkiin ja ehkä toinenkin jos ei ehdi ottamaan yhteyttä kun on niin paljon muuta tekemistä.
Kaikenlaista tulee kyllä mieleen, muttei nyt ensimmäiseksi stressi.
Onko teillä muuten kaikki asiat kunnossa?
ehkä sekin mutta masennus voisi mennä multa sinänsä läpi. Oli miten oli niin ei hyvältä kuulosta. Jos selitys on totta niin et ole sisäpiirissä jos taas se on valetta niin riippuen mikä on totuus niin tilanne voi olla mikä vaan mutta kuitenkin huono.
Itse olen kärsinyt lievästä masennuksesta ja kauheesta enkä silloin halunnu vastata kenellekään, edes parhaille ystävilleni. Torjuin kaikki kontaktit.
jätin vain vastaamatta. En nähnyt mitään syytä vastata, koska elämä tuntui niin paskalta. Vaikka soitti parhaat kaverit tai kivatkin miehet tms.
silloin ei voi vastata edes puhelimeen. (kokemusta on) Tuntuu, ettei ole mitään sanottavaa kenellekään. ja masentuneella ei usein olekaan, ei ole mitään kerrottavaa, kun neljän seinän sisällä vain on istunut!
Mulle tuli kanssa mieleen toi masennus.
Jos on ihan oikeasti masentunut, sitä tavallaan eristäytyy. Tai siis. Eristäytyy.
Mulla oli joskus aikasmoisia henkisiä paineita ja väsähdin ja lysähdin. Vuorokauden läpeensä saatoin vaan maata sängyssä puhelin kiinni tai äänettömällä. Torkuin tai vaan olin ja kun heräsin, väänsin itkua hetken ja taas torkahdin. Nousin käymään vaan vessassa. Vanhemmilla oli avaimet mun kämppään ja ne ryntäsi yks päivä sinne omilla avaimillaan touhottamaan ja mua ärsytti kamalasti kun en saanut olla itsekseni oman oloni kanssa, mutta sitten loppujenlopuksi tavallaan helpotti että musta välitetään. "Revittiin" todellisuuteen usvasta.
Mutta, tosta on vuosia aikaa ja liittyi kai jotenkin kasvuprosessiin ja toki olin ylikuormittanut itseäni kaikella mahdollisella työasioista yksityisasioihin. Masennusta mulla ei kai diagnosoitu, tosin sain lääkkeitä ahdistukseen ja paniikkihäiriöön joita söin vaan ihan vähän aikaa. Tarkoituksena oli saada mut nukkumaan jotta psyyke kestäisi paremmin. Tuon tapauksen jälkeen ei ole ollut niin pohjalla minkään asian kanssa. Ikäänkuin oppi ja tuli immuunimmaksi moiselle toimintamallille.
Nykyäänkin vaikka on mimmosta sterssiä tahansa, niin kyllä vastaan puhelimeen. Tiedostan että muut huolestuu turhaan. Ja etenkin koska mun miesystävä on yksi mun elämäni päähenkilöistä ja mahottoman tärkeä, hänen puhelunsa ilahduttavat aina.
Ota selvää mistä on kyse. Joko on tosi masis tai sitten ei pidä sua kovinkaan tärkeänä.
No minua ei pari päivää eikä vielä pari viikkoakaan hermostuttanut vaikka en saanut mitään vastakaikua soitoille,tekstareille enkä sähköposteille.
Sitten vasta kuukauden päästä sain tekstarin että tuunko kylään.Kun vastasin että oon jo viikon päivät etsinyt yökylää muualta niin sitten suututaan :).
Kyllä se soitto sinullekin tulee jos vaan jaksat odotella mutta älä jää sitä odottamaan :).
Kiitos asiallisista vastauksista, en osannut niitä odottaa "täällä". Tuollasia esilletulleita seikkoja itsekin olen pohtinut ja löyty noissa lisäpohdintaankin aihetta.
Nyt pitäs saada Pessin tyttöystävä itse vastaamaan... Lähetin viestiketjun linkkinä hänelle sähköpostiin. Mutta kun Pessin tyttöystävä ei taida lukea sähköpostejaan -kaan tai ei vastaa niihin.
Noo, toi alin viesti kyllä pisti miettimään myös itseäni. Oonko turhankin hätänen? Kaikki pitäs aina tapahtua nyt heti kohta ja pian. Mutta siltikin...
Sain sun sähköpostiviestin, avasin jo eilen, mutta en tajunnut että odotat että vastataan tälle palstalle.
Musta vaan tuntuu, että en pysty rentoutumaan, jos puhelin voi soida koska tahansa ja pitää vastata. Vaikka jos olen lenkillä koiran kanssa, lukemassa jotain, Netissä tai vaikka iltapäivätorkuilla.
Miksi pitäisi olla aina saatavilla ja tavoitettavissa, pelkäätkö että olen ajanut kolarin tai liukastunut pääni halki tai hukkunut uimahallin kuntoaltaaseen vai mitä.
Mä tykkään susta hirveesti, mutta kaipaan paljon omaa rauhaa ja hiljaisuutta. Tiedät, että teen töitä ihmisten parissa, joita varten mun pitää koko ajan saatavilla, valppaana koko ajan, jos tarvitaan. En jaksa enää vapaa-aikana olla joka hetki saatavilla.
Jos mulla on masennusta, niin ei ainakaan vakavaa.
Hali!
Monessa vastauksessa epäiltiin masennusta, mutta syy voi olla muukin. Esimerkiksi itse kirjoitan lopputyötäni, stressi on kova ja vain lopputyö pyörii mielessä. Kun kirjoittaminen on todella vauhdissa, en vastaa puhelimeen, puhelin on äänettömällä. Sitten myöhemmin illalla ei jaksa enää soittaa takaisin. En tietenkään ole useita päiviä tavoittamattomissa.
olla vastaamatta puhelimeen - jos on kyse jo siitä että ollaan tyttö- ja poikaystäviä. Siis seurustellaan.
Kyse saattaa olla siitä että tyttö on epävarma haluaako jatkaa ollenkaan ja näin pitkittää sekä omaa ratkaisuaan että siitä yhdessä juttelua.
Itse inhoan sitä ettei tekstariin vastata tai puheluun...
Eroa tyttöystävästäsi välittömästi. Ihminen joka ei vastaa puhelimeen päiväkausiin ilman tosi hyvää syytä eikä edes kerro miksi esim. tekstiviestillä, ei välitä sinusta kuten kuuluisi. Stressi ei ole syy olla vastaamatta mitään. Seuraavalla kerralla voi mennä viikko tai kaksi ettei se vastaa, kunnes joku päivä se sitten sanoo että haluaa erota. Kokemusta on tollaisisista naisista ja jatkossa tilanne vaan pahenee ja se jättää vastaamatta aina kun sitä ei huvita puhua millon minkäkin syyn takia ja jos sellaisia ei oo se keksii niitä itse. Vastaamatta jättäminen, jos syynä ei oo vakava masennus jolloin ei vastaa kenellekään, on aina merkki että on parempi erota.
Ette usko kuinka suuren huolen saa siitä kun toinen ei vastaa puhelimeen, varsinkin kun tietää tämän elämän olevan vähän hajallaan.
Kumpa edes voisi jotenkin auttaa ulos tuosta tilasta, sillä kukaan läheisistä ei todella halua enää painostaa vaan ja yksinomaan auttaa.
Se auttaminen ei voi mennä masentuneen ehdoilla, sillä silloinhan ei tule mitään muutosta tilanteessen, vaan siitä pitäisi päästä pois.
Itse olen uupumuksen vuoksi sairaslomalla. Joo tunnistan tuon vastaamis pakko ahdistuksen. Mutta vastaan yleensä silloin vain txt et en jaksa jutella. Palaan asiaan.
Jos nämä viestit puuttuvat suhteessanne et kyllä ole kovin läheinen tyttöystävällesi.