En voi käsittää enää mihin maailma on menossa. Tuntuu että vasta äsken seurustelu ja sen käsite on muuttunut totaalisesti. Ennen sitä ihastuttiin ja tykästyttiin ja alettiin vain seurustelemaan toisen kanssa.
Nykyisin, ehei, semmonen käsite ei tule kuuloonkaan. On hoitoa, säätöä, hengailua, avointa suhdetta, vakavaa suhdetta ja ei-niin vakavaa. Kuka näitä keksii ja miksi? Annetaanko näillä eri käsitteillä ja muodoilla vain uutta saraa pettämiselle? Säästyy omantunnon tuskilta?
Helppoahan se on kuin mikä. Olin ystäväni kanssa baarissa eräs ilta. Hän on tiivisti tapaillut erästä miestä ja luulin että he ovat jo tosissaan mutta baarissa sitten vonkasi, kiehnäsi ja flirttaili. Olin hämmästynyt. Kysyin että mitenkäs hänellä menee miehensä kanssa ja eikait hän ole pettämään aikomassa. Vastaukseksi sain; "no eihän se ole ku mun säätö vaan."
Typerää. Tuntuu vain että noilla eri nimityksillä annetaan syytä pettämiselle. Varsinkin jos toinen osapuoli elättelee muita toiveita suhteen saralta. Olen itse kokenut saman enkä voi sietää sellaista. Joko sitä ollaan tai sitten ei. Jos haluaa olla sinkku ja hypätä kukasta kukkaan niin siitä vaan, ei kannata pelata koska siinä voi satuttaa itsensä ja mikä pahinta, toista ihmistä. Panokaverinkin voi hankkia itselleen kunhan kumpikin tietää missä mennään.
Nykyisin, ehei, semmonen käsite ei tule kuuloonkaan. On hoitoa, säätöä, hengailua, avointa suhdetta, vakavaa suhdetta ja ei-niin vakavaa. Kuka näitä keksii ja miksi? Annetaanko näillä eri käsitteillä ja muodoilla vain uutta saraa pettämiselle? Säästyy omantunnon tuskilta?
Helppoahan se on kuin mikä. Olin ystäväni kanssa baarissa eräs ilta. Hän on tiivisti tapaillut erästä miestä ja luulin että he ovat jo tosissaan mutta baarissa sitten vonkasi, kiehnäsi ja flirttaili. Olin hämmästynyt. Kysyin että mitenkäs hänellä menee miehensä kanssa ja eikait hän ole pettämään aikomassa. Vastaukseksi sain; "no eihän se ole ku mun säätö vaan."
Typerää. Tuntuu vain että noilla eri nimityksillä annetaan syytä pettämiselle. Varsinkin jos toinen osapuoli elättelee muita toiveita suhteen saralta. Olen itse kokenut saman enkä voi sietää sellaista. Joko sitä ollaan tai sitten ei. Jos haluaa olla sinkku ja hypätä kukasta kukkaan niin siitä vaan, ei kannata pelata koska siinä voi satuttaa itsensä ja mikä pahinta, toista ihmistä. Panokaverinkin voi hankkia itselleen kunhan kumpikin tietää missä mennään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Näinhän se taitaa nykysellään mennä, ei olla ja ollaan , riippuen ihan mielentilasta ja mahdollisuuksista ympärillä... "Jos ei ole muuta tarjlla, ollaan sitten "vakisäädön" kanssa!", todetaan kumman usein myös ystäväpiirissäni. Tämä menee yli ymmärrykseni, mutta alankin olla jo ihan ikäloppu, mittarissa 35... Tosin iso osa "säätävistä" ystävistäni on jopa minua vanhenpia. Osalla on jo lapset ja pari eroa takana, eli pitäisi tietoa olla ihmissuhteista ja niiden salakarikoista. Ja mikäkö on minun siviilisäätyni? Seurustelen. Olen kertaalleen eronnut. Kun olin sinkku, katselin toki ympärilleni ja kokeilin jos oli tarjolla jotain mielenkiintoista. Siirryin siis yhdestä toiseen aikani, kunnes tapasin nykyiseni ja tässä pysyn niin kauan kun kummastakin hyvältä tuntuu. Ei ole tarvetta katsella ympärilleen ja hankkia monen asteista seurustelu-, tapail-, pano-, tai juttuseuraa.
Helppoahan se on.
Entä sitten. Pitääkö aina kaiken olla niin vaikeaa?
Rakkaus ja rakastelu on kaunis asia, niin kauan kuin sitä kestää.
Jos suhde alkaa muuttua toisen omistamiseksi ja alistamiseksi, on parempi etsiä uusi rakas ja aloittaa uusi suhde.
Että koko kansakunta on jossain vanhassa suhteessa polttanut näppinsä ja verhoavat sen yhdentekeviin suhteisiin.
Ei ketään tervettä ihmistä alistetta vasten tahtoaan. Ja tietynlainen omistaminenkin on vain terve merkki kiinnostuksesta toiseen. Tyly on se ihminen joka herkän ihastuneen haluaa haavoittaa ja vaihtaa uuteen tuosta noin vaan loukaten.
Hyvin kirjoitettu. Olen eronnut kahden lapsen äiti. Eron syynä pettävä mies. Monilla tuttavilla ihan sama juttu. Äitinä olen todella huolestunut tästä maailman menosta. Kuka välittää tulevaisuudesta ja miten lapset jaksavat tässä hullunmyllyssä? Onko tässä maailmassa kohta montakaan tervepäistä aikuista? Eikö ihmisillä ole kohta jo sexiähky? Kuka kohta jaksaa jatkuvaa sexin tuputtamista kaikista tuuteista? Nyt jo oli ollut seksistressistä jossain uudessa sexiohjelmassa, enpä yhtään ihmettele!